Sukulaiselle, yli 60-vuotiaalle rouvalle pitäisi keksiä arvokkaampi lahja suurena merkkipäivänä. Mikä olisi sopiva henkilölle, joka ei koskaan käytä koruja. Hänellä on kaunis koti, ollut jo 40 vuotta, ja varma maku.
Taulu olisi ihan poissuljettu, jollei olisi jokin arvostetun taiteilijan. Siihen ei taas pienen ostokimpan rahat riittäisi.
Hintahaaruka saisi olla siinä 300-400 euron välillä.
Jos olisit itse lahjan saaja tai antaja, millainen olisi ehdotuksesi?
Taulu olisi ihan poissuljettu, jollei olisi jokin arvostetun taiteilijan. Siihen ei taas pienen ostokimpan rahat riittäisi.
Hintahaaruka saisi olla siinä 300-400 euron välillä.
Jos olisit itse lahjan saaja tai antaja, millainen olisi ehdotuksesi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisikohan esim. matkalahjakortti mahdollinen?
Vaikkapa johonkin kylpylään, tai mikä sitten mahtaisi kiinnostaa.
Jos tämä rouva on itseään hoitava, siis ulkonaisestikin, voisi antaa lahjakortteja esim,. kauneushoitolaan, jalkahoitoihin, jne.
Tietyst lahjan saajan omat mieltymykset ratkaisevat paljon.
Onnea yrityksellesi.
hyvä vinkki. Pitääpä kautta rantain tiedustella onko kylpylät tuttuja. (Mutta isäntähän perheessä myös on, hänellekinkö?)
Jos isäntä haluaa samalle reissulle, mielestäni hänen on itse maksettava matkansa. Eihän hänellä merkkipäivä ole.
Olin viikonloppuna syntymäpäivillä, jossa päivänsankari sai matkalahjakortin.
Se oli tarkoitettu vain tälle "juhlakalulle".
Hänen miehensä lähtee mukaan, mutta yhdessä miettivät, minne menevät ja mies maksaa oman matkansa.
Ehkä Benji-hyppy.
*Jos päivänsankari on musiikin/teatterin ystävä, voisi lahja olla myös kausikortti oopperaan/teatteriin.
*Olisiko jokin teetetty esine (kello, esimerkiksi) sopiva? Olisi ainakin uniikki-tuote.
*Käsityö-taideliikkeissä on persoonallisia tuotteita pellavasta, turpeesta, silkistä...
Konserttilippu hänellä taitaa ollakin, mutta tuo toinen ehdotuksesi käsitöistä onkin ihan kiinnostava. Pitääpä ruveta silmäilemään, ehkäpä puhelinluettelo auttaa osoitteissa.
Usein selviytyisi korulla, kuten ehdotat, esim. kellolla, mutta koruja en ole ikinä hänellä nähnyt ja sormuksiakaan ei pidä atooppisen ihonsa takia.
Toivoisin kuitenkin löytyvän sellaisen lahjan, joka häntä oikeasti ilahduttaisi.
Minulle on ehdotettu myös lahjakorttia, mutta se on viimeisenä minun listallani!
Ellette voi ottaa sankaria mukaan valitsemaan taulua, ehdottaisin lahjakorttia taideliikkeeseen. Voisitko ajatella kysyväsi rouvan toivomuksia?
Minua kauhistuttaa ajatus, että ystävät toisivat valmiiseen kotiini lahjaksi tavaraa. Haluan itse päättää kotini sisustuksesta ja kaapit ovat täynnä tavaroita. Kirpputorille on suuri osa saamistani lahjoista joutunut. Sen sijaan taulu, jonka sain itse käydä valitsemassa, tulee varmaankin koristamaan seinääni koko loppuelämän.
Myös lahjakortit väliaikatarjoiluineen teatteriin ja oopperaan ilahduttivat.
Mikä ihmeen vika on rahassa tai lahjakortissa.
Itkettää ajatus suuren summan käyttämisestä johonkin sellaiseen tarkoitukseen, josta tulee vastaanottajalle vain harmia ja (salaa) pahaa mieltä. Ainakin minä tulen surulliseksi, kun ajattelen että lahjanantajat ovat uhranneet suuren summan rahaa hyvässä tarkoituksessa ja ovat onnistuneet ostamaan mielestäni jotain ihan "kammottavaa".
Mihin lahjansaaja itse käyttäisi saman summan, jos kehtaisi esittää toivomuksia?
Opetellaan puhumaan asioista avoimesti ja rehellisesti. Nyt olisi viimeistään aika.:))
aivan samaa mieltä. Miksi me hankimme lahjaksi sellaisia tavaroita (asioita), joista me itse pidämme? Kannattaisi hyvissä ajoin ennen merkkipäivää herkistellä näköään ja kuuloaan.
Muistan vieläkin kauhulla;) Karjalan raanua, jonka appivanhempani ostivat meille häälahjaksi!
Heitä se varmaan miellytti, mutta meitä kumpaakaan, miestäni ja minua, ei.
60-luvulla ei eletty avoliitossa ennen avioliittoa, ei ainakaan siinä määrin kuin nykyisin, eli koti oli perustettava alusta lähtien.
Mikä tahansa olisi ollut tarpeellisempi kuin se halvatun raanu, mutta minkäs mahdoit.
Seinällehän se oli pantava ja katsottava sitä siinä vuosikymmenet.
Kuten sanoit, kun koti on jo täysi, ei kannata yrittää arvata mitä vielä mahtuisi.
Saadut lahjaesineet olen itse siirtänyt kätonrajassa olevalle hyllylle, sieltä ne ei häiritse.
Oman 60 v mieleisin lahja oli 94v tädin lähettämä 1000 markkaa, joilla ostin patiolle kesäkalusteet.
Jo seitsemättä kertaa muistin häntä hyvällä, kun oljysin kalusteita taas kesäkäyttöön.
Muita 60v lahjoja en muista ollenkaan.