Pakoa arjesta! Harrastan minimaailmoita; nukkekoteja ja keijupuutarhoja ym. Vievät mukavasti ajatukset muualle mukaviin ja luoviin ajatuksiin.
Mikä on sinun ”pakosi”?
Mikä on sinun ”pakosi”?
Minimaailma!
Anonyymi-ap
21154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kirjat ja musiikki
En ole niin pahasti menettänyt järkeäni, että lasten maailmaan pakenisin yli
60 ikäisenä. Kannattaisiko keskustella terapeutin kanssa ?
Järki-ihmisenä ei ole tarvetta "paeta" mihinkään epätodellisiin maailmoihin.
Ajatuksiini. Suunnittelen uutta, vaikka sisustusta. Mietin mitä seuraavaksi. Joskus kuvittelen tilannetta, minkä ehkä tulen kokemaan kumppanin kanssa. Saan siitä idean, niin että suunnilleen sellainen todellisuudessa tapahtuukin.
Pitää varoa missä ajatuksiini vaivun, muuten kävelen minne sattuu.
Rikossarjoihin pakenen ristisanatehtäviin ja musiikkiin.
Mihin sinä aloittaja laitat näitä koteja ja puutarhoja. Onko joku isompi tila vai puratko ja rakennatko uudelleen. Mistä materiaalista. Mielenkiintoista.
Mielikuvitus on vain rajana kaikenlaiselle rakentamiselle. Erilaisista laatikoista ja kukkaruukuista saa hyvää aloitusmateriaalia. Toiset rakennelmat säilytän ja toiset puran ja rakennan uudelleen.
Tekee hyvää luovuudelle ja suunnittelu, rakentaminen ja sisustaminen ei paljoa maksa, kun materiaalia löytyy mistä vaan. Kokoa ja näköä on kiva suunnitella ja on sellaista toiminnallista tekemistä, mistä pidän.
Tein aikanaan ensimmäiselle lapselle monikerroksisen nukkekodin tukevista kapeista pahvilaatikoista. Päällystin hyllypaperilla. Se oli kaunis ja käytössä monta vuotta. Toisessa käytössä toimi leluhyllynä myöhemmin.
Paljon vähemmän aikaa oli käytössä kaksi ponitallia, jotka ostin toiselle, eikä jatkokäyttöä löytynyt. Myin kirppiksellä.
Minä juoksen kierreportaita ylös ja alas.
Siinähän ei jouda ajattelemaan ikäviä, paremminkin vaan ettei kompastu. Kaksinkerteinen hyöty. En tiedä onko totta vai olitko vitsiksi tarkoittanut, Nauratti.
Liikunta eli kävely. Täällä itä Helsinki on metsää.on rantatietä, katuja ja polkuja.Kävelen.
Aikoinaan kävelin, kävelin duunissa portaita ylös ja alas, kävelin katuja, polkuja milloin mitäkin. Pidin kävelystä. Nykyisin, aivoinfarktin jälkeen kävelystä on tullut haastavampaa, kun aivot eivät jaksa väsymättä ja halvausoireet tekevät kävelystä hitaampaa rollakävelyä. Kävelisin ehkä enemmänkin, mutta en saa lenkkikaveria hitaalle lenkille ja yksin on tylsä jatkuvasti lenkkeillä. Liikun kyllä ja jumppaan joka päivä, mutta voisin liikkua tietysti enemmänkin.
Täytyy vain käyttää mielikuvitusta runsaasti muuhun kivaan puuhailuun.
Mielikuvitus pitää pirteänä!
Itse kävelen yksin päivitäiin.Hitaasti hartaasti läpi vuoden ajat. Sää ei estä kävelyä. Eteisessäni on kävelykeppi jos oikein on polvet äityneet. Kun on molempien polvien nivelrikot ja toisen polven kierukan repetymä lisänä. Itsekän en saa kävelyhin kamuja mukaan.Aina nillä joki syy muka miksi ei kävele.Valvotut yöt, jotain paikkaa särkee ja unta eivät saaneet. En nukkuisi jos en ulkoilisi päivittäin.Nyt kun kevät paljon vanhempaa väkeä rollatorilla yksin ulkona. Jos he jotain tuntematomat sanoo.Esim. Katso leskenlehti.Jään juttelemaan ja kanustan ulkoiiluun ja kehun ovat yksin ulos lähtenet. Hele säilä vastaan tuleva henkilö rolatorilla sano hei onhan vesipullo mukana.Koiran ulkoiluttajille,jos koira haluaa lähestyä.kysyn saanko silitää.Joten mukavasti joka retkeni ulkoilu yksin sujuu.Uudet tutavuudet esim.joku toiminta piste,kehuvat naiset kävelevät.Kun vaihtaa numeroa. Mutaman päivän päästä ilta häiritsevä 3h maratoni puhelu.En voi kävellä kun se ja se särkee. Tulisin kotiisi juotaisi viiniä.Sanon en juo en tupakoi,Niin jää siihen.Terv. ItäHelsinki
Varmaan kävelisin ulkona itsekin enemmän, jos ei kotitöitä tarvitsisi tehdä. Kotityöt ja kaikki muu puuhastelu vie voimia ja aivot väsyvät ja täytyy nukkua. Ei enää kaikkeen pysty, vaikka kuinka kuvittelisi.
Kaikenlainen pieni puuhastelu, missä mielikuvitus lentää, on virkistävää. Niin se vaan elämä muuttuu.
On ihanaa, kun lapseni laittoi sivuhaaran Disneyn suoratoistopalveluun, niin nyt on kiva katsella mukavia ohjelmia mm. piirrettyjä💖
Kevät saa taas mielikuvituksen lentämään ja suunnittelen kaikenlaisia minipuutarhoja. Nukkekotiakin pitää sisustaa ja verhot laittaa, kun lapseni laittoi verhotangot paikoilleen. Kyllä auringonvalo tekee ihmeitä mielikuvitukselle!
OLEN jo kasvanut henkisesti aikuiseksi eikä ole tarvetta paeta lapsen maailmoihin.
Minkälainen on ”henkisesti aikuiseksi kasvanut”, johon ei mielikuvitusmaailmaa mahdu? Vaikuttavat lähinnä koomisilta ”aikuisuudessaan”.
Kehittyneellä aikuisella on kehittyneen aikuisen henkiset harrastukset.
Ei se taannu lapsen tasolle.
En ole kenenkään nyt niin ”aikuiseksi henkisesti kehittyneeksi” huomannut tulleen. Ikuisia kitisijöitä vaan, jotka eivät ole edes lapsen tasoisia.
Keväisin iskee aina sisustuskuume, tosin en sisusta nukkekoteja vaan omaa kotiani kesän väreihin, kevyempiin mattoihin ja verhoihin. Puutarhaa hoidan myös, sinne en pakene mitään, vaan menen nauttimaan, seuraamaan luonnon heräämisestä, sekä kylvämään ja istuttelemaan taimia jotta loppukesällä ja syksyllä saa taas satoa talven varalle.
Aika vähän harrastan mitään mistä ei ole harrastamisen lisäksi mitään hyötyä, metsässä kuljen nauttien luonnosta ja samalla keräilen metsäkukkia, marjoja tai sieniä. Järvelle soutelemaan lähtiessäni on aina jotain kalastusvälinettä mukanani.
Miksi pakenisin arkea, minähän pidän arjesta ja arjen askareista, arki on sitä miksi sen itse tekee ja kokee.
Puutarhani on minipuutarha parvekkeella. Se riittää ihan kivasti muun pienen puuhastelun lomassa. Luontoon tai järvelle on vähän haastavaa rollaattorilla lähteä kulkemaan, niin kaikki pienimuotoinen on nykyisin kivaa.
On arki sinänsä ihan mukavaa, vaatii vaan vähän enemmän suorittamista nykyisin.