Häkissä kenties kultaisessa,
ilman vapautta.
Kahlittuna,
pimeyteen vangittuna.
Onnen pieniä murusia tarjottuna,
hetken niistä nauttien.
Kovat sanat aina haavoittaa,
kyyneleitä vuodattaa.
Ei enää anteeksi antamaan pysty,
vaikkakin aina hymyilee.
Kasvava vapauden kaipuu,
enemmän vain sitä haluaa.
Kaltereiden taakse tähyilee,
sinistä taivasta ihailee.
Muistaa vielä tuon vapauden,
josta nyt haaveilee.
Avain on lukossa,
tarjoten mahdollisuuden.
Askel lähemmäksi astuttu,
koska uskaltaa se kuitenkin tulevaisuutta on.
ilman vapautta.
Kahlittuna,
pimeyteen vangittuna.
Onnen pieniä murusia tarjottuna,
hetken niistä nauttien.
Kovat sanat aina haavoittaa,
kyyneleitä vuodattaa.
Ei enää anteeksi antamaan pysty,
vaikkakin aina hymyilee.
Kasvava vapauden kaipuu,
enemmän vain sitä haluaa.
Kaltereiden taakse tähyilee,
sinistä taivasta ihailee.
Muistaa vielä tuon vapauden,
josta nyt haaveilee.
Avain on lukossa,
tarjoten mahdollisuuden.
Askel lähemmäksi astuttu,
koska uskaltaa se kuitenkin tulevaisuutta on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä jo pääsin kahleistani ja sinä olet kahlittuna. Tarvitko apua?
antaminen se on vaikeaa.. pidin runostasi.
ihana toi tyty kun jo tänään apuaan tajoaa.
kanssasi sinih52, on kiva nähdä Tyty positiivisella mielellä. Saa ihan hymyn huulille vai mitä?
Ja kiitos molemmille, olette ihania. Kahleet painaa ja niissä monta liian mutkaa, avain on jos vain uskaltaisi....ehkä jonain päivänä.
varmaan jonain päivänä uskallat siitä sitten kannattaa olla ihan varma. kun ottaa sen askeleen.