Istun yksikseni,
katson kynttilän palavaa liekkiä.
Ajattelen sinua.
Mietin yhteistä aikaamme,
niitä ihania hetkiä,
jolloin sain pitää sinua kädestä,
katsoa ruskeisiin silmiisi,
kuunnella pehmeää ääntäsi
sen kuuluttaessa ilmaan ihania sanoja,
sanoja rakkaudesta.
Silloin tuntui kuin koko maailma pysähtyisi.
Olisi vain me kaksi.
Kaksi rakastavaista,
vaalimassa ikuista rakkautta.
Lentämässä rakkauden pilvilinnojen keskellä.
Hengittämässä pehmeän vaaleanpunaista rakkauden ilmaa.
Tuntemassa tunnetta, jota vain me kaksi voimme tuntea,
toisiamme kohtaan.
Sitä kaunista, meidän kahden ihmisen välistä rakkauden tunnetta.
Sitä niin kaunista, pehmeää ja ihanaa tunnetta, joka saa sydämen hakkaamaan onnesta.
Tunnetta joka valtaa ruumiin ja tekee askeleen niin kevyeksi.
Tunnetta joka kuitenkin kaivertaa mieltä hitaasti ja tuskaliaasti.
Se on rakkauden paha sivuoire, ikävä.
Rakas, mulla on mieletön ikävä sua...
katson kynttilän palavaa liekkiä.
Ajattelen sinua.
Mietin yhteistä aikaamme,
niitä ihania hetkiä,
jolloin sain pitää sinua kädestä,
katsoa ruskeisiin silmiisi,
kuunnella pehmeää ääntäsi
sen kuuluttaessa ilmaan ihania sanoja,
sanoja rakkaudesta.
Silloin tuntui kuin koko maailma pysähtyisi.
Olisi vain me kaksi.
Kaksi rakastavaista,
vaalimassa ikuista rakkautta.
Lentämässä rakkauden pilvilinnojen keskellä.
Hengittämässä pehmeän vaaleanpunaista rakkauden ilmaa.
Tuntemassa tunnetta, jota vain me kaksi voimme tuntea,
toisiamme kohtaan.
Sitä kaunista, meidän kahden ihmisen välistä rakkauden tunnetta.
Sitä niin kaunista, pehmeää ja ihanaa tunnetta, joka saa sydämen hakkaamaan onnesta.
Tunnetta joka valtaa ruumiin ja tekee askeleen niin kevyeksi.
Tunnetta joka kuitenkin kaivertaa mieltä hitaasti ja tuskaliaasti.
Se on rakkauden paha sivuoire, ikävä.
Rakas, mulla on mieletön ikävä sua...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kunpa saisin runosuoneni takaisin minäkin? Voi miksi olen lähtenyt seuraamaan väärää polkua, kunpa löytäisin runopolun alkupään uudestaan?