Fysiikan suosiminen junnufutiksessa

Samaa mieltä. On merkillistä että iso koko on sellainen, missä nähdään potentiaalia, vaikka totuus on ihan toinen. Lyhytnäköistä monessa joukkueessa, ja siksi Suomesta ei kovin moni nouse sinne maailmalle.

Oma käsitys on päinvastainen. Nopeasti kasvavat nuoret on jossain vaiheessa vähän kömpelöitä verrattuna pieniin. Siksi heitä pidetään vähemmän taitavina. Aikuisenakaan isokokoiset pelaajat eivät ole yhtä ketteriä kuin pienet, se on selvää. Mutta heillä on sitten usein nopeutta, voimaa ja pelotevaikutusta. Suomessa muutenkin keskitytään liikaa johonkin pikkusievään näpertelyyn pallon kanssa. On sekin jossain kohtaa paikallaan, mutta miksei osata nähdä, että eri pelaajilla on erilaiset vahvuudet? Miksei näitä erilaisia vahvuuksia osata hyödyntää?

Jalkapallossa on paljon hyötyä pelinlukutaidosta ja kyvystä ennakoida ja paikata toisten pelaajien puutteita. Mutta kun valmentajat eivät edes tunnista tämmöisiä fiksuja älypelaajia, vaan kaikkien pitäisi juosta saman pallon perässä ja tehdä koko ajan maaleja. Katsokaa ketä siellä kentällä on silloin, kun peli toimii. Se ratkaiseva pelaaja ei useinkaan ole se, joka on koko ajan pallossa kiinni. Mutta kunniaahan tämmöisestä ei koskaan saa, että tekee kaikkensa joukkueen eteen.

Ehkä se onkin ylipäätään tämä joukkuehomma, mitä Suomessa ei ymmärretä. Täällä kannustetaan yksin pelaamiseen, paitsi niitä, jotka ei ole valmentajan suosiossa. Niiden pitää syöttää aina heti suosikille... Toivotonta. Ei minkäänlaista pitemmän tähtäimen älyä ja kokonaisuuksien hallintaa kellään.

Pienikin pelaaja voi olla junnuissa koko porukan fyysisesti kovakuntoisin, vaikka joku on päätä pitempi ja painaa kymmenen kiloa enemmän. Semmoinen oli minulla yhdessä valmentamassani joukkueessa. Urheilullisesti hyvin lahjakas ja harrasti useita lajeja menestyksekkäästi. Lajivalinta ei sitten osunut futikseen, mutta SM-tasolla on nyt pelaamassa toista lajia. Treenaamisesta vaan on kiiini.