taidetyötä ja kuukausipalkkaa

Mittakaavavirhe taiteessa



Mittakaava erehdys on ison ja pienen sekoitus.
Sekoitus on mahdollinen itsessään,
mutta tulos ei ole aina tarkoituksenmukaista.
Älykäs taide pitäytyy raameissa.
Tässä tapauksessa mittakaavan vääristymällä tarkoitetaan
sellaista kuin kuvataiteilija luo elokuvateoksen tai mediataiteen
ja kutsuu sellaista edistykselliseksi taiteeksi.
Kyse ei ole edistyksestä, mutta alojen vaihdoksesta.
Erilaisuus, joka syntyy keskittymisen kyvyn puutteesta,
että kesken tapahtuman jauhetaan aivan muuta kuin pitäisi,
sellaista ei voi kutsua edistykselliseksi taiteeksi.
Kyse on toki anarkiasta. Anarkia on kaunista kunnes sellaista ei haeta enää.
Anarkia, uskallus löytää uusia taiteen muotoja ja ei enempää.
Kun muoto on löydetty, sen jälkeen ei ole mielekästä sekoittaa lajeja,
eikä sellaista voi pitää itse taiteena, mutta yhtenä sen toiminnan muotona.
Sama asia jos ruokalassa joku alkaa harjoittamaan uintitaitoja.
Kerran se on hauska, mutta ei koko ajan, koska ei ole taidetta.
Siten suurella taiteen kentällä samaan aikaan etsitään uusia taiteen lajeja
ja harjoitetaan tai syvennetään vanhoja entisestään.
Kun on tarkoitus tehdä maalaustaidetta, niin edellytetään,
että maalataan tauluja.
Samoin kriteerit ovat maalaustaiteen kriteerejä, eikä elokuvataiteen.
Tässä kulttuurissa mahdollisesti on ollut pitkään erehdys,
että kuvataiteella on tarkoitettu liian pitkään kaikkea mahdollista paskaa,
joka ei ollut kuvataidetta, koska on parempiakin elokuvataiteilijoita kuin taidemaalari, joka luo elokuvia.
Taideelokuva on oma alansa myös.

Mittakaavavirhe tuntuu varsinkin apurahoja annettaessa.
Maalaus ei saa mutta elokuvataide saa.

Maalarit ovat hämillään, että eikö saa maalata ja eikö maalaus ole taidetta.
Trendi ei sinänsä koskenut maalausta, mutta elokuvaa.