bordercollie

1. borderi on kyllä todella vaativa rotu, juuri siksi että se tarvii jokapäiväistä aivotoimntaa. Koira alkaa helposti häiriköidä, jos se ei saa tarpeeksi toimintaa. Ja kyllä sitä liikuntaakin koira tarvii ihan kiitettävästi :)

2. Kyllä minusta on terve rotu.

3. Kyllä tulee, varsinkin jos sosaalistaa pennusta ast.

4. Kasvattajat, jotka ovat käyttöpuolen kasvatteja niin eivät myy pentujaan muuta kuin taloihin, joissa koiraa saa tehdä töitä paimenena. Kannattaa todella harkita että pystyykö koiralle tarjoamaan tarpeeksi virikkeitä, mutta ihana rotu muuten!

Täytyy ensin mainita, että aikasta kummalliset/erikoiset nuo rotuvaihtoehdot... Dobbereista en niin kauheasti tiedä, mutta väittäisin, että noilla kahdella rodulla ei kamalasti ole samoja piirteitä... mietin vaan ,että millä perusteilla olet valinnut nuo kaksi vaihtoehtoa?

Bordercollieitahan on käyttölinjaisia, eli paimenia ja sitten näyttelylinjaisia (ja luonnollisesti siltä väliltä) Näyttelylinjaiset ovat pääpiirteittäin "rauhallisempia" ja niillä on vähemmän paimennusviettiä, eli normaalielämässä lievästi helpompia...

Liikunnan- ja varsinkin aktivoinnin tarve on suuri. Sanotaan vaikka näin: bordercollie on unelmakoira silloin kun se saa tehdä tarpeeksi "töitä" ,sen kanssa ollaan johdonmukainen ja se tietää paikkansa... ja AIVAN aikapommi osaamattomissa ja epäaktiivisissa käsissä...

Pääasiallisesti terve rotu...

Ei mikään sosiaalisin koirarotu... enemmänkin luokittelisin tuohon yhden ihmisen koira-kategoriaan. Omani ei pidä vieraista koirista, eikä ihmisistä...

Millainen rotu tämä yleensäkin on???? Miten ihmeessä haluaisit bc:n jos et tiedä millaisia ne on?

Minun mielestäni ei perhekoirana paras mahdollinen. Tarvitsee älykkyytensä taklia TODELLA johdonmukaisen kohtelun (mikä monen ihmisen voimalla on välillä hankalaa), jotta ei rupea vedättämään... ja kuvittele olevansa , esim. lasten yläpuolella.

Paimenkoirana saattaa "paimentaa" lapsilaumaa...

Enemmän tietoa löytyy bc-keskustelupalstalta...

http://forum.sbcak.fi/

1. Liikunna tarve on aika iso, mutta sitäkin suurempi on "aivoliikunnan" tarve. Tylsistyy ja turhautuu helposti, ja silloin rupeaa tekemään pahojaan. Aktivointi ei saa olla pelkkää lenkkeilyä edes talvella!

2. Suhteellisen terve rotu.

3. Minusta bordercollie ei ole kauhean sosiaalinen rotu. Meidä borderit ovat olleet aika kriittisiä sen suhteen, kenet hyväksyvät. Ne eivät ole koskaan erityisemmin pitäneet vieraista (pysyvät poissa sen aikaa, voivat ärähtää jos vieras väkisin käy silittelemään). Muut koiramme ovat olleet todella ihmisrakkaita, eli sosiaalistamisen puuttesta tuskin on kyse. En uskaltaisi varauksetta suositella lapsiperheeseen. Yksilöiden välillä on toki eroja, mutta useimmat tuntemani borderit ovat enemmän tai vähemmän varautuneita vieraita kohtaan ja tämä yleensä korreloi myös sen kanssa, että lapsiperheessä voi tulla ongelmia (koira pomottaa tai pelkää lapsia).

Koirien kanssa bortsumme ovat tulleet toimeen siinä missä muutkin rodut, urokset eivät pahemmin diggaa toisia uroksia, rähinöitä on joskus ollut, muttei mitään vakavaa.

4. Ihana koira, fiksu kuin mikä, usein "yhdenmiehen koira", vahva paimennusvietti. En suosittele ekaksi koiraksi, lapsiperheeseen enkä vain kotikoiraksi (eli agilityä, tokoa, paimennusta, jotain pitää olla).

Ihmetyttää, miten vaihtoehdoiksi ovat päätyneet kaksi noin erilaista rotu? Kumpikin on aika vaativa ja luonteidensa vuoksi eivät minusta lapsiperheen ykköshankintoja. Huomattavasti helpompia saattaisivat olla esim. monet noutajat ja seurakoirat... päätös on toki omanne ja jos tuuri käy niin voitte pärjätäkin, minusta vain tuollaisten vaativien, voimakasluontoisten ja "ei niin ihmisrakkaiden" (no, dobbereita en paljon tunne, mutta sekin on kova käyttökoira) koirien ottamine ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen on vähän riskaabelia. Riippuu tietty lasten iästä, ongelmaa kun vaan voi aiheuttaa myös teinien tarjoama "koulutusapu" jonka loogisuudessa on usein toivomisen varaa..

Nimimerkillä "teininä koiran pilannut ja siitä viisastunut 3 bortsua ja 3 sekarotuista omistanut lapseton ulkoilufriikki"

olen miettinyt/haaveillut borderista, mutta hylännyt jatkuvasti ajatuksen ajattelemalla että se ei sovi kerrostaloon(?).Mitämieltä olette, MILLAISTA aktivointia ne sitten tarvitsevat, jotta eivät tylsisty? Minulla on seurakoira, jonka kanssa tulee lenkkeiltyä 3-6 tuntia päivässä,agilitya leikkimielellä,samoillaan metsissä,käydään koirapuistoissa,kesällä uimassa,mökillä, ja tietenkin harjoitellaan perustottelevaisuutta ja temppuja(mutta ei olla tokossa tms,ihan ittekseen näitä harjoitellaan)..En ole tavannut yhtään "näyttely"linjan borderia,ainoastaan paimenia,joilla erittäin vahva "tuijotus"vaisto..Onko näyttelylinjan koirilla myös tämä?

Moi tota mä haluaisin kysyy ku viimeiset 6 vuotta ollu Bordercollie haaveena niin jos sillä on paljon tekemistä esim, Saa juosta vapaana pellolla, 2h lenkkejä ja et sitä koulutetaan ja sil opetetaan temppuja ja jne ni tuleeko sillä se paimennus ongelmaksi et alkaako se jahtaa tyylii pyöräilijöitä ku sil on sitä paimennus viettiä?

Vanha ketjuhan tämä on, mutta kommentoinpa kuitenkin.

BorderCollie ei ole aloittelijan koira, joten se ei sovi ensimmäiseksi koiraksi missään nimessä. Se on hieno koira osaajan käsissä, mutta täysi ku...sipää osaamattoman käsissä. Ja oikeesti koira kärsii sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä sen tarpeita. Ja ne tarpeet bortsulla ovat hyvinkin paljon aikaa vieviä totetuttaa.

Meillä on nyt toinen bortsu menossa. Ensimmäinen tuli meille pitovaikeuksien takia. Se oli vähän reilun vuoden vanha, mutta siitä huolimati sen silloiset omistajat olivat ehtineet tehdä paljon mokia sen kanssa. Se oli päästetty huolimattomuuttaan turhautumaan siinä kaikkein tärkeimmässä pentuiässä (noin 1 vuosi). Se oli ollut kiinni paljon juoksulangassa ja sitä ei oltu sosiaalistettu ollenkaan. Meillä meni pelkästään puoli vuotta aikaa siihen, että se ei aja jokaista autoa takaa. Käveltiin joka päivä pitkin tienlaitoja ja saatiin se vihdoin ja viimein ajan kanssa oppimaan, että auton valojen ajaminen turhaa. Mutta paljon muita ongelmia oli tiedossa. Se oli yksinäinen susi. Se ei sietänyt muita ihmisiä ja koiristakin vaan hyvin harvoja. Se aloitti aina sen tuijotuksensa (sen kuuluisan silmän) ja heti sillä oli vihamiehiä, koska se tuijottaminen tarkoittaa "hallitsemista ja käskyttämistä" muille koirille ja sen sata muuta asiaa, mitkä pentuaikana voidaan pilata väärällä kasvatuksella tai kasvatuksen puutteella. Siis ihan oikeesti sitä katsekontaktin luomista ei pystynyt edes ennakoivasti estämään. Mutta se oli lojaali, voi herran jestas miten lojaali se oli mulle ja miehelleni. Se teki kaikki, mitä siltä pyysi. Kun se oli kotiseinien sisäpuolella ja ei tuntenut uhkaa niin se oli niin hieno koira, kun vaan koira voi olla. Kun oltiin paljon maastossa kolmistaan, niin se seurasi vapaana kuin hai laivaa meitä ja sille ei tullut mieleenkään lähteä irroittelemaan omine lupineen mihinkään. Silloin se oli meille bortsua parhaimmillaan. Bortsuni kuoli syöpään 1,5 vuotta sitten.

Nyt meillä on toinen mokoma, joka on aivan päinvastainen tapaus. Se rakastaa kaikkia ja sen mielestä kaikki ihhmiset ja kaikki eläimet talitinttejä myöten on sen kavereita ja vaan sitä varten. Lapsia se rakastaa yli kaiken. Se istuis hamaaan tappiin asti katsomassa päiväkodin aitojen takana leikkiviä lapsia. Se niin haluaisi päästä mukaan.

Se on hyvin vilkas. Meille sanottiin jo pentua hakiessa, että "hän on sitten hyvin vilkas". Se oli lievästi sanottu, koska hän todellakin on vilkas. Mutta me nautitaan täysin sydämin hänen vilkkaudestaan. Sitä voi käyttää niin monella tapaa hyväksi, kun sitä kouluttaa. Joskus opit menee perille nopeasti, mutta joskus taas ne opitut asiat on unohdettu 5 minuutissa. No josko tuo joskus aikuistuu.

Joten, jos joku epäilee, että ei ole aikaa, niin älkää ottako bortsua. Meitä on kaksi aikuista ja toinen meistä on aina kotona, joten koira ei yksin joudu oikeestaan olemaan muutoin, kuin silloin, kun koulutetaan sitä jäämään yksin kotiin. Silti meillä on välillä kädet täynnä työtä sen mielihalujen toteuttamisessa.

Bordercollie=Ei ensimmäinen koira.
Bordercollie=Maailman älykkäin koirarotu.