Kokemuksia ex-suhteen muuttumisesta oikeaksi hyväksi ystävyydeksi?

Kuinka pian (jos ollenkaan) olette pystyneet olemaan exän kanssa ns. neutraalissa ystävyyssuhteessa eron jälkeen?
Vai onko se ollut täysin mahdotonta?
Onko kenelläkään kokemuksia hyvästä ex-suhteesta, ystävyydeksi muodostuneesta?

Oletuksena, että erossa ei ole ollut mitään draamaa, vihaa, satuttamista jne, ero tullut ainoastaan "erilleen kasvamisesta" tai romanttisten tunteiden sammumisesta?

Tässä on mennyt (vasta) muutamisen kk nyt erosta ja ilmassa on edelleen haikeutta siitä (eikä mitään haluja kuitenkaan yhteen palata kummallakaan, ei vain toimi, se kortti on nähty jo), mutta koska on muutoin lämpimät välit ja jäljellä se jokin ystävyyden tunne(?), ei olla yhteyksiä katkottu. Ei ole ollut mitään tarvetta tähän.

Molemmilla on toiveena joku kaunis päivä olla ns. "vanhoja hyviä ystäviä", mutta kuinka kauan siihen kuluu? Vaatiiko se ehkä uudet kumppanit molemmille? Tai pitkän ajan kuitenkin olla olematta yhteyksissä?
Voiko uudenlainen ystävyyssuhde muotoutua ihan itsekseen ajan kanssa, ilman että pitää luopua toisesta ihmisestä kokonaan?

Kauhean vaikeaa kun on ne tietyt parisuhdemuistot olemassa ja kuitenkin oltu kauan yhdessä jne.
Jotenkin kun katsoo joitain uusioperheitä, on vanhat kumppanit joissain tapauksissa ihan sujuvasti osa laajempaa perhettä ja jopa ystäviä. Se olisi ehkä se tavoitetila...