-Sä oot uus täällä vai?
kolme tyttöö tuli kyseleen multa.
-mä nyökkäsin vaisusti.Tottahan se oli.Mä isä ja äiti oltiin tosiaan muutettu tänne...hesaan.
Mä vaan toivoisin että ei oltas.Mä olin kasvanu maaseudulla ja eläny pienessä kaveripiirissä.Kaupungeissa oli erilaista.Niissä kouluissa joita kaupungissa oli oli suositut.Ne leikki omaa piirileikkiään.Ne veti uusia mukaan jengiinsä kun muutamalle suositulle tuli riita ja pukkasi ne ulos kaikkien oltaessa taas sovussa.Kammottavaa.Oletin tyttöjen häipyvän saman tien mutta ne jäivät vielä seisomaan siihen mun eteen.
-Mistäs sä nyt tulitkaan?...sä...sä mikä sun nimi onkaan.Porukan pomolta vaikuttava tyttö jolla oli vaaleat,pitkät kiharat hiukset,hoikka vartalo, upeat sinipunaiset liekki farkut ja maailman ihanin(ja luultavasti tiukoin)valkoinen hihaton napapaita(toppi)jonka etumuksessa kiemurteli hopeinen lohikäärme sanoi.
- Aino...mä asuin ennen Ylitorniolla.Mä mumisin nolosti.
-ai..Aino?kuulostaaki sopivan tollaselle lehmäpiialle.Pomo jatkoi.
-Aino.....tulee mileen koivut,kesä,lehmät ja kansallispuku.Tummahiuksinen ja upeasti pukeutunut tyttö naurati ivallisesti.
-mä....aloitin mutta suljin suuni ja esitin tytöille vastakysymyksen.
-Mitkä teiän nimet sitte on?
Vaaleahiuksinen pomo aloitti:
-Mä oon Sofia Elisabeth Virtala.
Tummahiuksinen tyttö joka ivasi mun nimee jatkoi:
-mä taas oon:Jessica Marianne Kultalampi.
kolmas tytöistä,jolla oli mustat hiuket,huulikoru ja yllään musta farkkutakki ja samanväriset farkut lopetti:
-ja mä oon: Kiia Melissa Kaurila.Haluutsä tietää muuta maalaistyttö?
Mä pudistin päätäni ja suljin reppuni tarranauhan.Tytöt loivat toisiinsa merkitseviä,sääliviä ja ironisia katseita.
-Me häivytään.Sofia mumisi ja lähti talsimaan kohti koulun pää ovea.
- joo,nähdään maalaistyttö.Kiia huikkasi ja ryntäsi sofian perään.Mä jäin katsomaan tyttöjä.Ne supisivat ja nauroivat koko matkan ajan.Lisäksi ne vilkuilivat mua ja purskahtivat nauruun vähän väliä.Ne tuijotti myös mun vaatteita.Niistäkin ne sai ilon irti.Mä en kyllä tajunnu miksi? mulla oli ihan tavalliset tummansiniset farkut ja luonnonvalkonen huppari sininen farkkutakki(no,olihan se vähän kulunu...)
Samassa joku lensi täysiä mun takaraivoon........
-oho,se oli vahinko.Sofia huusi mun takaa ja jengi purskahti nauramaan.Mun teki mieli pillahtaa itkuun mutta sitä mä en tehnyt.Mä tartuin palloon ja kuskasin sen läheisen ojan viereen. sitten mä.............(jatkakaa vaikka tää onkin niin surkee)
kolme tyttöö tuli kyseleen multa.
-mä nyökkäsin vaisusti.Tottahan se oli.Mä isä ja äiti oltiin tosiaan muutettu tänne...hesaan.
Mä vaan toivoisin että ei oltas.Mä olin kasvanu maaseudulla ja eläny pienessä kaveripiirissä.Kaupungeissa oli erilaista.Niissä kouluissa joita kaupungissa oli oli suositut.Ne leikki omaa piirileikkiään.Ne veti uusia mukaan jengiinsä kun muutamalle suositulle tuli riita ja pukkasi ne ulos kaikkien oltaessa taas sovussa.Kammottavaa.Oletin tyttöjen häipyvän saman tien mutta ne jäivät vielä seisomaan siihen mun eteen.
-Mistäs sä nyt tulitkaan?...sä...sä mikä sun nimi onkaan.Porukan pomolta vaikuttava tyttö jolla oli vaaleat,pitkät kiharat hiukset,hoikka vartalo, upeat sinipunaiset liekki farkut ja maailman ihanin(ja luultavasti tiukoin)valkoinen hihaton napapaita(toppi)jonka etumuksessa kiemurteli hopeinen lohikäärme sanoi.
- Aino...mä asuin ennen Ylitorniolla.Mä mumisin nolosti.
-ai..Aino?kuulostaaki sopivan tollaselle lehmäpiialle.Pomo jatkoi.
-Aino.....tulee mileen koivut,kesä,lehmät ja kansallispuku.Tummahiuksinen ja upeasti pukeutunut tyttö naurati ivallisesti.
-mä....aloitin mutta suljin suuni ja esitin tytöille vastakysymyksen.
-Mitkä teiän nimet sitte on?
Vaaleahiuksinen pomo aloitti:
-Mä oon Sofia Elisabeth Virtala.
Tummahiuksinen tyttö joka ivasi mun nimee jatkoi:
-mä taas oon:Jessica Marianne Kultalampi.
kolmas tytöistä,jolla oli mustat hiuket,huulikoru ja yllään musta farkkutakki ja samanväriset farkut lopetti:
-ja mä oon: Kiia Melissa Kaurila.Haluutsä tietää muuta maalaistyttö?
Mä pudistin päätäni ja suljin reppuni tarranauhan.Tytöt loivat toisiinsa merkitseviä,sääliviä ja ironisia katseita.
-Me häivytään.Sofia mumisi ja lähti talsimaan kohti koulun pää ovea.
- joo,nähdään maalaistyttö.Kiia huikkasi ja ryntäsi sofian perään.Mä jäin katsomaan tyttöjä.Ne supisivat ja nauroivat koko matkan ajan.Lisäksi ne vilkuilivat mua ja purskahtivat nauruun vähän väliä.Ne tuijotti myös mun vaatteita.Niistäkin ne sai ilon irti.Mä en kyllä tajunnu miksi? mulla oli ihan tavalliset tummansiniset farkut ja luonnonvalkonen huppari sininen farkkutakki(no,olihan se vähän kulunu...)
Samassa joku lensi täysiä mun takaraivoon........
-oho,se oli vahinko.Sofia huusi mun takaa ja jengi purskahti nauramaan.Mun teki mieli pillahtaa itkuun mutta sitä mä en tehnyt.Mä tartuin palloon ja kuskasin sen läheisen ojan viereen. sitten mä.............(jatkakaa vaikka tää onkin niin surkee)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viskasin pallon ojaan.
Sofia ja sen jengi lopetti nauramisen ja jäi tuijottaan mua.Pallo vieri mutaan likaveteen ja uhkaavasti kohti viemäriä.Sofia ja jengi ryntäs mun luo.-SÄ SAAT HAKEE SEN SIELTÄ SONTANAAMA!!
Sofia huusi samalla kun muut tunkivat mun naamaa mudan sekaan............(pönttöö eikös juu.Jutulla oli huono alku ja vitsimäinen jatko.mä en jatka tätä enää.Jatkakaa jos huvittaa)
...Toivoin miljoonannen kerran ettei me oltaisikaan muutettu tänne. Mutaa oli suussani, korvissani, koko naama oli mudan peitossa.
Sofian jengi oli yhä päälläni, kun kuulin äänen viereltäni "Mitä te likat oikein hommaatte?"
Näin kuran seasta kengän kärjet. Katsoin ylös.
Oikein, se oli Niko. Tajuttoman hyvännäköinen jätkä. Olin jopa jutskaillut hänen kanssaan ruokatunnilla. Ja tässä sitä maattiin paskaojassa
koulun kovimman kimman kiusattavana. Ja luultavasti prinssini ei aikonut pelastaa minua....
... Niko hymyili tytöille ja tytöt hellittivät otettaan ihastuksissaan... -Tytöt hei, antakaa lehmipiian olla rauhassa, mitä pahaa se teille on tehnyt? Sofia naurahti: -Hah, heitti palloni tuonne paskaaaaaaan... Samassa Sofia liukastui ja läjähti mutaan niin että loiskahti. Niko ja mä naurettiin ihan kunnolla, kun loputkin jengistä päätyi ojaan, kun yritti epätoivoisesti auttaa pomoaan. Niko nosti mut yläs ja me lähdettiin kävelee kotiin päin... Sitten Niko sanoi...
-Noi saatanan lehmät vois lähtee ettiin elämäänsä..., se katto mua pitkään. - Mä muutin tänne pari vuotta sitte Laihialta...
Mä katoin sitä huvittuneena ja se purskahti nauruun. Siitä ei olis uskonu et se oli maalta, se oli ainakin täysin kaupunkilaistunut. Jätkät oli yleensä ekana morkkaamassa jengiä, joten mä yllätyin sen tyylistä, niin no, positiivisesti.
-Laihia oli kyllä aika paha, mä irvistin ja nauroin, sit mä tajusin:- Mä oon varmaan ihan järkyttävän näkönen!
- Vähä, se hymyili ja tuli ihan lähelle mua... Se pyyhki paskat mun leuasta ja kosketti sitte hymyillen mun huulia sormellaan.
Mä häkellyin ja käännähdin nopeasti.
-Sori! se kiirehti sanoon ja mä sain itteni normalisoitua: -Eiku ei se mitää...
Eka päivä täällä ja yht'äkkiä kaikki kimmojen hyljeksiminen ja vittuilu ei merkinnyt mitään. Mä olisin voinut suudella Nikoa vaikka siinä heti, mut se olis ollu sille aika helppo nakki, enkä mä tiennyt, oliko se kiinnostunut musta. Mä tiesin, et sen kaltaselle jätkälle riitti vientiä, mut mä en tienny, oliks se sitä tyyppiä joka anto viedä...
Joka tapauksessa kellot soi ihan liian nopeesti ja se säntäs liikkatunneille. Ämmät sensijaan lintsas koko loppupäivän, niiden kampaukset oli menny pilalle. Mä vaan huuhtasin kasvoni vessassa ja vaihdoin päälle vähän hikisen liikkapaitani.
Mä tiesin et...
se kolmikko ei lakkais mun haukkumista mut must tuntu et niin kauan kun mä hengasin Nikon kans niin niil ei ollu mulle mitään sanottavaa...
Kun koulu loppu ja mä pääsin vihdoin ja viimein tuskallisesta koulusta Niko tuli mua vastaan pyörä telineellä. Se oli avaamassa sen varmaan millin maksaneen pyörän lukkoo ja kun se näki mut se hymyili mulle leveesti. Ihan kun se ois odottanukkin mun tulevan.
-Ai moi taas kaunokainen! Se virnisti ja hyppä pyöränsä satulaan.
-Himaan menossa? Se jatko.
-Öh... Joo. Mä vastasin hieman vaisusti. Mix just mun piti olla näin hiton ujo. Mix just nyt?!
-Noh mikäs sulla on kun oot noin hiljanen? Haluutko sä kyydin? Mä voin heittää jos neuvot mis asut...
Mä mietin pitkään ja vastasin...
-no joo... Mä huokaisin ja katsoin taivaalla lentäviä kahta lintua jotka laskeutuivat koulun pihalla kasvan puun oksalle.
-Ok no hyppää taakse sit. Onx ne kolme tullu mitään urputtaa sulle? Se kysyi vähän huolestuneen näkösenä. Mä hyppäsin takkarille enkä vastannu mitään. Mumisin vaan jotain mistä en itekkään saanu selvää. Mä en yksinkertasesti jaksanu puhuu just nyt. Eka koulu päivä kaupungissa ja on tapahtunu niin paljon. Meidän entises koulus ei taphtunu mitään . Kaikki oli tääl niin erilaista. Ihmiset on erilaisii. Välitunneilla meidän koulussa oppilaat kertasi äidinkielen kokeeseen mutta täällä suurin osa polttaa röökiä tai pirtelee seiniin tai tappelee. Mua väsytti kaikki tää.
-No onko?? Niko tivas huolestueena edelleen.
-NO EI OO!! Ootko nyt tyytyväinen? Mä kivahdin. Mitä mä olin sanonu? En mä yleensä hermostu noin helposti. Mä oon aina ollu meidän perheessäkin pitkäpinnaisin. Oonko mä muuttumas näin nopeesti sellaseks räyhääjäks niinkun moni muu täällä.
-No mikä hitto sua vaivaa? Niko sano ja tyrkkäs mut pois takkarilta. Se katto mua halveksivasti niinku jotain eläintä. Oliko se kuvitellu et mä oon sellanen vaaleenpunanen ujo nalle joka ei sano eikä tee mitään pahaa. Vaikka mun ei kyl ollu tarkotus tehäkään.
-Ei mik...Mun lause jäi kesken sillä Niko tarttu mun käteen ja suuteli mua siinä keskellä koulun pihaa. Sen pyörä kaatu mut se ei välittäny. Se työns kädet mun paidan sisään. Ensin mä olin ihan huumassa enkä ymmärtäny mitä se teki mut sit kun se oli vetämäs mun paitaa pois niin työnsin sen syrjään ja...
Tajusin tapahtuneen. Halusiko Niko käyttää mua vaan hyväkseen? Katsoin Nikoa hetken kauhistuneena ja lähdin äkkiä juoksemaan metsään päin. Kuulin juoksuaskelia takaani, ja kun vilkaisin selkäni takaa, näin siellä Nikon. Kohta se sai mut kiinni ja me kaaduttiin yhdessä heinikkoon. -Sainpas, Niko puuskutti tyytyväisenä. Sitten se...
...
Sitten se sanoi hätääntyneenä...
- Anteeks! Anteeks! Mä en ois saanu koskee suhun!
Mä katselin sitä ja se veti mut kädellään lähelleen.
- Oikeesti, sori, mä vaan... Sä oot niin ihana...
-Häh? mä olin ihan out.
- niin, ku sä oot niin mukava ja fiksu ja kaunis... ja Emmä tiiä... Mut joka tapauksessa, anteeks, mul ei oo mitään oikeutta lääppii sua. Se näytti tosi nolostuneelta...
- No, mä huokaisin. - Ei se mitää, mut ny mä meen...
-Haluutsä vielä sen kyydin?
-En! Mä huusin enkä vilkaissut enää taakseni. Isot kyyneleet valu pitkin mun poskia kun mä juoksin, kotiin asti... Mut oli petetty taas... Mut jos mä olisin kääntynyt ja katsonut jälkeeni lähdettyäni, mä olisin nähnyt Nikon ensin kiroilemassa polulla ja sitten lähtevän laahustamaan hartiat vapisten takaisin koululle.
Muhun sattuisi silti...