Perukan ukkeli pyytää anteeksi kaikilta

Teistä ainakin muutama on joutunut lukemaan juttujani, joista osa (suurin) on silkkaa omaa itseäni. Syynä ei ole muuta kuin 33 labrassa käyntiä plus 18 vierailua KAKSissa.

En haluaisi lähteä pois ennen seuraavaa käenkukuntaa, mutta näköjään joudun lähtemään.

Syynä lähtöön on ensi kuussa täytetyt vuodet tupakinpoltossa. Vain 53 vuotta olen vetänyt keuhkoihin armirosta alkaen muutakin kunnon tavaraa. Siihen laitetaan tuohon aikaan myös 15 vuotta piippua, sätkää ja monta vuotta pikkusikareita. Eipä oikeastaan mitään ole jäänyt polttamatta. Jo pentuna piti kokeilla saunavastan kuivattuja lehtiä.

Sai ainakin itselleen pahan olon..

Tuleva ei minua (kohta maaliskuussa 70) pelota, olen sinut kuolemani kanssa, mutta jaksan vielä antaa ohjeen miesnuorisolle..

Olen itsekin ajanut p-rallia joskus pentuna autolla, en Ladalla. Jo silloin tajusin, että takapenkillä istuvat puuteritytöt pölisivät riittävästi, eli puhuivat ja raapivat itseään. Toyota Corolla Coupe oli silloin alla minulla ja luu ulkona asiaan kuuluvasti.

Ihmisen keuhkot eivät tällaisia olemuksia kestä, joten olen hankkinut keuhkosyöpäni tupakilla, enkä pimujen minihameen alta.

Olen myös allerginen kaikelle tänä aikana. Kotipeiliäkään en omista, sillä oma kuvani peilissä alkaa ahdistamaan.

Kumma tauti on tämä keuhkosyöpä lisäkkeineen. Yrittää minuakin ajaa alas. Eikö tuo tauti tiedä, että on jo saanut voiton..onneksi minulla on nyt pallo vielä!

Kirjoittelin tälle palstalle jo 2020. Muutettuani Kuhmoon en vielä tiennyt olemiseni jäävän aika lyhkäiseksi. Viihtyisin täällä pitempään, silä täällä ei kysytä "Minne ukko olet hampaasi jättänyt tai tännekö tulit jotakin pakoon?

Olen kuhmolainen nyt ja haluan olla, vaikka alunperin olen Pohjois-Karjalasta. Tiedätte paikan, aika lähellä kuitenkin...

Jo yli 30 vuotta sitten vierailin Kuhmossa ja kävin edesmenneessä Augustin kaupassa. Oli nälkä silloin, ja pitäähän nuoren miehen evästä saada. Tarjolla oli kukkoa, joka meillä tehtiin viljaa säästämättä, mutta avokukko veti voiton. Siika on hyvä kala ja kyllä kelpasi silloin jatkaa matkaa Kuusamoon. Siellä en viihtynyt kuin yön ja löysin itseni Nuorgamista.

Edellinen oli vain alkua siitä, että jonkun epäillessä minua, niin hae koneella perukan ukkeli.

Kello on jotain kolme yöllä. Ei nukuta, vaan ottaa päähän elämä. Haluan kokea uudestaan ilman vaihtoja. Nimimerkillä Perukan ukkeli löydätte minusta paljon ärsyttävää, mutta kaiken takana oli silloin isompi kuin minä. Paino putosi 14 kilogrammaa puolessa vuodessa ja olen nyt riuku. Hampaaton sellainen, mutta työni tehnyt "hullujenhoitaja".

Sitä olen ja siinä hommassa ei palkintoja odoteta, paitsi kerran. Olin Rovaniemellä vuosia takaperin katselemassa . Tuttu kaupunki olikin, mutta joku oli älynnyt jättää pois liikemainoksista "rovan". Ennen oli kaikki rovaa..rovasähkö, rovavaate..

Siinä kävelin ja joku kutsui nimellä rovakadun toiselta puolen. Puolisavolainen järkeni laittoi katseeni paikalleen, ja niinpä sieltä hyppeli eteeni naisihminen, jonka toiveet oli plussalla.

Se päivä oli minulla pelastettu. Kävimme kahveella ja jatkoin matkaa Karasjoelle nukkumaan. Kyseinen tapahtuma oli sairaalan alasajon jälkeen, eli silloin jäin itse eläkkeelle haaveilemaan isoista kaloista ja ehkä naisesta, joka osaisi perata lohen..

Perukan ukkeli

ps kannattaa jättää miehille, jotka vaeltavat, näkevät ja tekevät..se tupakinpoltto