Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ensimmäinen kirja...

    Olen lapsesta saakka lukenut paljon kirjoja. Työelämä on tuhonnut kuitenkin keskittymiskykyni totaalisesti, enkä ole pystynyt lukemaan kirjoja viimeiseen 6-7 vuoteen. Pari vuotta sitten alkoi päässäni kehittyä tarina, jota aina vapaa-ajalla leikilläni kehitin eteen päin. Kolmisen viikkoa sitten ajattelin kokeilla kirjoittaa ja katsoa mitä tapahtuu. En saa lopetettua, tekstiä tulisi vaikka kuinka paljon. Illat ja viikonloput menee kirjoittaessa. Paljon aikaa menee myös oikolukuun ja juonen loogisuuden tarkastamiseen. Kirjoitan itselleni, enkä ole ajatellut julkaisua, tai edes antaa kenenkään ulkopuolisen lukea tekstiäni.
    Onko kohtalontovereita? Onko kyseessä itseterapia? Mitä tapahtuu, kun kirjainripulointi loppuu?
    5687
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Et pysty lukemaan kirjoja

    Keskittymään

    Jos oot masentunut

    Jos etoo selvä

    Äänestä

    Sitten et enää kirjoita. Se on valmis.

    Äänestä

    Miksi sitä pitää oikolukea tai juonta tarkistaa, jos teksti on vain itselle?

    Äänestä

    • Minullakin oli vaihe, etten pystynyt keskittymään kirjoihin

      Nykyisin pystyn

      Aihe täytyy olla kiinnostava

      Äänestä

    • Jonkinlainen mielenvika kaiketi. En kestä elokuviakaan katsoa, jos on valtavia aukkoja juonessa, historialliset faktat hukassa tai tekstitys täynnä kielioppivirheitä.

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Olen lapsesta saakka lukenut paljon kirjoja. Työelämä on tuhonnut kuitenkin keskittymiskykyni totaalisesti, enkä ole pystynyt lukemaan kirjoja viimeiseen 6-7 vuoteen. Pari vuotta sitten alkoi päässäni kehittyä tarina, jota aina vapaa-ajalla leikilläni kehitin eteen päin. Kolmisen viikkoa sitten ajattelin kokeilla kirjoittaa ja katsoa mitä tapahtuu. En saa lopetettua, tekstiä tulisi vaikka kuinka paljon. Illat ja viikonloput menee kirjoittaessa. Paljon aikaa menee myös oikolukuun ja juonen loogisuuden tarkastamiseen. Kirjoitan itselleni, enkä ole ajatellut julkaisua, tai edes antaa kenenkään ulkopuolisen lukea tekstiäni.
    Onko kohtalontovereita? Onko kyseessä itseterapia? Mitä tapahtuu, kun kirjainripulointi loppuu?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu