Vanhuksen osa voi olla hyvin raskas ,
saa huutoa moiteita syyttelyä osakseen,
syytetään kaikesta, ihan kaikesta,
tietenki vanhukset ovat syyllisiä
koska ovat synnyttäneet jälkeläisensä,
kaikki kun ei osaa kasvattaa jälkeläisistään tasapainoisia aikuisia,
MUTTA
kuinka auttaa ja lohduttaa syvästi haavoitettua vanhusta,
suuressa surussaan
kun on epäonnistunu kaikessa lastensa hyvinvoinnin suhteen,
miettikää
kertokaa
saa huutoa moiteita syyttelyä osakseen,
syytetään kaikesta, ihan kaikesta,
tietenki vanhukset ovat syyllisiä
koska ovat synnyttäneet jälkeläisensä,
kaikki kun ei osaa kasvattaa jälkeläisistään tasapainoisia aikuisia,
MUTTA
kuinka auttaa ja lohduttaa syvästi haavoitettua vanhusta,
suuressa surussaan
kun on epäonnistunu kaikessa lastensa hyvinvoinnin suhteen,
miettikää
kertokaa
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onhan sitä monenlaista asiaa käyty lävitse ja monesta asiasta myös syytelty. Välillä on käynyt mielessä, pitäisikö lopettaa koko kanssa käyminen, mutta onneksi se on mennyt aina ohitse. Itse ei olisi voinut omille vanhemmilleen niin sanoa. Neuvoja ei minulla ole antaa, kun ei yhtään tiedä asioista. Sen olen huomannut, että ei ne sitä tarkoita niin pahana.
Jos perheissä on jotain vialla se jatkuu heidän lapsien käyttäytymisessä. Esim vanhempi voi olla katkera ettei päässyt opiskelemaan ja täytyi mennä naimisiin koska lapsi tulossa tai sitten tytärtä ei päästetty opiskelemaan ja piti jäädä kotiin auttaaman työnteossa. Silloin äiti voi vihata lastaan ja estää ja eristää hänet myös. Ei kerro asioista suvusta tai mistään hyödyllisistä tavoista selviytyä elämässä. Tai voi haukkua miehensä äidin joka näki miniän osaamattomuuden. Joillakin voi olla niin epäterve äiti joka on riippuvainen että pitää olla hoitamassa hänen asiosiaan ja oma lapsi jää syrjään ja hänet hyljätään ja jätetään heitteille elämässä. Jos vanhemmat eroavat em vaikuttaa yhä enenmmän lapsen tulevaisuuteen. Minulla on ihan omakohtaisen kokemus tästä. Yleensä em huonot äidit ehkä ymmärtää vanhetessaan omat virheensä mutta se on myöhäistä koska mitään ei voi enää muuttaa. Mitä tehty ja sanottu se pysyy. Dementoituneen iäkkään kanssa ei voi enää puhua koska ei tajua. On otettava etäisyys muuten ei selviä eikä jaksa jos on joutunut huonosti kohdelluksi vanhempien taholta. Voi tuntea sääliä ja ymmärtää häntäkin mutta kun se oma kohtalo on kipeä asia. Miksi minun piti joutua kokemaan sen perheen huonot ratkaisut ja kärsimään.
Aloitukseen en taida osata vastata muuta kuin on päästävä yli siitä pahsta tunteesta ja saada oma mielen rauha. Ei jää siihen. Älkää kuitenkaaan kokeko syyllisyyttä kaikesta vaan silloin ei löytynyt muuta tietä keinoa,tapaa tehdä toisin. Jotain hyvää löytyy varmasti. Koettakaa löytää valoisia ja hyviä puolia elämästä. Älkää vaikuko suruun. Kun asian ajattelee läpi saa rauhan. Katsokaa luontoa ja liikkukaa jos pystytte sekin auttaa.
Jos tuntuu että arvostelu on aiheetonta j ajo henkilöiden pahan olon purkua niin anna mennä. Älä ota itseesi sitä. Se on heidän ongelma. Jatkuva riitely ei kannata. Jatka oma elämääsi.
Kittos, niin se on,
se on heidän ongelmansa ei enään vanhuksen ongelma,
jokainen vanhempi kuitenki rakastaa räyhäävää jälkeläistäänki,
elämä on kärsimystä loppuun asti
aamen,
https://t.me/Nature/6209
Video hauska kissa ja koira 😴
Olen! Auttakaa!
Auttaisin jos voisin,,
minäki olen erittäin haavoitettu jo lapsuudesta asti
( ku olen sota-ajan sekuntaa )
sai sieluunsa miljoonia haavoja, pelkoja, pelkoja, pelkoja, pelkoja,
nyt vanhanaki nään jatkuvasti painajaisunia
ei kehtaa kertoa mutta aina on mun henki niissä unissa uhattuna,
niissä unissa on minut ammuttu tai uhattu aina ampua
näin semmosenki unen että minut ammuttiin ja luoti meni läpi ruumiini, sitten ihmettelin miksi en kuollukaa, olen edeleen elossa,
ihan älytöntä,
että elämä on ollu maanpäälistä helvettiä
pelkkää s u o r i t t a m i s t a sinnittelyä selviytymistä ja
musta maailma jossa oli pakko vaan sinnitellä ja soriutua kaikesta,
todellisuudessa olen katsonu haulikon piippuun
jähmettyny jääpatsaaksi tuijottanu haulikkoa, sormi liipasimella,
en hievahtunukkaa, en sanonu sanaakaa, tuijotin vain järkyttyneenä,
ehdin miettiä tässäkö päättyy elämä , hyvästi elämä,
jumakauta, siitä en toivu ikinä, en ikinä en ikinä,
Samalta tuntuu minustakin suorittamista ja selviytymistä 1950 luvun alusta lähtien. Vanhemmilla ja suvulla oli monia ongelmia. Ei ollut huoleton lapsuus ei nuoruus. Ei ole sodasta painajaisia mutta muuta vankeutta oli köyhyydessä maaseudulla.
Miten sitä jaksoi lapsena ja miksi piti kokea pahoja olosuhteita jouduin mummolassa asumaan. ja oli koulu kiusaamista. Siitä äin painajaisia usein myöhemmin.
Nykyisin painajainen on että tunnen joku pitää kiinni takana ja en pysty liiikkumaan. Olen nukkunut huonossa asennossa ja sydän,hengitys ei kulje ja tule tukehtumisen tunne johon herään. Nyt vanhempana on riesana terveys joka estää tekemästä asioita joita haluan. Selviytymistä on nytkin.
Elämä ei ole helppoa kellekkää,,
" otsasi hiessä on sun leipäsi ansaittavan " sano raamattu,
Arpiset haavat !
https://www.youtube.com/watch?v=SzKNZMuyXq4
Olisi hyvä myös pohtia onko moitteissa perää eikä "uhriutua".
Kyky asettautua toisen ihmisen sijaan on edellytys hyville ihmissuhteille.
Voi huomata, että olisi syytä pyytää anteeksi.
Jälkeläinenkin voi tuntea itsensä haavoitetuksi.
Niin ja jos on itsekkäät vanhemmat jotka eivät osaa ajatella lapsen parasta ja kannalta asioita. Henkisesti vaijaita jotka eivä pysty asettumana toisen asemaan.
Jos kohtelee lastaan huonosti ei pidä odottaa häntä valvomaan kuolin vuoteelle.
jooo, niin soooon molemmin puolin pitäs i osata olla v i i s a s ,,,
mikään ei koskaan ole yksipuolista,