Hädässä ystävä tunnetaan. Niinpä. Mutta jos ystävä menestyy jotenkin, niin alkaa kukkia kateus. Ehkä edessä päin osataan lirkutella, mutta takana päin puhutaan pahaa. Onko kateutta joka puolella Suomea? Eikö ystävien päin vastoin pitäisi tukea toisiaan ja iloita yhdessä? Joskus tuntuu, että vastoinkäymisillä oikein herkutellaan ja vaikeroidaan edessäkin päin, mutta kiitokset ja tunnustus ovat tiukemmassa.
Kateelliset "ystävät"
Naisellinen11
171652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
onko kateellisuus jakaantunut varsinaisesti jollekin puolelle Suomea enempi kuin toiselle. Tottakai on työyhteisöjä, joissa on enempi kateellisuutta kuin toisissa. Joku menestyy paremmin kuin toinen elämässään, lasten menestyminen ja monet muut asiat.
*Oma suku on pahin* pätee ainakin omalla kohdallani. Kun kateellisuus tulee sukulaisten puolelta, niin se tekee itseni huomattavasti surullisemmaksi kuin työyhteisön piirissä. Sukulaisrakkaana se on ollut kova pala kestää ja ihmissuhteet ovat sen vuoksi joutuneet koetukselle.
Naiset ovat enempi kateellisia. Miehet osaavat ottaa naapurin *paremman auton, kauniimman vaimon* eri tavalla kuin nainen.;)))
mieltä olen ...miehen "tyyli" joskus kadehdittavan yksinkertainen...nainen ajattelee tunteella mies ehkä järjellä. Nainen on kateellisempi...mikähän siinäkin muuten lie..?
Olen miettinyt tätä ja eräs johtopäätös on sellainen, ettei mies kadehti, koska hän saattaa asettaa itselleen tavoitteeksi saman eli ajattelee esimerkiksi että faude, mikä kärry. Kas kun en keksinyt itse, seuraavaksi minuäkin ostan tuollaisen makeen kaaran.
Nainen saattaa taas ajatella, että perskutarallaa kun tuo meni tuollaisen hankkimaan enkä minä keksinyt. Samanlaista en kyllä osta, en kehtaa, koska luulee että matkin.
Tässä eräs ajatuskuvio. Tavoitteen asettelu poikkeaa jotenkin miehillä ja naisilla. Kaikki ihmisethän eivät ole kateellisia. Toisille ei aineellisuus ole edes mikään tavoite.
..ainakin kahta lajia....
toinen on todella sapekasta ja synnyttää juonittelua ja panettelua.
Toinen "hyvänlaatuinen" kateus synnytää positiivista kilpailua.
Vaikka tietysti se pohjanmaalla joskus vie miehen hengen; "niin kyl´mä maar samahan pystyn kuin naapurikin"
Siks pohjanmaalla on suhteellisesti eniten pienyrittäjiä suomessa.
Naisten maailmassa voi olla joitain saman tapasia "kisa tilanteita.
Minä olen joskus molempia vaikka useimmiten olen "olen vain,,enkä sitäkään aina"
...onko kaikki kateudelta näyttävä oikeaa kateutta? Mulla on ystävä joka oli 15v sitten samalla aaltopituudella mun kanssa ja oltiin hyviäkin kavereita. Nyt tämä on uransa huipulla ja tienaa käsittämättömät määrät rahaa. Kaikki on uutta ja hienoa ja kallista ja siitä muistetaan joka kerta myös mainita, usein moneen kertaan. Tiedän että sohva oli sitä kalleinta suomesta saatavaa kangasta ja matto teetetty. Kunnianhimo ajaa lapset liian pieninä kouluun taideharrastusputken jälkeen. Tästä oli mainio juttu länsiväylässä viikko-pari sitten.
Voin vaikuttaa kateelliselta kun arvostelen hänen prioriteetteja, materialistista elämäntyyliä ja uskomatonta tuhlaavaisuutta. Mutta tämä esimerkki on myös hyvä kuvaamaan sitä, miten ihminen muuttuu...huonoon suuntaan.
se nyt sitä, että "mitä enemmän saa sen enemmän haluaa"..ahneutta tulee olemaan aina.
Pitäähän "menestyvien" vanhempien saada väen vängällä aikaan myös menestyviä lapsia. Olen itsekin säälitellyt tuttavaperheen penskoja, joita pienenä raahattiin vauvauinnista muskariin ja isompana jääkiekko-jalkapallo-ym. treeneistä kaikkiin mahdollisiin mainosten kokekuvauksiin, paikat huippukouluista varattiin suunnilleen syntyessä jne. Kuuntelin kun mutsi karjui puhelimessa pojalle joka oli saanut kokeesta surkean seiskan eikä kymppiä...
Mitä jos lapsi ei jaksa eikä tahdo tai ei yksinkertaisesti kykene - kelpaakohan se vanhemmilleen? Tunteeko se lapsi olevansa ikinä tarpeeksi hyvä? Edes aikuisena?
melkein varma.
Nimittäin jos joku sanoo toiselle ihmiselle olevansa hänelle kateellinen, niin hän ei sitä ole.
Päinvastaisessa tapauksessa kun kateuden tunne kielletään verissä ikenin, niin kateutta todella tunnetaan.
Olen ollut elämässäni lukemattomia kertoja kateellinen - ihan oikeasti, mutta en ainakaan muista yhtään ainoaa tapausta missä olisin yrittänyt vahingoittaa kateuteni kohdetta.
Se on ollut vain sellaista kaihon sekaista ajattelua ja haaveilua : "Olisipa minullakin.....!"
Mä olin lapsena/nuorena/nuorena aikuisena tosi ääliö, pessimisti, kateellinen kaikesta kaikille enkä hyväksynyt itteeni ollenkaan.
Nyt ihanassa seesteisessä keski-iässä on tosi vapauttavaa sanoa ääneen jollekin olevansa kateellinen jostain. Varsinkin kun se ei oikeasti ole kateutta...esim olen kateellinen sulle kun sulla on noin ihanan pehmeät tossut mukana tällä kivilattiamökillä ;)
vain sanavalinta.
"Kateellinen" - sanaa käytetään tarkoittamatta varsinaista kateutta, vaan esm. mainitsemassai tapauksessa sen asian huomioimista, että kaverilla on ollut järkevä 'jalkinevalinta' määrättyyn tilanteeseen.
Mutta todellinen pahansuopa kateus...Herra varjelkoon! Kyllä sitä on ja se on jopa kuulemani mukaan rikkonut monta ystävyyssuhdettakin.
Löytyyköhän sellaista jaloutta, että kätkisi oman onnensa, kun tietää toisella menevän huonosti.
Vaikkapa tilanne, että ystävättären poikaystävä on jättänyt tämän ja samaisella ystävättärellä on rahapulaa ja vielä joku sairaus päällä.
Kannattaisikohan olla puhumatta mitään omasta onnellisuudestaan...rakkaudestaan, rikkaudestaan ja terveydestään.
Kateus on kylä aika inhimillinen tunne:(
kohdatessani(minuun kohdistuvaan)menen aina hurjan hämilleni...Itse iloitsen aina toisten "hyvästä" ja tuen ja kannustan.Negatiivinen kateus on myrkkyä ja se tappaa elämästä kaiken kauniin.Positiivinen kateus taas synnyttää (onneksi)jotain hyvää..Saa ihmisen tekemään asioita,joita ei muutoin ehkä tekisikään:o))
Eiköhän se kateus ole yksi perisynneistä eikä siitä mihinkään pääse. Mutta ei sen tarvitse olla pahansuopaista kateutta. Yleensä ne ihmiset, jotka "kerskuvat" rahoillaan ja omaisuudellaan, ovat jollakin keinoin äkkirikastuneita. Kun yhtäkkiä onkin varallisuutta, niin ei osata oikein hanskata sitä. Ja pitäähän se tokí muistaa mainita, miten kallis tuo ja tuo tavara oli, että varmasti tyhmempikin ymmärtää, miten arvokas se on. Arvoksi ei siis riitä kauneus tai määre, pitää olla hintalappu paikallaan. Meilläkin on ollut tällaisia ystäviä, mutta ajan myötä on yhteydenpito hiipunut, kun emme jaksaneet aina ihastella heidän upeaa autoaan tai kesämökkiään tai upeita lapsiaan....Ruotsissa on sanonta "Lika barn leka bäst" ja se taitaa pitää paikkansa. On mukavampi seurustella ihmisten kanssa, jotka ovat samalla tasolla - ehkä myös taloudellisesti.
sellainen tositarina, kun tv:stä tuli vuosi tai pari sitten luontoilta ja siellä otettiin vastaan myös yleisöpuheluita. Yksi mies soitti omalla nimellään (huom.), kun sen tontilla oli vaikkapa käki kukkunut. Ja kun hänen loppukysymys oli jotain sellaista kuin että, mikä merkitys on sillä kukunnan määrällä.
Ja kunnioitettavaa tässä puhelussa oli se, että mies osasi erittäin taitavasti kertoa sen parin-kolmen minuutin puhelun aikana, mitä kaikkea hän omistaa. Jos olisin ollut perunkirjoittaja, olisin saanut täydellisen pesänselvityksen kirjattua ylös. Haukoin henkeä, sillä niin hieno tiedotustilaisuus tuo puhelu oli varmaankin suvulle ja naapureille tarkoitettu, koko Suomi msen kuuli.
Mies aloitti kysymyksen kertomalla asian taustaa jotenkin tällä tyylillä että, kun minulla on tässä tällainen pieni 10 hehtaarin tontti ja se on ympäröity sillä ja tällä puulla ja sitten minulla on sellainen mökki rakennettu kelohongasta ja mökin seinällä on pari Halosta ja höpö-höpö-höpö-höpö-höpö ja kun minä eilen kiipesin mökin kolmanteen kerrokseen höylättyjä japaninpuuportaita ja nousin kelohongasta tehdylle pöydälle, näin käen siellä raja-aidan lähellä uuden Mersuni vieressä aukovan nokkaansa viisi kertaa kukkuen. Mitä se tarkoitti sillä kun kukkuin viisi kertaa?
Muistui mieleen vanha juttu: mummo juoksenteli hädissään rannalla ja huuteli: "POIKANI - hän on lääkäri - HUKKUU!"
sillä oli dementia. Jos se ei koko ajan hoe tuota mantraa se luulee olevansa Kaupunki asunnossaan, (jossa se hokee kaupunkiasunto mantraa) ja se käki itse asiassa tuli häiritsemään sitä siellä mökillä jossa sillä on....:)
raadollista on, usko vain että koko ajan puhutaan pahaa, työtoverit, sukulaiset,ystävät, sellaista tämä on... oman edun tavoittelua, eli kriittisyys pitää säilyttää
Kateus on todella paha sairaus ja tiedän itse kokemuksesta. Täällä missä itse asun se on todella pinnassa. Sanotaan että kateellisia kainuulaisia ja sitä ne todella ovat. itse olen pojois-pohjanmaalta.
Kyllähän joka paikassa katellisia on.