Albert Kivikas julkaisi 1936 Virossa kirjan "Nimet marmoritaulussa", joka suomennettiin 1944, mutta joutui sitten neuvostovastaisena "kiellettyjen kirjojen listalle".
Kirjassa oli joitakin hyviä ajatuksia, joiden voi sanoa olevan hyvä analyysi Viron historiasta, ja pätevän tänäänkin:
”Minusta tuntuu, ettei meidän heikkoutemme suinkaan ole vain ulkoisen avun puutteessa, vaan se on meissä itsessämme”, jatkoi opettaja. ”Meillä odotetaan vain apua ulkoa eikä uskota omiin voimiin. Ei ainoastaan kansa vaan myöskin sivistyneistö potee orjuusajan perintönä voimattomuutta. Meistä tuntuu, ettemme jaksa mitään elleivät muut auta, ettemme tohdi mitään elleivät muut anna meille lupaa. Yleinen välinpitämättömyys, saamattomuus ja pelkuruus on juurtunut niin syvälle kansan sieluun, että tokko sellainen kansa on pystyvä itsenäisyyttään puolustamaan. Ja tämä kaikki johtuu siitä, että meillä ei ole oikeata vakavaa, syvää kansallistunnetta, oman rodun itsetietoisuutta. Mitä siis auttaisi, jos vieraat taistelisivat meille itsenäisyyden ja lahjoittaisivat sen meille, kun emme oman sisäisen voimattomuutemme takia pystyisi sitä kuitenkaan säilyttämään. Sehän se tässä on, mikä saa mielen niin murheelliseksi!”
(Albert Kivikas: Nimet marmoritaulussa , s.34)
Elmo Nügasen elokuva tosin on hyvin kirjasta poikkeava. Peter Franzenin saamaa Sulo Kallion roolia ei kirjassa ole lainkaan. Suomalaiset vapaaehtoisetkin tulevan mukaan vasta viimeisillä sivuilla. Naispääosaakaan ei ole.
Ilmeni myös, että kirja saisi kyllä satikutia tänä päivänäkin ilmestyessään, eikä vain siksi, että se kiusaisi Neuvostoliittoa. Kirjassa on paljon antisemitistisiä juttuja juutalaisia vastaan, ja loppupuolella hahmotellaan Virolle kansallissosialistista tulevaisuutta natsi-Saksan mallin mukaan.
Kirjassa oli joitakin hyviä ajatuksia, joiden voi sanoa olevan hyvä analyysi Viron historiasta, ja pätevän tänäänkin:
”Minusta tuntuu, ettei meidän heikkoutemme suinkaan ole vain ulkoisen avun puutteessa, vaan se on meissä itsessämme”, jatkoi opettaja. ”Meillä odotetaan vain apua ulkoa eikä uskota omiin voimiin. Ei ainoastaan kansa vaan myöskin sivistyneistö potee orjuusajan perintönä voimattomuutta. Meistä tuntuu, ettemme jaksa mitään elleivät muut auta, ettemme tohdi mitään elleivät muut anna meille lupaa. Yleinen välinpitämättömyys, saamattomuus ja pelkuruus on juurtunut niin syvälle kansan sieluun, että tokko sellainen kansa on pystyvä itsenäisyyttään puolustamaan. Ja tämä kaikki johtuu siitä, että meillä ei ole oikeata vakavaa, syvää kansallistunnetta, oman rodun itsetietoisuutta. Mitä siis auttaisi, jos vieraat taistelisivat meille itsenäisyyden ja lahjoittaisivat sen meille, kun emme oman sisäisen voimattomuutemme takia pystyisi sitä kuitenkaan säilyttämään. Sehän se tässä on, mikä saa mielen niin murheelliseksi!”
(Albert Kivikas: Nimet marmoritaulussa , s.34)
Elmo Nügasen elokuva tosin on hyvin kirjasta poikkeava. Peter Franzenin saamaa Sulo Kallion roolia ei kirjassa ole lainkaan. Suomalaiset vapaaehtoisetkin tulevan mukaan vasta viimeisillä sivuilla. Naispääosaakaan ei ole.
Ilmeni myös, että kirja saisi kyllä satikutia tänä päivänäkin ilmestyessään, eikä vain siksi, että se kiusaisi Neuvostoliittoa. Kirjassa on paljon antisemitistisiä juttuja juutalaisia vastaan, ja loppupuolella hahmotellaan Virolle kansallissosialistista tulevaisuutta natsi-Saksan mallin mukaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä ollut tuttu teos ennestään, kiitos vihjeestä. Elokuvaa katsoin pätkittäin.
Sulo Kallio on kyllä todellinen ihminen. Sen niminen suomalainen vapaaehtoinen todella osallistui Viron-retkeen 1919. Kaveri olisi ollut tuon jälkeen valmis lähtemään myös Inkerinmaata vapauttamaan, mutta retkikuntaa siihen ei saatu kokoon.
Leffassa todellisuus kosketti fiktiota. Hyvä Peter Franzen!
Sulo Kallio oli todellinen henkilö. Hänen kokoamansa suomalaisvahvistus Pohjan pojat osallistui vapaustaisteluun ja mm. eteläisessä Virossa on useampi muistotaulu / merkki näiden joukkojen kunniaksi. Suomalaiset kukittavat näitä paikkoja vuosittain. Sulo oli mieheni mummon veli.