Romanit ja asevelvollisuus

Hyvä aloitus, tähän minäkin haluaisin vastauksen.
terv. perheellinen äiti, joskin jäin juuri eläkkeelle

Armeijassa on nollatoleranssi syrjinnälle

Kirjoittaja: Roger Schwartzia haastatteli Carmen Valerius

Roger Schwartz on 19-vuotias vantaalainen romaninuori, joka suorittaa parhaillaan asepalvelustaan Karjalan tykistörykmentissä. Ennen armeijaan lähtöä Roger oli logistiikan perustutkinto-opiskelija ja vietti vapaa-aikaansa ystävien kanssa hengaillen. Kun kutsu armeijaan tuli, hän pohti, olisiko hänestä lähtijäksi ja millä tavoin hän suorittaisi asevelvollisuutensa. Eri vaihtoehtoja punnittuaan Roger päätti pitää välivuoden opinnoistaan ja lähteä armeijaan. Rogerin päätökseen vaikutti halu murtaa ennakkoluuloja. Romaninuoret eivät ole erityisen kiinnostuneita armeijasta, mitä Roger harmittelee. Hän päätti näyttää, että kaikki romanit eivät ole samanlaisia.

Aluksi armeijassa oli vaikeaa, kun piti opetella aivan uusi elämäntapa. Rogerille vaikeinta oli opetella herroittelu eli sopeutua siihen, että armeija on kuin oma pieni maailmansa. Ensin suljetussa paikassa eläminen oli ahdistavaa. Tunne kuitenkin helpottui nopeasti ja elämä armeijassa arkipäiväistyi.

Roger pelkäsi kertoa olevansa romani, koska arveli joutuvansa kohtaamaan rasismia. Aluksi häntä luultiinkin saksalaiseksi. Hän päätti kuitenkin kertoa avoimesti taustastaan ja yllättyi positiivisesti, kun hänet kohdattiin täysin tasavertaisesti.

Roger kertoo, että armeijassa on nollatoleranssi syrjinnälle.
Roger on ollut tyytyväinen oloonsa armeijassa ja ajattelee sen tuoneen hänelle selkärankaa. Sotilaalliset tehtävät ovat yksinkertaisia, mutta silti arvokkaita. Armeijassa hän on kokenut ensimmäistä kertaa elämässään olevansa tasavertainen muiden kanssa. Myös lomilla hän on saanut kiitoksia palveluksestaan ja kertoo, että lapset katsovat häntä ihailevasti ja ihmiset tulevat juttelemaan.

Tällä hetkellä Roger toimii kranaatinheittimen johtajana ja on aliupseerioppilaana. Tammikuussa hänestä tulee alikersantti, mikä tarkoittaa sitä, että hän pääsee kouluttamaan tulevia alokkaita. Näillä näkymin armeija jatkuu kesäkuuhun saakka, minkä jälkeen hän aikoo suorittaa logistiikkaopintonsa loppuun. Sen jälkeen Roger aikoo hakea kadettikouluun, sillä hän haaveilee urasta armeijan leivissä. Rogerille on suuri ylpeyden aihe tehdä töitä valtiolle.

Roger kannustaa muitakin romaninuoria menemään armeijaan. Armeijassa oppii paljon uusia asioita ja vaikka kaikki olisikin aluksi vaikeaa, osoittaa armeija pian hyötynsä. Armeijasta saa eväitä koko elämän polulle.

https://www.suomenromaniyhdistys.fi/armeijassa-on-nollatoleranssi-syrjinnalle/

Romaninuorten suhtautuminen armeijaan vaihtelee

Julkaistu onsdag 9 maj 2012 kl 06.00

Suomessa asuvat romaninuoret suhtautuvat eri lailla armeijaan, kuin esimerkiksi Ruotsissa asuvat Venäjältä tulleet romanit. Suomessa monelle romaninuorelle armeijan käyminen on tärkeä asia. Ruotsissa asuvat, Venäjältä tulleet romaninuoret, puolestaan korostavat, että sotiminen ei kuulu romanien ajattelutapaan.
Suomessa romanit pitävät isänmaallisuutta tärkeänä arvona, joka näkyy muun muassa sotaveteraanien kunnioittamisessa.

Tuttavani ja sukulaiseni kävivät armeijan

Monet romaninuoret menevät myös armeijaan, vaikka eivät niin usein kuin vanhempi polvi. Näin arvioi itse armeijan käynyt kolmekymppinen Kari Asp Lahdesta:

- Se ei ehkä ole niin yleistä että nuoret romanit menevät armeijaan mutta kyllä tuttavapiirissäni ja sukulaisissani on monia, jotka ovat käyneet armeijan.

Ennen se oli ehkä yleisempää, molemmat ukkini ovat esimerkiksi käyneet armeijan.

Janko pelästyi kutsua

Ruotsissa asuva 17-vuotias Venäjän romani Janko pelästyi saadessaan kutsun Ruotsin armeijaan. Hän otti yhteyttä sinne, kertoi olevansa romani, ja sanoi ettei halua armeijaan.

Janko sanoo, että romanien ajatusmaailmaan ei kuulu armeija tai sotiminen. Jankon ei tarvinnut lähteä armeijaan.

Ajatusmaailmaan ei sovi tappaminen

Myös Venäjältä tullut Lazo puolestaan kertoo, että monet vanhemmat romanit joutuivat pakosti armeijaan. Aiemmin romanit pakenivat vainoja ja vaihtoivat maata. Ja uudessa kotimaassaan romanit joutuivat armeijaan, maassa joka ei ollut heidän omansa.

Lazo kertoo myös, että romanien ajatusmaailmaan ei sovi tappaminen, ja siksi romanit eivät voi mennä jonkun maan armeijaan ja sotimaan. Tästä syystä armeijan suorittaminen on häpeällistä.

https://sverigesradio.se/artikel/5100037

Armas Nymanin isänmaa

”Kaikilla sitä ruista ja rahaa on, mutta harvalla on hyvä hevonen”, sanoo Armas Nyman. Mutta millainen on Armas Nymanin Suomi ja mitä hän miettii itsenäisyydestä?

Vuonna 1989 tallennetussa ohjelmassa Armas Nyman muistelee mustalaisten kiertolaiselämää ja pohtii suhdettaan itsenäiseen Suomeen.

Noin tuhat romania eli yli kolmannes Suomen romaneista asui sodassa menetetyssä Karjalassa ja joutui lähtemään evakkoon 430 000 muun suomalaisen mukana. Myös Nymanin perhe joutui evakkotaipaleelle Karjalan kannakselta talvisodan seurauksena. ”Se oli Karjalan mustalaisille kova paikka”, Armas Nyman sanoo.

Jatkosodan aikana Armas Nyman oli muiden mukana puolustamassa Suomea mm. Syvärillä. Sotilasarvoltaan hän oli rakuuna. ”Kaikki romanit lähtivät rintamalle niin kuin muutkin suomalaiset.”

Sotaan osallistuminen oli romanimiehille itsestäänselvyys. Talvi- ja jatkosotaan osallistui yli 300 romanimiestä, joista yli 60 miestä menetti henkensä. Helsingin Hietaniemen hautausmaalla on sodassa kaatuneiden romanien muistomerkki. Se on maailman ainoa muistomerkki, joka on pystytetty sotaan osallistuneiden romanien kunniaksi.

Romanit ovat olleet keskiajalta lähtien eli 500 vuoden ajan osa suomalaista yhteiskuntaa. Sopeutuminen on ollut monesti vaikeaa ennakkoluulojen vuoksi. Myös Armas Nyman sanoo, että sodan jälkeen tuli tunne, ettei heitä enää tarvita.

Puhelimessa saatettiin luvata työpaikka, mutta kun mies meni paikalle, tie nousi pystyyn. ”Jaa, tämähän onkin musta mies. Ei meillä ole teille töitä.”

Armas Nymanin mielestä kiertelevässä mustalaiselämässä oli oma hohtonsa. Mustalaisperheillä oli omat reviirinsä, joiden alueilla kuljettiin ja yövyttiin tuttavataloissa. ”Suurinta rikkautta oli vapaus.”

Suhtautuminen mustalaisiin on muuttunut myönteisemmäksi, vaikka ennakkoluuloja yhä on. ”Meitä värillisiä on Suomessa paljon, mutta suomalaisia me olemme kaikki”, hän sanoo.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/12/04/armas-nymanin-isanmaa

Suomen romanien tuntematon sota

Romanit jakoivat juutalaisten kohtalon toisen maailmansodan vainoissa. Myös Suomessa romanien sotien aikaisessa kohtelussa voi nähdä natsi-ideologian piirteitä.

Toisen maailmansodan aikana Hitlerin Saksassa oli meneillään joukkotuho, jossa juutalaisten lisäksi eliminoitiin mm. mielenterveyspotilaita, vammaisia sekä "epäpuhtaita" etnisiä ryhmiä, niiden joukossa romanit.

Romaneja pidettiin enimmäkseen "rodullisesti ala-arvoisina", mutta mustalaisia vainottiin myös heidän elämäntapansa vuoksi. Vuonna 1926 Baijerissa säädettiin laki, "mustalaisten, kiertolaisten ja työtä vieroksuvien torjunnasta".

Todennäköisesti jopa puolet Euroopan mustalaisista surmattiin vainoissa. Arviot murhattujen lukumäärästä vaihtelevat 600 000 ja kahden miljoonan romanin välillä.

Suomessa vastaavaa vainoa ei nykytiedon mukaan esiintynyt samassa mittakaavassa. Suomen asekuntoiset romanimiehet osallistuivat sotaan muiden suomalaisten rinnalla, ja ainakin monien sitkeästi kiertävien huhujen mukaan marsalkka Mannerheim olisi estänyt romanien luovutukset Saksaan.

Erilaisia suunnitelmia oli kuitenkin kehitteillä. Historiallisten lähteiden perusteella voidaan päätellä, että Suomessakin oli sympatioita Saksan vähemmistöpolitiikkaa kohtaan.

Vähintään romaniväestö oli erityistarkkailun ja kontrollin alla. Romanipakolaisille mm. suunniteltiin "erityisleirejä", ja yksi leiri ehti olla toiminnassa.

Romanien leiri toimi Suomen Siirtoväen Huollon alaisena. Moni määrättiin sinne vuoden 1936 irtolaislain perusteella. Laki oli kuin mittatilaustyönä romaneille tehty.

Ajankohtaisen kakkosen raportissa kokemuksiaan kertoo Väinö Lindberg, jonka isä ja sedät joutuivat Kihniön työleirille irtolaislain perusteella. Muu perhe näki nälkää ja pelkäsi miesten puolesta.

Tutkija Kari Virolaisen mukaan Suomessa suunniteltiin vielä 1950-luvullakin työsiirtolan tapaan toimivia romanikyliä. Mallia otettiin Norjasta, joka oli ollut natsi-Saksan miehittämä. Suomessa ei kuitenkaan vielä tiedetty, ettei "Norjan mallia" enää ollut: Norjan romaniväestö oli viety keskitysleireille ja tuhottu.

Teksti: Susanna Kokkola

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/04/16/suomen-romanien-tuntematon-sota

Itse suoritin asepalveluksen Niinisalossa vuonna 1999, Satakunnan Tykistörykmentin tulenjohtojaos oli yksikköni.
Alikersantin natsat sieltä hommasin, eli kävin AUK:n ja suoritin myös FRDF-koulutuksen.
Kyllä sitä oman kylän kylähullut ja -pellet ihmettelivätkin ja uskoivat vasta sitten mun saaneen alikessun natsat ym, kun lomilla kävin lomapuvussa kulmaraudat kauluksessa jne.
Muutenkin ihme sakkia oman kylän väki.
Nämä suvakitkin ihmettelivät usein suureen ääneen, kännissä viimeistään, että kuinka mustalainen voikin olla tuollainen, että oikein töissä käy ja on koulujakin käynyt ja asepalveluksenkin suoritti.
No, eipä tarvinnut sinne tuppukylään jäädä mätänemään. Onneksi.