Toteamusta "ai, oot nyt kiireinen eläkeläinen", kuuli useammalta jokunen vuosi sitte.
En tajunnt oikein silloin, enkä vieläkään.
Asioita kun voi tehdä melkein koska vaan, liiankin helposti siirtää niitä,
Miten muut täällä kokee eläkeläisyytensä?
Onnea kaikille täysin tyytyväisille eläkeläisille!
En tajunnt oikein silloin, enkä vieläkään.
Asioita kun voi tehdä melkein koska vaan, liiankin helposti siirtää niitä,
Miten muut täällä kokee eläkeläisyytensä?
Onnea kaikille täysin tyytyväisille eläkeläisille!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kesti jonkin aikaa ennenkuin eläkeläisten tapahtumat kiinnostivat niin paljon että lähti katsomaan paikan päälle. Itse aloin laittamaan allakkaan kaiken mahdollisen, mutta kun deadline lähestyy, mietin uudestaan menenkö, jäänkö kotiin lukemaan tai lähdenkö yksin lenkille.
Ei oikein kiireeksi voi sanoa, mutta niin että on tarjolla jokseenkin koko ajan sellaisia tilaisuuksia, tapamisia ja ryhmiä, joissa viihdyn.
Tiedän ettei tästä monikaan tykkää, mutta terveiden eläkeläisten pitäisi käydä töissä esim. lastentarhassa, kouluavustajina, hoitokodeissa parina päivänä viikossa. Tienestin ei tarvitsisi olla suurta, mutta verotonta se voisi olla niin ettei vaikuttaisi eläkkeen veroprosesnttiin. Ja katto, tämä verokohtelu vain alle kahden tonnin eläkkeiden sivuansiolla. Lieneekö vielä olemassa laki, että jonkin euromäärän saa tienata ilman veroa/kk.
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17738076D
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Ihan olen työlläni eläkkeeni ansainut.Viitaten henkilön kirjotus voisi mennä mutamaksi tuniksi töihin.Terveitä nuoria ihmisiä on työttömänä mitään tekemättä kotinsa ja useimmiten masetuneina sitä.Ovat voima vara yhteiskunalle kun laitetaan kelan vastineita vastaan edes jokainen päivässä olemaan 4h.niin päiväkoti apulaisena,kuin pavelutalot auttamassa vanhuksia,ruokailu ukoilu vaikka,Osa peruskoulujen pihoille valvomaan oppilaita,jotta se ääretön koulukiusaus välitunilla saataisin pätökseenITÄ- Helsingin jokaisessa peruskoulussa. Hommani ole tehnyt. En päiväkän ole elänyt tuki viidakossa. työni aloitin 15vuotiaana.En menen kiireen taakse hallitsen ajan kuin päiväniki.Uni rytminin.ymm.Ulkoilen paljon,kuin käyn senjorikeskus liikunassa .En juo,en tupakoi. En ole instagram,en F.B..
Joopa, niin kiire on että en kerkee juosta kaikenmaaliman kissanristiäisissä. Eräässä eläkeläisjärjestössä jaksoin viihtyä pari vuotta, mutta totesin että ei ole mun paikka. Mieluummin touhuan, olen ja menen yksin kuin alistun siihen hienoiseen painostukseen mitä sain osakseni. Joka kerhoon ym olisi pitänyt osallistua, mutta edes tervehtiä ei osattu kun viikkotapaamiseen menin, katsottiin vaan ku mulli uutta veräjää. Piiri pieni pyöri ja tuli tunne että uusia ei haluttu joukkoon eikä kukaan tullut edes juttelemaan paria naista lukuunottamatta, kun en itse tyrkyttänyt itseäni esille ja tuppautunut kuppikuntiin.
Pari selitystä kiireelle.
Ikääntymisen myötä "kierrosluku" laskee ja aiemmin leppoisat puuhat alkavat tuntumaan kiireisiltä.
Toinen selitys on turhautuminen. Tarve todistella itselleen ja muille oma tarpeellisuutensa.
Ryhdyin valmistautumaan palkkatöiden lopettamiseen noin 52 vuotisena. Totutteli piteneviin laiskuusjaksoihin. Tavoitin täydellisyyden 57v iässä.
Näin ollen muutos ei ollut jyrkkä.
Oleellinen osa tuosta oli vaimoni "eläköityminen" osa-aikaisesta kassatyöstä samaan aikaan.
Kuitenkin, aivan arkisten asioiden hoitaminen tuntuu nykyään työläämmältä kuin aikaisemmin. Kiireen tuntu vaikka ajallista takarajaa ei olisikaan?
jaksaisin fyysisesti kylläkin tehdä enempi kuin mitä nyt teen tarpeellista ja ilahduttavaa, muistan kun työssäkäyvänä siivosin joka toinen viikko matot tuuletin ja perusteellinen siivous, puhtaus, nykyään vetkutan ja vetkutan, imurointia ja pölyt / lakanat hoidan, mutta harvemmin sen enempää.
muistan vain kun pienestäkin oli hyvä mieli, kun on työ ja koti , perhe hoidettu, ja nyt ei niin
nokon nuukaa, - ehtii huomennakin , jne.
sään mukaan tulee tehtyä asioita enempikin, jos on tuulta ja pyryä, ei kauppaan, eikä mitään kotonakaan ainakaan siivousasioissa ulos laita tuulettuun, tms.
lenkkeilen kyllä, kunhan sää kohtuullinen ja sen lisäksi kävelen ostokset ja muut asiat.
mitään sitovaa harrastusta ei ole, käsitöitä jotain teen kotona, ja luen tietysti ja tv. ym.
kyläilyä ei ole mihinkään, on jo niin paljon edesmenneitäkin, ettei oikein sellaista perhetuttua, että kaikki tunnettais toisemme.
sellaiseksi on mennyt.
Olen juuri jäämässä eläkkeelle ja kun en suostu työssänikään kokemaan kiirettä, en sitä kyllä eläkepäiviksikään järjestä. Koko kiire -vouhotushan on kyvyttömyyttä organisoida aikaansa.
Minulle eläkepäivät tulevat olemaan nautinnollisia hetkiä mm. pitkiä aamiaisia, pitkiä päiväkävelyitä, pitkiä ystävien tapaamishetkiä ja pitkiä illanistujaisia tai muita iltamenoja.
Minäkin olen nauttinut pitkistä aamiaisista ja muutenkin kiireettömästä elämästä jota ei liikoja aikataulut rasita. Tiettyjä asioita pitää tehdä kellon mukaan, mutta muuten aikalailla extempore saan mennä ja tulla, eikä ole kukaan käskyttämässä paitsi lapsenlapset silloin kun ovat luonani. Tätä ihanuutta ollut jo lähes 10 vuotta.
Tuota ihanuutta minäkin odotan, tosin olen tyypiltäni sellainen, etten työelämässäkään liikaa stressaa vaan teen sen minkä teen, vaativaa asiantuntijatyötä teen mutta aikataulut voin ja saan itse laatia.
Minulla meni ainakin vuosi ennen kuin sunnuntaisin lakkasi tulemasta ajatus että huomenna taas töihin.
Hassu sattuma että viime aikoina on puhuttu joka päivä sähköstä. Itse kun sitä yli 40 vuotta tein, oli se mielessäni silloin ihan tarpeeksi.
Suurin muutos eläkkeellä ehkä on se, että nukun aamulla pitkään.
”Kiireinen” tarkoittaa, että homma hidastuu ja kaikkeen menee jatkuvasti enemmän aikaa. Ei ehkä heti eläkkeelle jäädessä, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa hidastuu. Kaikki entinen ”tärkeä” muuttuu vähemmän tärkeäksi ja pian huomaa, että on ”kiire” vessaan.
Itse koen tuon kiireisyyden sillä tavoin et vaikka ei enää töissä olekkaan tekemistä ja touhua löytyy vaikka kiireeksi asti jos itse ei aikaana priorisoi.
Vanha sanonta; ”Ei työ tekemällä lopu!”😂
Soon juurikin näin 😊. Viikko pitää aina suunnitella etukäteen et mitä milloukin tekee. Kuitenkaan suunnitelma ei mitenkään kaikilta osin ole kiveen hakattu. Mut näin saa enemmän aikaseksi kuin pelkästään ajelehtimalla. Päivärutiinit ohjaavat toimintaa myös.
Eipä ole ollut tarvetta suunnitella etukäteen muuten kuin matkojen ja lapsenlasten sekä liikuntaryhmien suhteen. Silti on päivissäni touhua riittävästi vaikka enimmikseen teenkin asioita extempore ja saan aikaiseksi vaikka mitä. Nytkin esim siirrän aiemmin suunnittelemaani ompelujuttua kun ulkona paistaa aurinko ja lähdenkin ensin lenkille ja ompelen sitten illemmalla.
Minusta on kiva suunnitella et mitä teen milloinkin. Kun kuitenkin on vapaus valita ja muuttaa suunnitelmia.
"Onnea kaikille täysin tyytyväisille eläkeläisille!"
Paljon onnea niille eläkeläisille, jotka eivät ole tyytyväisiä !
Tyytymättömyydelle voisi koittaa itse tehdä jotain!
Kaikkea ei voi muuttaa. Voi tulla terveyteen liittyviä esteitä,
joita ei ole toivonut eikä tilannut.