hyvistä fantasia kirjoista/kirjailijoista.Salvatoret, Tolkienit ja Howardit on luettu.Lainasin kirjastosta summassa joitain kirjoja jotka oli aika surkeita.
Vinkkejä
guru
181301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siinähän se... :)
Onko Dragonlance TODELLA hyvä?
Siis oikeasti?
Olen katsellut vähän kiinnostuneesti sitä, mutta en oikein tuntenut sitä kovin hyväksi vaikutelmana.
Entäs muiden kirjailijoiden etunimet?
Tarkoittanet Dragonlancea.;)
Vihje: kannattaa aloittaa Kronikoista.
robert Jordanin tuotanto on mielestäni hyvä. Ajan Pyörät ja Conanit siis ainakin. Jos et niitä ole jo lukenut.
Mulle kolahtaneita Ursula LeGuin (esim. Left hand of darkness), Pamela Sargent (esim. Alien upstairs), John Varley(esim. Millennium), Nancy A. Collins (esim. kaikki mitä löytyy - jos jostain vain saa) - ongelma on että Suomesta ei ole saatavissa vanhempia painoksia mistään - kirjakaupoista ei löydy. Yksi hyvä lähde on: tsekkaa mitkä ovat saaneet James Tiptree Jr. palkínnon. Okei - mun mielestä nämä ovat hyvää kirjallisuutta ylipäätään.
Aivan loistava kirjailija!! Näkijän taru alkaa kirjalla Salamurhaajan oppipoika ja siitä jatkuu. Kannattaa ihmeessä kokeilla!!
Viivi Hyvösen Mahlaa suonissaan.
Todellakin, sitä suosittelen! Kerronta on loistavaa ja aiheuttaa riippuvuutta, juonenkäänteet nappaa koukkuunsa ja henkilökirjo on hieno. Ja mikä tärkeintä: Hobbilla on kyky ottaa lukijat huomioon. Usein nimittäin ainakin meikäläinen nukahtaa noiden fantasiakirjojen kanssa siitä syystä, että arvon kirjailija on piirrellyt sivukaupalla karttoja, keksinyt litanjoittain nimiä ja kansoja, ja tunkee jokaikiseen väliin sen ja sen heimon historiaa. Arvostan kyllä huolellista pohjatyötä, se on pakollistakin, mutta täytyy muistaa myös lukijat. Ja Hobb tekee tämän huolella, unohtamatta kuitenkaan kertoa asioiden taustatietoja.
Kannattaa aloittaa lukeminen Näkijän taru - trilogiasta. Ensimmäinen kirja on Salamurhaajan oppipoika, toinen Kuninkaan salamurhaaja ja kolmas Salamurhaajan taival. Nämä luettuaan kannattaa etsiä käsiin Liveship - sarja, jota ei ole kyllä suomennettu. Sen lukeminen kuitenkin auttaa sitten Lordi Kultainen - sarjan ymmärtämisessä, joka jatkaa taas läheisemmin Näkijän taru - trilogiaa. Eli tuossa tuo järjestys. Ja Lordi Kultainen - trilogiasta on suomennettu kaksi kirjaa, ja kolmaskin saisi ilmestyä pian.
Etenkin tuo ihan ensimmäinen kirja eli Salamurhaajan oppipoika on todella hyvä. Kirjan alussa päähenkilö on vielä melko lapsi, ja en ole kovin usein törmännyt yhtä todentuntuiseen lapsuusajan kuvaukseen.
Eli lukemaan vaan, tuskinpa petyt!
Onhan tuolla kirjahyllyssäni ostettuna Suomalaisesta salamurhaajan oppipoika, joskaan en ole ehtinyt sitä lukea vielä.
Järjestyksessä,järjestyksessä,
ja sitä ennen vielä Kolme muskettisoturia (kolmatta kertaa) Tähtisumua, yks suomalainen ja juuri tänään sain tulevasta todistuksesta kiitokseksi Ursula. K. LeGuin:in alkutrilogian.
Voisi sanoa, että hyvän kirjan tunnistaa osittain päältä...Ja sen jotenkin tuntee.
Salamurhaajan oppipojasta näin jotenkin heti, että laatufantasiaahan tämä, joten ostin tuosta vaan, vaikka yleensä en niin tee.
Robin Hobbia en ole ennen lukenut, mutta saadaanpa nähdä, saadaanpa nähdä...
Varoituksena:Älkää ikinä lukeko Tad Williamssia!!!
Aivan USKOMATTOMAN tylsää!!!
Mutta kiitos vinkeistä...
David Eddings on Tolkienin rinnalla yksi suosikeistani...Mitäs muut pidätte?
Siis ennen kuin jotkut kuviot alkoivat toistua uudemmassa tuotannossa niin usein, että juttu alkoi muistuttaa Walt Sladen seikkailuja kuvaavaa lännenlukemistoa.
mikäs williamsista niin tylsän tekee? minusta taru kolmesta miekasta oli hyvä.
tad williamsin kirjat on ihan ok. oiskos ollu taru kolmesta miekasta se sarja jonka itse olen lukenu.. hieman pitkähkö mut ihan ok jos olet tykänny esim. robin hobbin tuotannosta.
Ite luin myös Tarun kolmesta miekasta, joskin syystä tai toisesta aloitin ko. sarjan toisesta osasta... -.-' Typerää hommaa, varsinkin fantasiassa. Kuitenkin, jälkeenpäin luettuani sarjan ensimmäisen osan olin nukahtaa ennen kolmatta sivua. suunnilleen. En tajua, miksi, mutta mielestäni ensimmäinen kirja oli tylsä, ja jos olisin siitä aloittanut, en todennäköisesti olisi loppuihinkaan koskenut pitkällä tikullakaan. Mikä olisi tietenkin ollut menetys minun kannaltani, onhan kyseinen Williams erittäin hyvä kirjailija.
No, tulinpas taas mielipiteeni ilmoittamaan. Harmikseni ei ole mitään suositeltavaa sarjaa, jota ei aikaisemmin olisi mainittu.
En kyseistä Robin Hobbia vielä ole lukenut...
Taru kolmesta miekasta ensimmäinen osa on aivan järkyttävän tylsä.Miten joku voi käyttää aikaa ja vaivaa niin hirveästi pelkän blaah-blaah-blaah-tekstin tuottamiseen?Ketä edes kiinnostaa jotkut hikiset maanmuodot jossain hevon hiidessä?
On kuitenkn tapanani, etten jätä kirjaa kesken sen aloitettuani, ja lopetan vain jos se on täysin surkea ja pohjanoteeraus.
Williams sai harkitsemaan hyvin vakavasti pari kertaa,mutta sain kun sainkin sen luettua.Kirjojakin on niin julmetusti.
Suositteletteko Tad Williamssin Tarua Kolmesta Miekasta toista osaa (Kruununperilinen,muistan nimen ulkoa...Olen hyvä tässä...Vaikkei sekään ole kovin hyödyllistä...).Onko se todella hyvä?
Ennakkoluuloni ainakin ovat suuret...!
Katselin sitä, mutten ottanut...Onko Dragon Lance oikeasti niin hyvä kuin luulisi?
Jotenkin minusta tuntui, että se olisi keinotekofantasiaa.(Tämän termin keksin juuri äsken, ja tarkoitan sillä sellaista fantasiaa, joka on arvattavissa, huonoa, matkittua ja ei ollenkaan yllättävää ja josta ei saa mitään selvää eikä varsinkaan mitään irti.)
Mutta Eddings on minusta erittäin hyvä!!!
Mallorean tarussa tosiaan kyllä toistui kaikki, j välillä tuntui, ettei David Eddings olisi uskaltanut luoda mitään uutta eikä uusia hahmoja/henkilöitä, kun Belgarionissa oli, koska silloin olisi mahdollista, jos ihmiset eivä olisi pitäneet uudesta tyylistä, joutua epäsuosioon ja koko kirjailija leimata yhden kirjasarjan menestyskirjailijaksi ja siinä se.
Mutta Eddings teki rahaa helpoimman kautta eli kirjoitti puoliksi saman tarinan.
Joitakin juttuja oli kyllä mietitty tarkkaan, myönnän sen, ja jotkut asiat (kuten Belgarathin ja Poledran jälleenkohtaus) olivat todella hyviä juttuja, jotka piti saada päätökseen.
Belgarioneita uudestaan lukiessaan huomaa joitakin asioit Mallorean tarusta, joita ilman koko tarinasta ei olisi tullut onnellista ja iloista.
Mutta...Vastatkaa, kiitos.
Dragon Lance on D&D -kirjallisuutta, joten tarvitseeko enempää kertoakaan? Kirjailija on kuitenkin valovuosia edellä Salvatorea, jonka kirjoitustaidot on melko peruskauraa.
Eddingsin tuotanto näyttää huipentuneen Belgarioniin. Tyyli on hieman kehittynyt johonkin suuntaan uusimmissa kirjoissa (Althalus), mutta onko tämä sitten hyvä-, vai merkityksetön juttu?
Mallorea on loppujen lopuksi melko kalpea aavistus Belgarionin hengestä. Uskon että syynä oli sortuminen liikaan satumaisuuteen.
Malloreahan on jatkoa Belgarionille ja kun jo ensimmäisessä tarinassa juoni ja käänteet oli niin huikeita. Niin jatkoon oli varmaan aika vaikea keksiä enää mitään mikä hätkähdyttää. Mutta joka tapauksessa Belgarionit,Malloreat,Eleniumit ja Tamulit on ehdottomasti Eddingsin parasta tuotantoa. Polgara ja Belgarath on hieman vanhan toistoa ja maistuu joissakin kohdissa hieman puulta. Mutta mm. Belgarathin tarina oli mukava kuulla.
Käänne alamäkeen alkoi Althalus oli liian pitkä vaikka idea menetteli mutta Reginan laulu uutena aluevaltauksena oli niin nolo,että olin kuolla häpeään sitä lukiessani. Toisaalta ymmärtäähän sen,että kirjailija voi haluta kokeilla jotain uutta välillä,mutta silti...
Onneksi herra Eddings tajusi mokansa ja palasi kunnon fantasia tarinoihin Vanhat jumalat-tarinalla mutta vaikka ensimmäinen osa oli hyvä niin tuntuu ettei mitään uutta tarjottavaa Eddingsillä ei taida olla. Mutta mitä siitä =) Kirjat on mukaansatempaavia,jännittäviä,täynnä hauskoja hahmoja ja Eddingsin ihastuttavaa kuivaa huumoria (esim. oma henkilökohtainen suosikkini Silkki =)
Kenestäköhän Dragonlancen kirjailijasta puhut?
Varmasti luojista eli Tracy Hickmanista ja Margaret Weissista jotka ovat jumalia tarinoiden maailmassa ;) ja tietysti he antoivat meille Raistlinin. Mutta pidän myös Jean Rabesta joka kirjoitti lohikäärmeistä ja Dhamonista vaikka teksti ei olekaan niin sujuvaa kuil DL:n luojilla.
Salvatore on aika keveähkö kynäilijä joka ilmeisesti kirjoittaa tehdäkseen rahaa. Ainoat Salvatoren kirjallisuudesta jotka ovat minun hyllyyn päässyt ovat Musta haltia-trilogia. Drizz´t ja Guenwhywar ovat mahtavia =)
Jäinpä taas jaarittelemaan...
Silkki on Eddingsin paras hahmo!!!
Ilkeät huomautukset aina johonkin rakoon saivat minut repeämään täysin pari kertaa.
Polgaran ja Belgarathin välille jännitetty kitka toimii, mutta joskus ärsyttää, kun Polgara ei vaan pysty millään myöntämään rakastavan isäänsä ja aina haukkuu.
Välillä tympii.Tylsää.
Onko Althalus hyvä vai liian pitkä?
Olen katellut sitä jo vähän aikaa...
Kannattaako ostaa?
Polgaran tarina oli joissain suhteissa hyvä mutta Arendian historia - voi elämä!!!Ketä kiinnostaa?
Belgarath oi kyllä parempi, paljon paljon parempi.
Mallorean tarussa oli hyvä, kun kaikki päättyi hyvin, mutta tasaista lukemista ja vähemmän toimintaa sekä enemmän tylsää.Ce´Nedrakin muuttui ruikuttvaksi ääliöksi.
Garion oli ennallaan, mitään erikoista ei tapahtunut henkilöhahmoille.Luulisi nyt sen tasoisen kirjailijan kuin Eddings tajuavan hyötynsä, kun hahmot ovat hahmottuneet ja vakiintuneet, että voisi tehdä enemmän huumoria ja enemmän mystiikkaa.Mutta ei.
Minusta ehkä olisi voinut Darshivat ja muut Karandat jättää kokonaan pois.Oli pakonomaisen kirjoittamisen maku suussa, kun Malloreita oli myös viisi ja keskimmäiset pelkää blaah-blaahta.
Toivotaan, että Eddings vähän ryhdistäytyy.
Enpä tiedä onko joku muu ehdottanut, mutta itse luin nuorempana Asimovin kirjoja. Hyviä olivat.