Miten olette ratkaisseet tilanteen

En ole parisuhteessa tällä hetkellä, mutta yhdestä suhteesta löytyy kokemus siitä ettei mies halunnut kihlausta. Ihan vain koska hän ei välittänyt ajatuksesta ylipäänsä.

On ollut, kahdestikin. Yksi mies on kosinut ja toinen halunnut ihan vaan kihloihin, vailla aikomusta naimisiinmenosta. Minä taas en ole aikeissa mennä naimisiin (ja olen sen kyllä tuonut aina jo suhteen alussa ilmi). En myöskään ole aikeissa mennä vain kihloihin, sillä minun arvomaailmassani kihlaus on lupaus naimisiinmenossa, eikä yksistään yhtään minkään arvoinen. En aio luvata meneväni naimisiin, kun en kerta aio naimisiin mennä.

Ei ole sellaista asiaa suhteessa ettei mies olisi saanut epäilemään että haluaako hän sitä oikeasti. Kaikki naimisiin menosta lasten hankintaan . Hän on vetkuttanut niin kauan että usko meinannut loppua. Kosiminenkin kesti niin kauan etten enää uskonut siihen että se päivä tulee.

Yksi kokemus on. Mies ei halunnut naimisiin ainakaan minun kanssani. Kosin häntä rohkeasti kahdesti, mutta torjui kummallakin kerralla pidemmin selittämättä. Mökötin aikani, mutta kyllä torjunnat jäivät hiertämään koko suhteemme ajaksi.
Katselin ko. miestä liian kauan kiltteyttäni ja uskoen ihmeeseen. Olisi pitänyt pistää poikki lopullisesti paljon aiemmin, koska nyt olen menossa naimisiin, eikä ole ikinä tarvinnut vääntää näistä asioista. Siispä, mä ajattelen, että jos on eri mielisyyttä näin tärkeästi asiasta, niin miettisin tarkoin, että onko se oikea kumppani kuitenkaan.