Eettinen totalitarismi

Esitän tässä näkemyksen totalitaristisesta yhteiskunnasta, jonka toiminta perustuu moraalisesti oikeanlaisen toiminnan varmistamiseen. Kutsun sellaista yhteiskuntaa eettiseksi totalitarismiksi.

Keskeistä eettisessä totalitarismissa on yksilönvapauksien radikaali ja pitkäkestoinen rajoittaminen, jotta yksilöiden toiminta voi noudattaa moraalisesti mahdollisimman oikeita periaatteita. Moraalisesti vääränlainen toiminta tuomitaan ankarasti ja siitä jaetaan rikosoikeudellisia rangaistuksia myös kaikkein pienimmissä rötöksissä.

Ihmisten vapautta elää omanlaistaan elämää valvotaan ja rajoitetaan, jos se ei sovi valtion määrittelemiin moraalisen toiminnan normeihin. Tämä koskee esimerkiksi yksilön oikeutta toimia yrittäjänä, sillä vääränlaiset yritykset joutuvat valtion syyniin ja lakkautettaviksi.

Yritysten lisäksi seulaan joutuvat myös vapaa-ajan toiminta, kuten urheiluseurat ja vapaaehtoistyö. Jos niissä harjoitetaan valtion määrittelemää epämoraalista toimintaa, ne lakkautetaan välittömästi.

Epämoraalista voi olla valtion sääntökirjassa mikä tahansa, sillä kyseessä on ihmisten laatima määritelmä, joka on siten mielivaltainen. Esimerkiksi alkoholin käyttö, lentäminen, esiaviollinen seksi, liian pitkät työtunnit, kiroilu, valehtelu, roskien heittäminen maahan tai liian runsas saunominen voivat olla ehdottomasti kiellettyjä. Periaatteessa mikä tahansa toiminta, joka voidaan jostain näkökulmasta käsin nähdä epämoraalisena, koska sillä on haittavaikutuksia kolmansille osapuolille.

Jossain määrin mikä tahansa yhteiskunta valvoo moraalia. Tekeehän näin Suomikin. Nykyjärjestelmän ero eettiseen totalitarismiin onkin vain sääntöjen tiukkuus. Siinä missä nykyjärjestelmä sallii virheet ja yksilönvapauden, eettinen totalitarismi vie valvonnan äärimmilleen. Se sallii ainoastaan moraalisesti nuhteettoman toiminnan, puheen ja elämäntavan.

Toinen keskeinen idea eettisessä totalitarismissa on, että sitä toteutetaan hyvää tarkoittaen. Tarkoitus on luoda täydellinen yhteiskunta, joka on täydellisen hyveellinen esimerkki muille. Siksi sen hallitsijat uskovat vilpittömästi tekevänsä hyvää. Valitettavasti kansalaisten mikromanagerointi johtaa silti herkästi kapinaan, mikä johtaa kurinpitomenetelmien kovenemiseen ajan myötä. Eettinen totalitarismi muistuttaakin vanhan ajan sotilasperheen siistiä ja nuhteetonta kotia: Vieraat ihailevat kodin siisteyttä ja asukkaiden käytöstä, mutta suljettujen ovien takana asukkaita piestään.

Historiassa ei vielä ole suoranaista esimerkkiä eettisestä totalitarismista. Lähimmäksi pääsevät ehkä antiikkiset uskonnolliset yhteisöt, ehkä keskiajan kirkko, joka ylläpiti Euroopassa tiukkaa moraalikontrollia myös väkivallan keinoin. Toinen esimerkki lienee 1930-luvun kansallissosialismi Saksassa. Kansallissosialismiin kuului olennaisena osana yli-ihmisen käsite, joka painotti myös moraalista ylivertaisuutta. Saksassa olikin kova kurinpito, jolla pyrittiin lasten nuhteettomaan käytökseen. Kolmas esimerkki voisi olla antiikin Sparta. Sotilasyhteiskuntana spartalaiset ihailivat sotilashyveitä ja valvoivat niiden pikkutarkkaa noudattamista myös päivittäisessä elämässään.

Eettinen totalitarismi on totalitarismia, koska kansalaisten elämän pikkutarkka managerointi vaatii ehdotonta kuuliaisuutta vallanpitäjiä kohtaan. Siksi se resonoi parhaiten järjestelmien kanssa, joissa hallitsijoita ei kyseenalaisteta, eikä valita valtaan vapailla vaaleilla. Järjestelmien kuten monarkismi ja fasismi. Niissä vallanpitäjillä on työkalut kansalaisten rankaisemiseen pienimmästäkin rikkeestä joutumatta itse vastuuseen.

Eettisen totalitarismin ydinidea on, ettei kansalaisten nuhteetonta käytöstä voi taata ilman, että yksilönvapaus käytännössä tukahdutetaan, koska moraalisesti nuhteeton käytös määritellään ylhäältä käsin ja sallii vain yhden tavan elää. Toisin sanottuna, valtio kertoo kansalaisille pikkutarkat ohjeet ja valvoo näiden ohjeiden noudattamista ankaralla kädellä.