Siipirikkona makaan,
toisten polkemana.
Tallattuna märkään asfalttiin.
Sadepisarat poskellani,
niin suolaiset.
Kirvelevät haavat auki.
Yksin pimeässä, yksin elämässä.
Loppuuko tämä koskaan?
Enää ei lintu lennä,
ratsasta tuulen harjalla.
Auringon paisteessa,
ikuisessa valossa.
Ei katsele enää maita,
ihmisten iloja ja suruja.
Pilvien seassa.
Ei enää.
Rikki on siivet revitty.
Tuhottu ja satutettu.
Kuristettu ja loukattu.
Rippeet vain jäljellä.
Ja kohta tuuli korjaa omansa.
Uuteen valoon.
toisten polkemana.
Tallattuna märkään asfalttiin.
Sadepisarat poskellani,
niin suolaiset.
Kirvelevät haavat auki.
Yksin pimeässä, yksin elämässä.
Loppuuko tämä koskaan?
Enää ei lintu lennä,
ratsasta tuulen harjalla.
Auringon paisteessa,
ikuisessa valossa.
Ei katsele enää maita,
ihmisten iloja ja suruja.
Pilvien seassa.
Ei enää.
Rikki on siivet revitty.
Tuhottu ja satutettu.
Kuristettu ja loukattu.
Rippeet vain jäljellä.
Ja kohta tuuli korjaa omansa.
Uuteen valoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.