Menossa kalaan Storträskille? – Lue tämä ensin

Olimme kaverini kanssa kalastamassa Storträsk nimisellä lammella sunnuntaina 15.5.2005. Olemme käyneet kyseisellä lammella pari kolme kertaa aiempien vuosien aikana ja niiden kertojen perusteella olemme todenneet, että mielestämme miellyttävin paikka kalastukseen on lammen rannalla sijaitsevan nuotiopaikan lähellä, mistä löytyvät myös pöytä ja tuolit. Tullessamme lammelle totesimme tyytyväisinä, että kyseinen nuotiopaikka oli vielä siinä vaiheessa vapaana kalastajista, joten menimme sinne suoraan harkitsematta muita paikkoja. Matkan varrella näimme muiden kalastajien nostavan jo kirjolohia, mikä innoitti meidät pitämään vauhtia kalastusvälineiden kasaamisessa – olihan edelliseen kalastuskertaamme liki lähes vuosi aikaa. Oletimme, ettei nuotiopaikan läheisyys ole varmastikaan paras kalapaikka, koska siinä ei ollut muita kalastajia, mutta koska emme pidä kalan saamista itseisarvona kalastuksessa, sai se toimia ensimmäisenä yrityspaikkana. Nopeasti saimme heitettyä onget kalastamaan ja samaan aikaan, kun olin etsimässä paikkaa mihin vavan saisi tukevasti pystyyn rantaan, huomasin, että kalastuksenvalvoja tulee kovaa vauhtia paikalle. Annoin luvat kalastuksenvalvojalle hieman huvittuneena siitä, että en ennen lupien tarkastamista ehtinyt kalastamaan paikassa edes täyttä minuuttia. Lupien tarkastaminen ei toki ole pahasta, sillä sen avulla pystytään estämään luvaton kalastus ja siitä aiheutuvat tulonmenetykset. Kuitenkin Storträskin kalastuksenhoitokunnan kalastuksenvalvojan Niilo Haatajan toimet yllättivät meidät täysin. Haataja katsoi nopeasti, että luvat olivat kunnossa ja repi ne kahteen palaan sanoen samalla, että sääntöjä oli rikottu kalastamalla rauhoitusalueella.

Tullessamme alueelle kävelimme mielestämme suorinta reittiä, emmekä havainneet ko. rauhoitusalueen laidoille kiinnitettyjä, kolmea A4-kokoista kylttiä. Kalastuksenvalvoja Haataja väitti, ettei kylttejä voi ohittaa huomaamatta, vaikka kylttien välissä onkin kohtalaisen suuria aukkoja sekä tallottuja polkuja, joista yhdestä satuimme kulkemaan. Itse nuotiopaikalla havaitsimme toki kylttien selkäpuolet sen jälkeen, kun Haataja oli niistä meille huomauttanut. Haatajan pikaisen arvion mukaan meidän molempien täytyi olla sokeita, koska emme huomanneet kylttejä. Myöskään luvan ostamisen yhteydessä annettu Storträskin kalastuksenhoitokunnan kalastusmääräyskokoelma ei kerro mitään kielletystä kalastusalueesta. Sen 8 §:ssä sanotaan, että ”...alue on täydellisesti rauhoitettu huhtikuun 15 päivästä alkaen noin kuukauden... myös istutuspaikka on rauhoitettu istutusten yhteydessä…”. Olisiko meidän pitänyt vain tietää, mikä on istutuspaikka, vaikkei sitä ole mitenkään tai missään yhteydessä sen tarkemmin yksilöity? Istuksia ei ollut myöskään meneillään käyntimme aikana. Toisaalta täytyy myös mainita, että luvanmyyntipisteen kalastajille annettava kalastusmääräyskokoelma poikkeaa Storträskin alueella olevasta kokoelmasta. Kalastuksenvalvojan osoittama määräyskokoelma nimittäin kertoi sen, että kyseinen rauhoitettu istutuspaikka oli juuri meidän valitsemamme nuotiopaikka. Mielestämme olisi kuitenkin ollut kohtuullista, että olisimme voineet luottaa siihen tietoon, mikä meille on annettu luvan ostamisen yhteydessä.

Jos joku väittää, että tarkoituksella olisimme asettuneet rauhoitetulle alueelle, eikä paikan valintaan olisi vaikuttaneet muut tekijät, voi kyseisen väitteen helposti kumota. Mikäli olisimme toimineet vilpillisessä mielessä ja olleet ns. salakalassa, niin minkä ihmeen takia olisimme edes vaivautuneet ostamaan koko lupia? Sitä paitsi rauhoitusalue on niin pieni, että mikäli joku haluaa, voi hän kalastaa sen laidoilta käsin aivan helposti. Meillä oli yksinkertaisesti vain huono tuuri, koska satuimme valitsemaan juuri kyseisen paikan. Kun laskemme kokonaiskustannukset koko kalastusreissun hinnasta ja otamme huomioon muutkin kustannukset kuin vain luvan hinnan, niin kalastus maksoi yhteensä noin euron/sekunti. Ei mitenkään halpaa hupia varsinkaan opiskelijan kukkarolle.

Valvontaperusteet ja niitä seuraavat toimenpiteet ovat Storträskillä sellaisia, että ne toimivat koko virkistyskalastusta vastaan ja ainakin meille jäi sellainen vaikutelma, että lampi haluttaisiin pitää tietyn sisäpiirin hallussa. Poistuessamme paikalta juttelimme kahden vastaan tulleen kalastajan kanssa ja he totesivat juttumme kuultuaan, että kyllähän jokainen kalastaja täällä tietää sen rauhoitusalueen eikä sinne pitäisi mennä. Ei tainnut heillä tai Haatajalla käydä mielessä se, ettei kaikilla ole aikaa tai mahdollisuuksia olla joka päivä kalassa.

Tämäkö on oikea tapa rohkaista nuoria terveiden harrastusten pariin? Kuinka Stroträskillä on varaa tällaiseen toimintaan varsinkin tänä kesänä, jolloin koko pääkaupunkiseutu tukee kalastusharrastuksen aloittamista ilmaisine onkimistapahtumineen. Mielestämme kalastuksenvalvoja Haatajan tulisi tietää, ettei edes Suomen lakiakaan tulkita kirjaimellisesti, vaan sovelletaan tilanteen mukaan. Pientä maalaisjärkeä käyttäen meidät olisi voitu neuvoa siirtymään alle kymmenen metrin päähän kyltin toiselle puolelle, eikä koko innolla odotettu kalastusretki olisi mennyt piloille. Nyt jäi sellainen olo, että olemme jotain suurrikollisia. Mielestäni kyseistä kalastuskohdetta tukevien tahojen, kuten esimerkiksi Vantaan kaupungin, Tyrskytaimenen ja Woblerin tulisi selvittää käytännön toimenpiteet, joita lammella niin kirjaimellisesti toteutetaan, sekä miettiä uudestaan, onko lampi sittenkään tukemisen arvoinen. Kalastuksessa nimittäin kaikki julkisuus ei ole positiivista, paitsi ehkä kalastuksenvalvoja Haatajan mielestä, joka totesi meille ”...tämä on Storträskille ainoastaan hyvää mainosta, eipähän tule tuollaisia tänne meidän....”. Ja voitte uskoa, että hänen olemuksestaan huokui inho meitä kaupunkilaisnulikoita kohtaan.

Onneksi olemme kokeneet myös hyviä kalastuselämyksiä muissa kalastuskohteissa, eikä käynti Stroträskillä ollut ensimmäinen kosketuksemme kalastusharrastukseen. Muutoin olisi voinut käydä niin, että olisimme menettäneet myös jotain paljon tärkeämpää kuin vain kalastuslupamme – nimittäin intohimomme kalastukseen.

Olli Hiironen ja Nico Karhapää
[email protected]