Itsekästä, itsekästä... :/ >:/ >:( :(
Olisikos joku ihana ja rukoilisi mun puolesta? Musta tuntuu välillä että pääni räjähtää, välillä että kyllästyn Krishnaan (mikä ei tietenkään ole mahdollista, mä vaan.. En osaa selittää..). Tuntuu että olen tulossa hulluksi: Saan ihmeellisiä sekopäisyyskohtauksia, enkä oo silloin enää yhtään itseni hallinnassa ja en voi lopettaa vaikka puoli kansaa tuijottais ihmeissään ja mua hävettäis äärettömästi(pakko kyllä mainita, ettei mua silloin jostain syystä hävetä, vaikka syytä olisi), enkä edes tahtois tehdä niin! Tuntuu kuin mussa olisi joku paha henki..
Ja ton luonnonuskovuusjutunkin puolesta ois kiva jos joku rukoilis, koska MÄ EN HALUA, mutta käyttäydyn ihan päinvastaisesti..
Lähiaikoina oon alkanut puhuakin ihan hulluja, vaikka ajattelen ihan muuta ja melkeenpä ne jutut syöpyy aivoihinkin... Enkä tahtois sanoa niinkuin aina sanon, mutta kun en voi itse sitä valita, vaan suusta tulee ihan muuta, kuin oon aikonut sanoa, enkä mitenkään voi tietää, mitä sieltä seuraavaksi pullahtaa ulos!!
Olisikos joku ihana ja rukoilisi mun puolesta? Musta tuntuu välillä että pääni räjähtää, välillä että kyllästyn Krishnaan (mikä ei tietenkään ole mahdollista, mä vaan.. En osaa selittää..). Tuntuu että olen tulossa hulluksi: Saan ihmeellisiä sekopäisyyskohtauksia, enkä oo silloin enää yhtään itseni hallinnassa ja en voi lopettaa vaikka puoli kansaa tuijottais ihmeissään ja mua hävettäis äärettömästi(pakko kyllä mainita, ettei mua silloin jostain syystä hävetä, vaikka syytä olisi), enkä edes tahtois tehdä niin! Tuntuu kuin mussa olisi joku paha henki..
Ja ton luonnonuskovuusjutunkin puolesta ois kiva jos joku rukoilis, koska MÄ EN HALUA, mutta käyttäydyn ihan päinvastaisesti..
Lähiaikoina oon alkanut puhuakin ihan hulluja, vaikka ajattelen ihan muuta ja melkeenpä ne jutut syöpyy aivoihinkin... Enkä tahtois sanoa niinkuin aina sanon, mutta kun en voi itse sitä valita, vaan suusta tulee ihan muuta, kuin oon aikonut sanoa, enkä mitenkään voi tietää, mitä sieltä seuraavaksi pullahtaa ulos!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehdotus: voisitko ajatella,ettet olisi niin ankara itseäsi kohtaan? Ettet olisi niin ehdoton tai yrittäisi pakottaa itseäsi johonkin valmiiseen muottiin? Olet eläväinen, utelias ja kiinnostunut. Mutta esim.ajatus maadoittamisesta on ihan oikeasti tehokas keino myös varjella sitä mielen tasapainoa (ks. esim. chakrojen tasapainottaminen ja vaikkapa Sonia Choquetten opus "Herätä sisäinen äänesi")...
Koulutyöhön paneutuminen (no, kesäloma kai häämöttää jo tosin vahvasti), kesätöihin valmistautuminen ja ihan sellaisten päivittäisrutiinien tekeminen auttavat myös. Entä pidätkö käsitöistä? Ruoanlaitosta? Siivouksesta? Niiden parissa mukavasti saa "sielukin" levähtää. Suosittelen!
Sullahan on nämä henkiset asiat noin muuten todella hyvällä alulla ja mallilla, nyt vaan ihan jäitä hattuun... :)
Sitäpaitsi, kun ei itse tuomitse itseään, ei tule tuominneeksi myös muitakaan. Liiallisella kiihkolla ja fanaattisuudella saattaa epähuomiossa tulla tuhonneeksi niitä henkisen elämän lahjoja, loukkaamalla muita, esimerkiksi.
Pidä siis hyvää huolta itsestäsi, levollisin mielin!
Enpä ole ajatellut, että noi jutut olisi mitenkään yhteydessä ankaruuteen.
Mä sitäpaitsi tykkään määräillä itseäni (mutta jos määräykset tulee jostain muualta niin....)...
"Ettet olisi niin ehdoton tai yrittäisi pakottaa itseäsi johonkin valmiiseen muottiin?"
Kiinnostais todellakin tietää miks kaikki jauhaa tällasta p*skaa musta koko ajan, että mä yrittäisin sulloa itseäni johonkin muottiin! Pikemminkin mä olen viimeinen otus, joka sellaista menisi tekemään, uskallan väittää.. Ja taas lainaan juttuja äidiltäni, eli hän viimeks eilen raivostui mulle siitä, etten mä sovi MIHINKÄÄN muottiin... Että sellaista..
"Koulutyöhön paneutuminen (no, kesäloma kai häämöttää jo tosin vahvasti), kesätöihin valmistautuminen ja ihan sellaisten päivittäisrutiinien tekeminen auttavat myös. Entä pidätkö käsitöistä? Ruoanlaitosta? Siivouksesta? Niiden parissa mukavasti saa "sielukin" levähtää. Suosittelen!"
Kouluunhan mä paneudun kaiken aikaa.. Kesätöitä en saa vielä koska oon vasta 14 ja täytän 15 vasta joulukuussa.. Ja olen toivoton päivittäisissä rutiineissa, noissa ihan kaikissa mitä sanoit. Oon niin toivoton, että aiheuttaisin vaan hermoromahduksen itselleni ja muille (niille jotka joutuis näkemään mitä teen) jos edes yrittäisin jotain suosittelemistasi asioista..
Olen kyllä jotain vähemmän henkistäkin tehnyt... Eilen nimittäin piirsin (eikös olekkin ihmeellistä..).. Mutta silloinkin piirsin Krishnan kuvaa, että juuuu.............
"Liiallisella kiihkolla ja fanaattisuudella saattaa epähuomiossa tulla tuhonneeksi niitä henkisen elämän lahjoja, loukkaamalla muita, esimerkiksi."
Sopiiko kysyä, miksi just MUA AINA SYYTETÄÄN FANAATTISUUDESTA JA KIIHKOILUSTA?????!! Olen kaukana (hyyyyyyyyyyyyyyviiiiiiiiiiiin kaukana, nimittäin) mistään fundamentalistista, tai muustakaan samantapaisesta.
Yrittäisitte jo ymmärtää, että mä itse ohjaan itseäni, ei mitkään kirjoitukset, uskonnolliset näkemykset jne. jos en ole niiden kanssa samaa mieltä!
Kiitos neuvoista, mutta ei mulle sovi (edelleenkään) mikään fyysinen asia. Ne saa mut vaan raivostumaan, hermostumaan, vihastumaan jne...
Noi kirjavinkit on varmaan ihan hyviä (ainakin aion lukea.. Jos löydän ne..)... :)
Enkä muuten tarkoittanut kuulostaa vihaiselta, kirjoitin vaan niin, että varmasti tulee selväksi kerralla (tosin epäilen sitäkin, kukaan kun ei ikinä ymmärrä.. Mutta eipä se ole mun vikani..)............
Hare Krishna!
"Ja olen toivoton päivittäisissä rutiineissa, noissa ihan kaikissa mitä sanoit."
Tämä lienee meidän pappiskastin jäsenten ammattitauti ;) Konkreettiset askareet sujuvat meiltä peräti niin mallikkaasti että kompastumme omiin repsottaviin sukkiimme yrittäessämme hoitaa ne kaikki viime tingassa yhtä aikaa - jos edes muistamme niitten olemassaoloa pohdiskellessamme filosofisia.
Opin kokkaamaan, koska ensin äitini kieltäytyi laittamasta kasvisruokaa, sitten isäni halusi maistella pöperöitäni ja lopulta mieheni olisi alkanut syödä lihaa kodissamme ellen olisi tehnyt hyvää ruokaa. Käsitöitä en osaa lainkaan, napinompelukin menee pieleen, ja kotini on aina kauhean sekainen (varsinkin nyt kun ei olisi aikaakaan siivota vauvojen vuoksi). Puutarhaani hoidan motolla "kaikilla kasveilla on oikeus elää ja minulla oikeus tehdä jotain muuta" ;)
Ei, en ole tästä ylpeä, mutta toisaalta se että tiedostan kastini auttaa minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Tuollaiset sekopäisyystuntemukset iskevät jossain muodossa joka ikiseen 14-vuotiaaseen. Eli aika parantaa tämänkin haavan :-) Mutta rukoilen toki puolestasi.