saku-dobberi-rotikka pennut

juuri tuota samaa asiaa täällä kysyit. Tappeluksihan se meni. Käy alas päin palstaa katsomassa.

Tällä kertaa ihmiset voisivatkin sitten olla tappelematta turhista kun suuren osan mielipide on esille jo tullut.

Yksinkertainen kysymys ja jos kiinnostusta löytyy niin kirjoittelemaan vaan.

Itse en ainakaan jaksaisi lueskella tappeluita.. Aikuiset (?) ihmiset sentään.

Ajattelin puuttua juttuun ja tukea hieman aiemmin maahan poljettua Bastia.. Itse kasvatin -99 vastaavan pentueen. Emä: rotikka-dobberi(puolet ja puolet),isä:rotikka(1/4)-saku(3/4). Nartun vanhemmista en tienny mitään,Riesa tuli mulle kolmevuotiaana. Mut luonteeltaan likka oli loistava. Tiukka täti ja omistaan piti huolen. Mut terve päästään ja kiltti. Isän suku oli tiedossa isovanhempiin asti. Eli mitään vahinko-/hetken mielijohdepentuja ei tehty. Ja mitä näistä kakaroista tulikaan...: Pojat luppakorvia,lyhytkarvasia,tytöt sakukarvalla,pystyt korvat. Kauppakirjoilla ja ehdoilla myytiin pennut (2u 2n). Toinen uroksista kävi läpi koulut ja kentät,oli kova ja paha. Ylisuojeli emäntää. Leikattiin munat veks,nykyään jees mies. Ja iso kun perrkele.. Toinen poika asunu maalla (ei narun jatkona). Vahtii,ei silti syö. Ainakaan kivaa kasvattajatätiä eikä sen lapsia :) Toinen narttupentu kävi toko-kentillä ja jatko raunioille. Nykyään raunio-/pelastuskoiran kokeet läpäissy. Toiselle nartulle valitettavasti kävi huonommin.. Uudessa kodissa ei käyty pennun kanssa sitä pentukurssia minkä vähintään käskin kaikkien käydä,vaan koiraa yritettiin kouluttaa itse. Ja kuten kaikki täällä tietää,näillä joillakin käy niin,että kun taito loppuu,väkivalta alkaa. Valitettavasti kuulin tästä liian paljon myöhemmin.. Hain koiran takasin (maksoin kauppahinnan takas että sain pennun pois) sen ollessa vuoden ikänen. Omistaja valitti koiran kakkivan sisälle,syövän omat kakkansa,ja karkaavan heti kun irti laskee. Naapurit sanoi,ettei koira edes käy joka päivä ulkona. Voi miten on taas itku silmässä,miten tyttöparka tollasen kodin sai.. Osasivat esittää niin mukavia,ja aina kun soitin,kaikki oli niin hyvin. Mikseivät myöntäneet ongelmia. Itseäni syytän,mut enpä voinu edes aavistaa.. No,siis tyttö takas meille. Likka ei tienny sisäsiisteydestä mitään. Enkä ihmettele että kakkansa oli syöny,ulkonäöstä päätellen oli päivän ainut ateria.. Hihnassa ei osannu kulkea. Pelkäs kaikkea ja kaikkia. Hetkenkin kotonaollessaan (mun omien kanssa,ei yksin) tuhosi raukka paniikissaan kaiken. Kun tulin koti,pissi alleen ja juoksi karkuun. Tytöllä oli ikää vuos ja kuus kuukautta,kun tuttu eläinlääkäri nukutti sen meille kotiin. Olin saavuttanu tytön luottamuksen. Mut mikään muu koettu ei helpottanu. Pelastusta ei ollu enää siihen,mitä ihminen tyhmyydellään oli hakannu pois. Älkää nyt te kaiken tietävät turhaan alkako mulle kertoa miten olis pitäny tehdä. Siihen aikaan olin eläinlääkärillä töissä,koulutin palveluskoiria ja olin paljon mukana ko. toiminnassa.. Hain apua ja käytiin koirapsykoilla. Näin katsottiin lopulta parhaaksi. No... Tahdoinpa vaan ottaa osaa ja tukea Bastia. Risteytys ei ole huono. Se on paras mitä tiedän. Jos vanhemmat vaan on ok. Mut kato tarkkaan kelle myyt pennut! No,niin mäkin tein,mut näin kävi. Nyt meillä puhtaita sepuja. Pentue tiedossa syksyllä. Ja entistä tiukemmin pidetään yhteyttä pentujen ostajiin. Enää ei mun kasvateille noi käy. Tsemppiä Basti. Pyydä kuvia pennuista ja vanhemmista jos kiinnostaa.

Tuo risteytys olis kyllä helkutin mielenkiintoinen ja varmasti hyvä!=)Ittellä suunnitelmissa sakemanni/rotikka risteytyspennut,ikäni oon tästä yhdistelmästä haaveillu!=)Oma sakemanni narttu vasta vaan vekara joten pitkä aika vielä odotella,tuossa parin vuoden vanhana oon aatellu...Isä on ihana pikku-siskoni rotikka!=)yhden pennun toki itellä pidän!;)Tsemppiä sulle,ja katohan et pennut saa ihanan ja rakastavan kodin mistä myös kokemusta löytyy!=)