Minna Canth hoi, missä olet?
Olenpa tässä tarkkaillut hieman miesten ja naisten elämää - ihan vaivihkaa.
Luulen, että me miehet alamme kaivata omaa Minna Canthiamme pikkuhiljaa. Tämä miehen osa nimittäin alkaa käydä jo aika rankaksi. Sitä paitsi meidän nelikymppisten miesten talvisota pitäisi olla omien poikiemme puolustaminen naisten hirmuvallalta. Naiset saattavat olla nyt hieman pihalla (suurin osa heistä kyllä tietää mitä nyt tarkoitan).
Naiset ovat puolustaneet oikeuksiaan jo kovin pitkään. Maailmalla se on ihan hyvä ja tarpeellinen juttu, mutta mennääs hieman ajassa taaksepäin täällä koto-Suomessa.
Talvi- ja jatkosodan jälkeen isämme ja isoisämme palasivat sodasta (ne jotka palasivat). He olivat olleet vuosikausia helvetissä. Naiset eivät sinä aikana päässeet toki juurikaan, jos yhtään helpommalla, mutta nämä miehet, jotka rintamalta tulivat, olivat hyvin monella tapaa vammautuneita, monet heistä. Naiset olivat ottaneet vastuun ja ottivat vastuun arjen pyörittämisestä. He hoitivat isämme ja isoisämme kuntoon, he ottivat vastuun perheestä ja miehestä. Muistan aina kuinka isoisäni kutsui puolisoaan äiteeksi ja hän oli teollisuusneuvos ja aikaansaava, arvostettu mies. Sitten 70-luvulla katosivat miesopettajat kouluista ja poikia pidettiin riiviöinä päiväkodeissa. Miehen malli katosi tyystin....
Luulen, että pikkuhiljaa roolit kääntyivät Suomessa tosi radikaalisti.
Varsinkin Pohjanmaalla on puhuttu aina vahvoista naisista. On sanontoja joissa puhutaan, että mies on perheen pää, mutta nainen on se joka sitä päätä kääntää. Ja näinhän se oli. Ei ole enää. Sillä naiset eivät enää tarvitse edes sitä päätä, jota he kääntäisivät. He ovat nyt kokonaisia ja itsenäisiä.
Tänä päivänä naiset ihan oikeasti miettivät, että mihin sitä miestä nyt oikein tarvitaan. Monet ovat suomalaisen miehen suhteen jo niin epätoivoisia, että miettivät oikeasti, että seksinkin voi tänä päivänä hankkia ostamalla, ja että se on ihan ok. Sanot ehkä että miehet ovat toimineet näin jo pitkän aikaa. Vastaan sinulle: kyllä, mutta vain sellaiset miehet, jotka eivät seksiä muuten ole saaneet. Näillä naisilla olisi kyllä vientiä ja miehiä olisi jonossa parisuhteisiin tulossa, mutta nämä naisetpa eivät enää miestä kaipaa arkielämäänsä.
Itsekin olen törmännyt tähän tosiasiaan, että suomalaisella miehellä ei ole minkäänlaista keskustelukykyä, tai harvoilla on. Suomalaista miestä ei kiinnosta asiat ja näkökulmat mitkä suomalaista naista kiinnostavat. Suomalainen mies elää kilpailuyhteiskunnassa, jossa tärkeää on hieno asunto, hieno auto, hieno tietokone ja hienot lapset. Naisilla (onneksi) on vielä joitakin muitakin arvoja. Suomalainen mies on empaattinen silloin kun se on kolmen promillen humalassa - eipä juuri muuten. Suomalainen mies tyypillisesti ajattelee kuten pohjalaisessa vitsissä kerrotaan: vaimo valitti miehelleen, että miksi tämä ei koskaan sano rakastavansa häntä, johon mies tokaisee äksysti, jotta kerran oon sen alttarilla ilmoottanu, kerron kun tilanne muuttuu.
Ja voin kertoa teille lajitoverit: suomalainen nainen, ehkä se oma vaimosi jopa (joka muuten saattaa tällä hetkellä juuri miettiä, että milloin hän ilmoittaa sinulle avioerosta - siitä että yhtäkkiä lähtee tai heittää sinut pellolle) tuntee meitä miehiä kohtaan lähinnä sääliä, inhoa, ei arvosta meitä enää juuri mitenkään, tai sitten ei tunne yhtään mitään, ei välitä. Meitä ei enää juuri tarvita. Suomalainen nainen pärjää omillaan, lastensa kanssa, ja on elämässään tyytyväinen, mutta pärjätäänkö me? Näitä silmällä pitäen mielestäni on aika pieni juttu se, jos miehet tienaa rahaa hieman enemmän kuin naiset, sillä naisille se raha ei ole edes se "juttu".
No, nyt tarvisi miettiä mitä meidän pitäisi tehdä, jotta ei aivan jalkoihin jäätäisi. Tai miten meidän pitäisi tässä omassa talvisodassamme toimia, jotta meidän pojilla asiat edes olisi paremmin? Olisiko asiaa, että veisimme sen 10-vuotiaamme jääkiekkomatsin tai harkkojen sijasta joskus teatteriin tai konserttiin. Olisiko syytä miettiä Jonille vaikka jotain oikeasti hyvää kirjaa lahjaksi sen Playstationin sijaan. Olisiko syytä itse painua jonnekin kansalaisopiston kurssille ensisyksynä, vaikka sitten sinne puutöihin, sillä naiset kyllä arvostavat kädentaitojakin - ei meidän toki tarvi ämmiksi ryhtyä. Ylipäätään olisiko syytä hieman yrittää kohottaa tietojaan ja taitojaan ja sitä kautta itsetuntoaan. Sillä hyvää itsetuntoa naiset rakastavat. Ja hyvän itsetunnon kautta syntyy terveitä tasa-arvoisia parisuhteita. Me miehet ollaan oltu laiskoja. Koitetaas vähän ryhristäytyä...
Olenpa tässä tarkkaillut hieman miesten ja naisten elämää - ihan vaivihkaa.
Luulen, että me miehet alamme kaivata omaa Minna Canthiamme pikkuhiljaa. Tämä miehen osa nimittäin alkaa käydä jo aika rankaksi. Sitä paitsi meidän nelikymppisten miesten talvisota pitäisi olla omien poikiemme puolustaminen naisten hirmuvallalta. Naiset saattavat olla nyt hieman pihalla (suurin osa heistä kyllä tietää mitä nyt tarkoitan).
Naiset ovat puolustaneet oikeuksiaan jo kovin pitkään. Maailmalla se on ihan hyvä ja tarpeellinen juttu, mutta mennääs hieman ajassa taaksepäin täällä koto-Suomessa.
Talvi- ja jatkosodan jälkeen isämme ja isoisämme palasivat sodasta (ne jotka palasivat). He olivat olleet vuosikausia helvetissä. Naiset eivät sinä aikana päässeet toki juurikaan, jos yhtään helpommalla, mutta nämä miehet, jotka rintamalta tulivat, olivat hyvin monella tapaa vammautuneita, monet heistä. Naiset olivat ottaneet vastuun ja ottivat vastuun arjen pyörittämisestä. He hoitivat isämme ja isoisämme kuntoon, he ottivat vastuun perheestä ja miehestä. Muistan aina kuinka isoisäni kutsui puolisoaan äiteeksi ja hän oli teollisuusneuvos ja aikaansaava, arvostettu mies. Sitten 70-luvulla katosivat miesopettajat kouluista ja poikia pidettiin riiviöinä päiväkodeissa. Miehen malli katosi tyystin....
Luulen, että pikkuhiljaa roolit kääntyivät Suomessa tosi radikaalisti.
Varsinkin Pohjanmaalla on puhuttu aina vahvoista naisista. On sanontoja joissa puhutaan, että mies on perheen pää, mutta nainen on se joka sitä päätä kääntää. Ja näinhän se oli. Ei ole enää. Sillä naiset eivät enää tarvitse edes sitä päätä, jota he kääntäisivät. He ovat nyt kokonaisia ja itsenäisiä.
Tänä päivänä naiset ihan oikeasti miettivät, että mihin sitä miestä nyt oikein tarvitaan. Monet ovat suomalaisen miehen suhteen jo niin epätoivoisia, että miettivät oikeasti, että seksinkin voi tänä päivänä hankkia ostamalla, ja että se on ihan ok. Sanot ehkä että miehet ovat toimineet näin jo pitkän aikaa. Vastaan sinulle: kyllä, mutta vain sellaiset miehet, jotka eivät seksiä muuten ole saaneet. Näillä naisilla olisi kyllä vientiä ja miehiä olisi jonossa parisuhteisiin tulossa, mutta nämä naisetpa eivät enää miestä kaipaa arkielämäänsä.
Itsekin olen törmännyt tähän tosiasiaan, että suomalaisella miehellä ei ole minkäänlaista keskustelukykyä, tai harvoilla on. Suomalaista miestä ei kiinnosta asiat ja näkökulmat mitkä suomalaista naista kiinnostavat. Suomalainen mies elää kilpailuyhteiskunnassa, jossa tärkeää on hieno asunto, hieno auto, hieno tietokone ja hienot lapset. Naisilla (onneksi) on vielä joitakin muitakin arvoja. Suomalainen mies on empaattinen silloin kun se on kolmen promillen humalassa - eipä juuri muuten. Suomalainen mies tyypillisesti ajattelee kuten pohjalaisessa vitsissä kerrotaan: vaimo valitti miehelleen, että miksi tämä ei koskaan sano rakastavansa häntä, johon mies tokaisee äksysti, jotta kerran oon sen alttarilla ilmoottanu, kerron kun tilanne muuttuu.
Ja voin kertoa teille lajitoverit: suomalainen nainen, ehkä se oma vaimosi jopa (joka muuten saattaa tällä hetkellä juuri miettiä, että milloin hän ilmoittaa sinulle avioerosta - siitä että yhtäkkiä lähtee tai heittää sinut pellolle) tuntee meitä miehiä kohtaan lähinnä sääliä, inhoa, ei arvosta meitä enää juuri mitenkään, tai sitten ei tunne yhtään mitään, ei välitä. Meitä ei enää juuri tarvita. Suomalainen nainen pärjää omillaan, lastensa kanssa, ja on elämässään tyytyväinen, mutta pärjätäänkö me? Näitä silmällä pitäen mielestäni on aika pieni juttu se, jos miehet tienaa rahaa hieman enemmän kuin naiset, sillä naisille se raha ei ole edes se "juttu".
No, nyt tarvisi miettiä mitä meidän pitäisi tehdä, jotta ei aivan jalkoihin jäätäisi. Tai miten meidän pitäisi tässä omassa talvisodassamme toimia, jotta meidän pojilla asiat edes olisi paremmin? Olisiko asiaa, että veisimme sen 10-vuotiaamme jääkiekkomatsin tai harkkojen sijasta joskus teatteriin tai konserttiin. Olisiko syytä miettiä Jonille vaikka jotain oikeasti hyvää kirjaa lahjaksi sen Playstationin sijaan. Olisiko syytä itse painua jonnekin kansalaisopiston kurssille ensisyksynä, vaikka sitten sinne puutöihin, sillä naiset kyllä arvostavat kädentaitojakin - ei meidän toki tarvi ämmiksi ryhtyä. Ylipäätään olisiko syytä hieman yrittää kohottaa tietojaan ja taitojaan ja sitä kautta itsetuntoaan. Sillä hyvää itsetuntoa naiset rakastavat. Ja hyvän itsetunnon kautta syntyy terveitä tasa-arvoisia parisuhteita. Me miehet ollaan oltu laiskoja. Koitetaas vähän ryhristäytyä...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siinähän se.
Olen sanaton... lähes. Se oli hieno kirjoitus, tarkasti olet osunut naulaan, taisit juuri opettaa minullekin jotain nykynaisena olemisesta. Ja tuo lause "poikia pidettiin riiviöinä päiväkodeissa" nauratti. Näin se on edelleen joissakin paikoissa. Olitko kenties edellisessä elämässäsi nainen... ;)
Vihjasit ettei nainen tarvi miestä, ei ehkä enää niin elättäjänä tarvikaan, mutta läheisyyden takia kylläkin.
Canthin teoksia. Koskettavia tarinoita. Ikävä kyllä totta useasti vielä tänä päivänä. Jos nainen epäonnekseen saa "renttu" tai sovinisti puolison. En ihmettele jos irti päästyään tahtoo pärjätä ja pärjää yksin. Tätäkään asiaa ei pidä yleistää. On myös paljon kunnollisia miehiä, jotka arvostavat muutakin kuin itseään. Minä puhun omasta kokemuksestani. Canthin kirjat olen saanut lahjaksi lähipiiriltä.
Joo. Olen kyllä samaa mieltä, että suurin osa naisista kaipaa kyllä vielä miestä lähelleen juuri tuon läheisyyden vuoksi ja "yksinäisyyden" karkoittajana, mutta monet naiset eivät enää löydä miestä, jolta tuota ihan oikeaa (jopa henkistä) läheisyyttä pystyisi saamaan. Meillä miehillä ei ehkä enää ole oikein kykyä antaa sitä....?
Voi myös hankkia lapsen/lapsia - usein huomattavasti antoisampi vaihtoehto elää "täyttä elämää".
Tai voi oittaa vaikka koiran... sekin vois olla parempi....
ei hankita, ne saadaan jos luoja suo..
Sanamuotoja ilmeisesti fiilaillaan.
Ja luojalla tässä tuskin on mitään tekemistä, ellet sitten äitiä meinaa.
jos ne onkin jeesus-lapsia ;)))
Miksi sitten miehet ei opi? Syy on se, ettei tarvi. Sano nainen mitä vaan, niin miestä kyllä tarvitaan. Jossei saa nyt ihan laatumiestä niin otetaan vähän huonompi ja koulutetaan. Koulutus mielen mukaiseksi ei onnistu, joten vaihdetaan. Tätä kuviota olen itsekkin juuri tässä elämässä. Mies kun ei puhu tunteistaan koskaan, ei näytä mitään ulospäim ja tärkeintä on työ ja raha. Tekee sen perheen eteen. Minkä perheen?
Vähemmälläkin tulisi toimeen, voisi sen sijaan arvostaa jotain kokemuksia ja elämyksiä.
Olen paha akka, jolle ei mikään riitä, vaikka riittäisi paljon vähempi.
Miten saisi sen miehet ymmärtämään?
Juuri tähän olen törmännyt viime aikoina. "...jolle ei riitä mikään, mutta riittäisi paljon vähempi...". Ei helevetti! Kun yrittää antaa jotakin, mutta kun ei ymmärrä ja käsitä mitä toinen haluaa ja mikään ei sitten riitä ja toimi. Me miehet ollaan ihan oikeasti pihalla, että mitä meiltä odotetaan ja halutaan. Ainakin itse haluaisin ymmärtää naisia, mutta kyky ja taito taitaa puuttua. Minä haluaisin kyllä tehdä seuraavassa parisuhteessani naiseni onnelliseksi ja saada aikaan toimivan parisuhteen, mutta kun ei taida osata. Ole kiltti ja neuvo vähän...
..itsestänsä lain lukee. taidan olla huono neuvomaan, mutta ehkä se kuunteleminen, ja vielä kerran kuunteleminen on avain sana. ja itse ainakin haluisin, että minulta kysyttäisiin että mitä sinä haluat? ei vain olettettaisi, että tiedetään toisen halut. ja ei pitäs aina antaa ei mikään suhde pysy pinnalla jos koko ajan on tyydytettävä toisen tarpeita menettämisen pelossa.
itse haluaisin löytää miehen, joka olisi oppinu ottaa vastuun itsestään (ja se tarkoittaa sitä, että osaa pyykätä sukkasa, ei sitä et sen raha-asiat on tip top kunnossa), ja jonka kans sais jakaa arkesa ja järkesä.
ja sit joka ei koko ajan muistuttas et ollaan eri sukupuolta, tyyliin akat on sitä ja tätä jne.
ja joka olis kiinostunu samoista asioista kun minä.
nii, ja mä oon vähän sellanen et mä kysyn toiselta niin monta kertaa, et mitä se tahtoo, et mä saan sen selville, ja jos se asia edellee jää epäselväks mulle, teen niiku ite parhaaksi näen.
ps..tai ei mitää
Näin teet naisen onnelliseksi...
...tarvitsee vain olla:
1. ystävä
2. kumppani
3. rakastaja
4. veli
5. isä
6. opettaja
7. kasvattaja
8. rippi-isä
9. uskottu
10. kokki
11. mekaanikko
12. asentaja
13. sähkömies
14. kuljettaja
15. kantaja
16. siivooja
17. hovimestari
18. hydraulikko
19. puuseppä
20. malli
21. sisustusarkkitehti
22. seksuologi
23. psykologi
24. psykiatri
25. psykoterapeutti
Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä...
...tarvitsee vain olla:
1. miellyttävä
2. urheilullinen mutta
3. älykäs mutta
4. voimakas
5. hyvätapainen mutta
6. luja mutta
7. lempeä
8. herkkä mutta
9. päättäväinen mutta
10. romanttinen mutta
11. miehekäs
12. vitsikäs ja
13. iloinen mutta
14. vakavasti otettava ja
15. arvokas
16. rohkea mutta
17. nallekarhu mutta
18. energinen
19. huolehtiva
20. luova
21. idearikas
22. taitava mutta
23. vaatimaton ja
24. ymmärtäväinen
25. elegantti mutta
26. johdonmukainen
27. lämmin mutta
28. viileä mutta
29. intohimoinen
30. suvaitsevainen mutta
31. periaatteellinen mutta
32. kunniallinen ja
33. jalo mutta
34. käytännöllinen ja
35. pragmaattinen
36. oikeudenmukainen mutta
37. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa (esim. pankkiryöstön)
eli...
38. epätoivoinen (rakkaudesta) mutta
39. hillitty
40. charmikas mutta
41. pysyvä ja
42. uskollinen
43. valpas mutta
44. haaveileva mutta
45. kunnianhimoinen
46. luotettava ja
47. kunnioitettava
48. valmis uhrauksiin ja, ennen muuta,
49. maksukykyinen.
Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän:
a) ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut
b) tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille enempää aikaansa kuin ko. naiselle
c) antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja olisi kiinnostunut siitä, missä nainen on ollut ja mitä tehnyt
d) pukeutuisi elegantisti, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos hän on unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan varkaan, joka on ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle välttämättömiä asioita kuin peili ja huulirasva.
On tärkeää olla unohtamatta hänen:
1. syntymäpäivïään
2. nimipäiviään
3. hääpäivää
4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää
5. kuukautisiaan
6. hammaslääkäriaikaansa
7. vuosipäiviään
8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä.
Valitettavasti täydellisinkään edellä mainittujen ohjeiden noudattaminen ei takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä ihanteellisen miehen läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen dominoimansa ja siksi
karata ensimmäisen kohtaamansa kitaransoittajan kanssa.
Ja nyt mitalin toinen puoli...
Miehen tekeminen onnelliseksi on huomattavasti vaikeampaa. Se johtuu siitä, että mies tarvitsee:
1. seksiä ja
2. ruokaa
Pääosa naisista kokee nämä miesten korkealentoiset vaatimukset äärimmäisen orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän voimiensa...
Olit kirjoittanut erittäin *jyräävän totuudenmukaisesti*.;))
Mietinkin, kulkeeko miehen selviytymisprosessissa suhde omaan itseensä, toiseksi vasta suhde muihin. Nainen käy useimmiten dialogia elämästään toisten kautta, mies itsensä kanssa.
Perinteinen roolijako ja mies-naismyyttien kantama painolasti nousevat usein tänä päivänä liiaksi pintaan. Miehen täytyy olla rohkea. Naisen kuuluisi palvella, rakastaa ja uhrautua, joka ei tänä päivänä enää ole kuitenkaan itsestään selvyys itsenäiselle naiselle. Ajat ovat muuttuneet sotavuosista. Emme voi elää tällä vuosikymmenellä enää noin. Mutta nykyisinkin pätee määrätyt elämänarvot meissä ihmisissä. Hyvätapasia, kohteliaita, hyvän keskustelun omaavia, edes kohtuu fiksuja miehiä.....mihin he ovat piiloutuneet? Suurin osa on tietenkin aviossa, onhan meidän ikä otollinen olla aviossa perheellisenä.
Roolien on ollut pakko kääntyä, koska eronneiden naisten on täytynyt selviytyä lastensa kanssa normaalista päivärytmistään ilman miestä ja taloudellista tukea.
Ellei ole uudestaan rakastunut ja alkanut elämään uudessa parisuhteessa onnellisena tai puolionnellisena taloudellisesta pakosta.
Se on totta, että parisuhde on antoisin, kun se pohjautuu toisen kunnioitukselle sellaisena kuin toinen on. Läheisyys ja seksi eivät saa olla suhteen kantavia asioita, vaikka ne tärkeitä onkin.
Itsekin olen törmännyt tällaiseen tosiasiaan, että suomalaisella miehellä ei ole tunnepitoista ajattelukykyä elämään. Tosimies torjuu tuonlaiset tunteet, mukamas naisille kuuluviksi ominaisuuksiksi. Todetaan järjen menevän kaiken edelle, vaikka tunteetkin ovat osa miehen sielunelämää. *Miehen irrottaessa oman nokkansa, niin pyrstö tarttuukin kiinni*.
Itsetunnon täytyy olla terveellä pohjalla molemmilla, vaikka aina ei jaksaisi, eikä osaisi ymmärtää elämän vuorottelua vaikeuksien ja hyvien hetkien välillä.
asiaa aivan samalla tapaa...
Moni kohta pitää paikkansa, siksi en niitä kommentoi,mutta mainitsen joitakin todella rajuja yleistyksiä jotka jäi häsäämään mieltäni.
EI PIDÄ PAIKKAANSA
"kyllä, mutta vain sellaiset miehet, jotka eivät seksiä muuten ole saaneet"
TOSI RAAKA YLEISTYS
"mies elää kilpailuyhteiskunnassa, jossa tärkeää on hieno asunto, hieno auto, hieno tietokone ja hienot lapset"
OHO nyt on mentävä joten jatkan toisten
Näin naisena minulla on sellainen luulo, että tämänpäivän naiset ovat oppineet juuri äideiltään ja isoäideiltään tämän selviytymiskeinon itsenäiseksi, ilman miestä pärjääväksi jo sotien ajoista johtuen. Kohtahan sitä on naiset puolustamassa tätä maatakin, eikäkait kyse ole niinkään tasa-arvosta vaan kyvyistä, ei armeijaan haluavissa naisissa hentoliisoja olekaan, kuten ei myöskään kaikki naiset ole vahvoja itsenäisiä, monet jopa haluavat olla suojeltuja ja miehiinsä tukeutuvia, mutta jos mies ei anna vastinetta(hellyys, huomaavaisuus jne..)nainen alkaa vahvistua ja luo itsenäisen päätöksenteon keinot ja usein se johtaakin eroon.
Pakostakin joutuu miettimään että mihin ihmeeseen sitä miestä tarvitsee ei ketän toista TARVITA mihinkään, niinhän se ei saa ollakaan, vaan mitä mies ja nainen on yhdessä. Ei kai parisuhde saakaan pohjautua tarvitsemiseen, vaan toisistaan välittämiseen rakkauteen ja yhteisen elämän jakamiseen. Jos toinen on vain tarvitsija ja toinen antaja niin ei se kauas kanna, toinen väsyy ja alkaa miettiä kaiken mielekkyyttä. Ei mies naisen silmissä ämmäksi muutu jos joskus näkeekin vaivaa parisuhteen piristykseksi, ilman vihjailuja riitoja tms..
Filippiiniläinen vaimo?
..kun eilen katselin sitä Etelä-Korealaista leffaa ...niin kokoajan jpntar pyöri mielessä.
Hassu on ihmisen ajatusmaailma ;)))
kosto on suloinen?
huijata ,,, ei ainenkaan naisia... SE SATTUU !!!!!!!!
muuallakin naisen ja vaimon asema on erilainen kuin meillä Suomessa...Mutta miten siellä suhtaudutaan aviorikokseén, ja ovatko naiset siellä mielestäsi kaikki "lunttuja"...???
En pidä heitä lunttuina, vaikka joukossa onkin
opportunisteja. Jotkut ovat kuitenkin päässeet
onnelliseen liittoon täällä Suomessa. Eivät
kaikki, mutta kuitenkin parempiin oloihin.
Tässä toinen tarina:
Kerronpa erään tositarinan.
Olipa kerran "Kilkusen" perhe. Se syntyi maaseudulla
viettelevän "aittaannojaavan" maatilan tyttären ja
hyvää kaikista uskovan rehellisen, mutta juronhiljai-
sen miehen liitosta. Siihen syntyi ensin tytär. Onnea
oli nuoren rouvan mielestä riittämiin, mutta eihän
se perhe ympäristön mielestä ollut mitään ilman poikaa.
Seuraavaksi syntyi poika. Rouvan mielestä tasapaino
oli huono ja vielä kerran kokeiltiin - pahus - poika tuli.
Tuli muutto kaupunkiin leveämmän leivän perään,
mutta mikään ei tuntunut rouvaa miellyttävän. Tästä
alkoi hegemoniamuokkaus. Mies sai kuulla kaikesta
vääryydestä ja myös haukut vaikka syytön oli. Ja kun
mies ei ollut kotona, oli seuraavan miehen, vanhimman
pojan vuoro. Jatkuvasti haukuttiin joko tyhmäksi tai
muuten vain saamattomaksi. Poikaa aivopestiin eri-
laisilla puolitotuuksilla, joita me muut pihan pojat huuli
pyöreänä ihmeteltiin. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta
pojan kehitykseen. Sanavalmius katosi kokonaan ja
lopulta hiukan säälistä jätimme pojan rauhaan, koska
vanhemmiten hänestä tuli vihainen ja luotaantyöntävä.
Seuraava kohteemme oli perheen rouva, joka ei
koskaan pitänyt meidän läsnäolostamme pihalla.
Hänen lapsensa eivät saaneet ottaa vaikutteita meistä.
Joskus vain tuijotimme rouvaa ja sekös häntä kiukutti.
Rouvan mielestä tarvittiin enemmän pääomaa.
Rouvan oli etsittävä töitä ja dynastia oli valmis.
Eräänä päivänä tapahtui - jota jo hieman ounastelimme-
kin - mies katosi. Syytä katoamiseen ei tiedetty, mutta
eräät juorut puhuivat "oman käden tiestä". Tätä oli
edeltänyt lyhyehkö juomakausi, mutta kun ei ollut enää
paikkaa sillekään.
Tästä välistä jäi mainitsematta tyttö, tarkoituksella kylläkin.
Koko tämän episodin lellikki oli rouvan tytär. Ei miehen,
vaikka biologinen olikin. Tyttö oli aina oikeassa vaikka
väärässä. Siinä ei veljen tai isän napina auttanut. Äiti osoitti
aina tyttären ansaitsevan paremman paikkansa perheessä
ja veli oli aina kakkonen. Isä oli vain välttämätön paha.
Sitten rouvalle tarjoutui tilaisuus perustaa elinkeinotoimi.
Tytär pääsi siihen mukaan. Veli ei. Ei nuorempikaan.
Näin talouskin jaettiin epäsuhdassa. Tyttären hyvinvointia
silmälläpitäen.
Tyttärestä kasvoi äitinsä kaltainen. Seuran hallitsija
kavereidensa hallitsija. Oli kuin pienoisneuvostoliitto,
jossa sanomiset ja tekemiset tarkistettiin. Lisäksi hä-
nellä oli naisen avut, joita hän käytti, vaikka ei mikään
prinsessa ollutkaan.
Eräänä päivänä tytär onnistui kamppaamaan pahaa
aavistamattoman kaupunkilaispojan. Tästä tapaamisesta
syntyi vahinko (?), ja mikäs tarina tästä alkoikaan?
Stadin kundilla oli kuitenkin enemmän älliä ja huomatessaan
naisliiton painajaismaiset tulevaisuudenkuvat, eiku Ritolat
ja suosiollinen elatusmaksu täytäntöönpanoon.
Myöhemmin kuulin vanhemman veljen perustaneen oman
perheen, mutta ei ollut enää yhteydessä äitiinsä tai
sisareensa. Nuorempi veli jäi arvoitukseksi.
Rouvan näin vilaukselta vuosia sitten. Se kurttunaama
sai minut katsomaan läpi. Inhotti.
-----
Itsellänikin oli tässä tarinassa eräs pieni sivujuoni,
mutta selvisin silkkaa varovaisuuttani.
-----
Minna Canth, tervetuloa.
sitä leffaa katsoessa että oliskohan jpntar ..saman näköinen,,,
en ajatellut että koston himoinen.
Vaan että olipa sulosia luojan luomia..;))))
Aviorikkojat on aika nihkeitä tyyppejä,, tosin mä en oo ollu aviossa enkä aviorikkojan kaa.
JOten käsitykseni on täysin mutua !!!
tuolla aiemmin noista nikeistä ja niiden vaikutuksista lukijaan...paikkansa pitivät minunkin kohdallani, vaikka kukaan ei ole nähnytkään..:)
jossa mies on jäänyt koti-isäksi hoitamaan kaksosia ja näitä 1,5 vuotta nuorempaa perheen kuopusta.
Asia kuulemma neuvoteltiin perheessä selväksi ja mies jonka tulotaso on huomattavasti alhaisempi kuin vaimon, ehdotti kyseistä ratkaisua.
Heillä laskettiin päivähoitokustannukset ja mietittiin myöskin lasten hyvinvointia, mikä viimeksi mainittu oli fiksusta lapsiaan rakastavasta isästä oleellisin seikka järjestelyjä tehtäessä.
Isä vaikuttaa tytyväiseltä, äiti ei ole stressaantunut ja ennenkaikkea lapset voivat kaikin puolin hyvin.
Minäpä sanoisin tuota isän 'uhrautumista' koti-isäksi jäämisessä vahvaksi itsetunnoksi.
Olen aina ollutkin sitä mieltä, että viimeisimmät teknologian hienoudet ovat miehellä peniksen jatke.
Tämä kyseisen perheen isä tietää olevansa mies - kokee olevansa isä ja vastuun kantaja perheessä, siinä missä hyvätuloinen vaimonsakin.
Tämä oli yksi esimerkki oikeanlaisesta miehisestä itsetunnosta, mitä useimmat naiset arvostavat.
esimerkki vahvasta itsetunnosta... se sitten on aivan eriasia kuinka moni nainen kestäisi moista miestä.
Puoli irooninen heitto, noista "peniksen jatkoista" koska itselläni niitä ei ole, niin sanon että hvyin näyttää kuitenkin kelpaavan.
Tuo niinkku toisin sanottuna, minkä takai juuri ne releillä elvistelevät tyypi aina saa seuraa.
Onks se niin ku että, naiset todella on niin tyhmiä että, ne aina menee siihen halpaa, vaikka kirjoittavat, ja puhuvat että ei niilä releillä ketään hurmata.
Mikä niissä miehissä sitten kiehtoo?? se eräänlainen "tyhmyyskö" niitähän on varmaan helppo jallittaa kun vain kehuu kuinka hieno auto tai moottoripyörä niillä on tai millaset upeet videot, niin ne tekee miitä pyytää.
Mä en niinkku ollenkaan tajuu, sitä että naiset pitää itteään huomattavasti miehiä älykkäämpinä ja sosiaalisesti taitavempina ja kuitenkin ne aina valitsee se mistä ne ei oikeesti pidä.
Harvoin lukee tuommoista tekstiä kun tuo kirjoitus "missä olet minna canth" ,. todella hienoa että noin ajttelevia miehiä vielä on suomessa. Se on todella tosi asia että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa,eikä yleensä puhu tunteistaan. Olisi kyllä todellä kiva tavata mies joka osaa puhua ja pussata.Itelläniki on mies joka ei puhu eikä pussaa vaan lähtee lätkimään kun ruvetaan puhumaan tunteista. Ja todella sellainen perusmies,että kun kerran on sanottu että rakastaa,niin se riittää.