kirjoittaa kriitikko Juha Seppälän romaanista "Merille".
Seppälä itse on tosin haukkunut Finlandia-palkinnon ja monta muutakin asiaa.
Luin Seppälän kirjoittaneen romaaneja, novelleja ja kuunnelmia,
arjen ja ns. tavallisen kuvauksia. Tietoisuudessani Seppälä on arvostettu
kirjailija, mutta en ole sattunut lukemaan yhtään hänen kirjaansa jostain syystä.
Tämän uutuuden tilasin kirjastosta, jono ei ole vielä kovin pitkä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009398293.html
Seppälä itse on tosin haukkunut Finlandia-palkinnon ja monta muutakin asiaa.
Luin Seppälän kirjoittaneen romaaneja, novelleja ja kuunnelmia,
arjen ja ns. tavallisen kuvauksia. Tietoisuudessani Seppälä on arvostettu
kirjailija, mutta en ole sattunut lukemaan yhtään hänen kirjaansa jostain syystä.
Tämän uutuuden tilasin kirjastosta, jono ei ole vielä kovin pitkä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009398293.html
Vastaukset 27
Vanhimmat
Erään Juha Seppälän haastattelun alku
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005788096.html
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17758669r
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
po. arjen ja ns. tavallisen ihmisen kuvauksia.
Kriitikko:
"..... MERILLE ON kirjana kahta edellistä väkevämpi sekä niin koherentti ja hyvä,
että se voi saada taas Seppälälle Finlandia-ehdokkuuden, joka tuskin tälläkään kertaa realisoituisi voittoon asti.
Olisihan se kenties turhan julkeaa, jos Suomen tunnetuimman kirjallisuuspalkinnon voittaisi kirja, jonka mukaan kirjallisuus on kuollut"
Kiitos lukuvinkistä. Olen lukenut Seppälä Paholaisen haarukan, joka sai hyvät arvostelut myös ja olikin hyvä kirja, typerän yksinkertaisesti sanoen.
https://yle.fi/a/3-6120094
Seppälä kirjan kriitikko Arttu Seppänen itse on herättänyt monenlaisia ajatuksia
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/emailjuuso/hs-roskakulttuurin-edistajana/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/emailjuuso/hs-roskakulttuurin-edistajana/
Tavis alkaa vahvasti epäillä omaa arvostelukykyään, kun mielestäni Arttu Seppäsen "Merelle"-kirjan kritiikki on oikein hyvin kirjoitettu ja monipuolinen
(sis. autofiktio, äänikirja ym),
ja sitten lukee toisen henkilön kirjoituksen, että "valtakunnan päämedian toimittajien
arvostelukyky on ihan roskaa".
En ole pannut aikaisemmin merkille Arttu Seppästä ollenkaan, vaikka yleensä huomioin
kuka kritiikin kirjoittaa. Ehkä Arttu Seppänen ei usein kirjoita kirjallisuusarvosteluja
HS:ssa.
Mikä kirja sinulla on kesken nyt ?
Sain käsiini toisessa kirjallisuusketjussa mainitun Antti Hyryn maailman
lyhyimmän kaunokirjallisen teoksen "Maantieltä hän lähti".
Sen pituus on vajaat kaksi sivua.
Se on "ihmeellinen" tarina. Olen lukenut sen kaksi kertaa eikä se aukene.
Hyryn kokoelmateoksessa on monta muutakin kertomusta, jotka näennäisessä
yksinkertaisuudessaan ovat kiehtovia.
Martti Anhava, Hyryn kustannustoimittaja ja perheystävä kuvailee Hyryä tekstinsä
näköiseksi mieheksi: terävä-älyinen ihminen, jonka erinomainen huumorintaju tuli
esiin niukasti ja vähäeleisesti.
– Hän oli ilman muuta matalan profiilin mies. Se oli varmasti myös luonnekysymys, mutta hän oli myös sisäistänyt pohjoispohjalaisen uskovaisen yhteisön käytöskoodit, että ihmisen ei ole sopivaa pitää itsestään meteliä.
STT
Suomalaiskirja on ehdolla EU-kirjapalkinnon saajaksi.
En ole lukenut kirjaa. Luitko sinä ?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaiskirja-kouluvakivallasta-ehdolla-eu-n-kirjallisuuspalkinnon-saajaksi/8648700#gs.rddfpv
Romaani kilpailee palkinnosta 12:n eri EU-maista tulevan teoksen kanssa, kertoo lukemista edistävä Lukukeskus.
EU:n kirjallisuuspalkinnon tämänvuotiset ehdokkaat julkistettiin tänään tiistaina Bolognan lastenkirjamessuilla Italiassa. Palkinto on 5 000 euroa.
Voittaja julkistetaan Leipzigin kirjamessuilla Saksassa huhtikuun lopussa.
EU:n kirjallisuuspalkinto on myönnetty vuodesta 2009 alkaen. Palkinnon tarkoituksena on edistää eurooppalaisen nykykirjallisuuden näkyvyyttä.
Suomen ehdokkaan ovat valinneet Lukukeskus, Kirjakauppaliitto ja Aamulehti yhteistyössä Kirjallisuuden vientikeskuksen kanssa.
Suomesta palkinnon ovat aiemmin voittaneet muun muassa Piia LeinonTaivas ja Riku KorhosenLääkäriromaani.
Erinomainen novellikokoelma vuodelta 2022:
Johan Bargum: "Ikämiehiä"
Taitavaa ja hiottua arkisentuntuista tekstiä, rikas sisältö.
Lyhyistä tarinoista kiteytyy välähdyksiä elämäntarinoista.
Koskettava, uskalias ja humaani 121-sivuinen fiktio ennakkoluuloista.
Eräänä aamuna Anders, valkoinen mies, sai herättyään huomata muuttuneensa
syvän ja kiistämättömän ruskeaksi.
Se selvisi hänelle ensin vähitellen ja sitten yht'äkkiä,
ensin hänen kurkottaessaan kohti puhelintaan ihmeissään siitä,
mitä aamun varhainen valo näytti tekevän hänen käsivartensa värille . . .
Muodonmuutoksen kokenut mies ei tunnista peilikuvaansa.
Anders ei halunnut tavata ketään.
Hän soitti töihin olevansa sairas.
Toisena päivänä hän soitti olevansa vielä sairaampi.
Kolmantena päivänä hänen ahdistuksensa kasvoi hänen miettiessään,
että hänen on pakko mennä ruokakauppaan.
Miten häneen suhtauduttaisiin.
Mulkoilisivatko valkoiset häntä verhotun vihamielisesti
niinkuin heillä tapana on.
Tähän tapaan alkaa Mohsin Hamidin ajatuksia ravisteleva kirja
"Viimeinen valkoinen mies".
"Kirja kuvaa etuoikeuksista luopumista viiltävällä tarkkuudella,
joka pakottaa lukijan vastatusten itsensä kanssa."
Aihe jää mieleen ja pistää todella mietityttämään laajemmin asioita.
Suosittelen.
Luin "Viimeinen valkoinen mies" tuoreeltaan. Kerrankin joku kirja, joka herättää
ajattelemaan ! Tuli mieleen ajatella herättäisikö se mitään ajatuksia rasistisesti ajattelevassa ihmisessä, joka yrittää löytää perusteluita, ettei tarvitsisi kärsiviä ja osattomia auttaa.
Syyksi näyttää riittävän väärä ihonväri. Tätä kirjaa lukiessa joutuu pakosti (ainakin vähän) menemään "vääränvärisen" ihmisen nahkoihin ja tulee mieleen ajatella miten pieni osa maailman ihmisistä kuvitteleekaan automaattisesti olevansa etuoikeutettuja vain siksi,
että kuuluvat ns. "valkoisten" ryhmään.
Jos laskemme yhteen Euroopan ja Pohjois-Amerikan väestön, joka useimmille edustaa
"valkoisia", heitä on yhteensä vain noin miljardi.
"Muunnäköisiä ja -värisiä" ihmisiä on noin seitsemän miljardia,
mutta pienessä Suomessakin on ihmisiä, jotka luulevat edustavansa
maailmassa valtaväestöä ja olevansa etuoikeutettuja muihin nähden.
Kirja on """vaarallinen,""" se saattaa muuttaa omia omahyväisiä ajatuksia,
mutta jos ihmisellä ei ole empatiakykyjä, kirja on """vaaraton""",
se ei muuta mitään.
On paradoksaalista, että erikoisesti eurooppalainen rasisti kohottaa itsensä kaikkein
korkeimmalle ihmiskunnassa.
Joku kirjoitti, ettei tajunnut Antti Hyryn novellia "Maantieltä hän lähti".
Ei tajua moni muukaan Hyryä, mutta ko. novelli on analysoitu ainakin teoksessa
Niemi, Juhani: Proosan murros ss.99-104.
Hyry on loistava kirjailija. Näennäisen yksinkertaista tekstiä, mutta
esimerkiksi novellikokoelman niminovelli "Maantieltä hän lähti"
on eräänlainen insinöörikirjailijan muunnelma suhteellisuusteoriasta.
Hyryn teksti näyttäisi soveltavan mallia, joka perustuu aistikokemuksen,
makroskooppisten olioiden ja mikroilmiöiden vuorovaikutukseen.
Kevään uusista kirjoista on kirjastossa satoja varauksia.
https://yle.fi/a/74-20021422
On mennyt nämä uutuudet ihan ohi, vaikka varaan kirjoja kirjaston uutuuslistoista.
Ensi katsomalta voisi kiinnostaa numero kuusi,
"Harry Salmenniemi: Varjotajunta (Siltala)
Harry Salmenniemi tunnetaan runoilijana ja novellistina. Varjotajunta on hänen ensimmäinen romaaninsa.
Romaania voi luonnehtia autofiktiiviseksi, mutta samalla se parodioi kyseistä, muodikasta tyylisuuntaa. Tapahtumien keskipisteessä on junamatka Helsingistä Jyväskylään. Siirtymän aikana kirjassa kuvataan piikikkään tarkasti kulutusyhteiskuntaa, kulttuurijournalismia ja kirjailijan työtä. Salmenniemen romaani on tahtomattaan hauska."
Mitä Joel Haahtela haluaa kirjallaan sanoa ?
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009442372.html
Hänen kirjansa ovat hänen etsiskelyjään, vaikka hän on jo etsimänsä löytänyt.
Kun on "sillä tiellä" on jo löytänyt, mutta uudesta ei osaa sanoa mitään,
kun ei ole sitä lukenut.
Haahtelan kirjat ovat samaa "sisäistä vaellusta", voisi tulla jo käänne kehityksessä.
Onko tämä kirja käänne johonkin suuntaan ?
Lukiessani aloituksen "Merille"-kirjaa mietin pitkin matkaa mihin tämä
kertomus johtaa. Kerronta on "modernimpaa" tyyliä, oli pakko yrittää
aktivoida aivojaan. Vasta lyhyessä loppuhuipennuksessa kirjan idea selkeni,
miksi kirjoittaja/päähenkilö kirjamassat haluaa hävittää.
Mielestäni kirja on kannanotto nykyiseen "menoon", "nopea (hömppä)viihde"
korvaa kirjat. Kirjoja ei enää tulevaisuudessa tarvita ?
Mitä hyviä historiallisia romaaneja olisi ? (esimerkiksi 1800-luvulta, tai miltä vaan,
mutta ei sotakirjoja kiitos.)
En tule mieleen kuin Kaari Utrion ja Laila Hietamiehen kirjat suomalaisista.
Historialliset romaanit ei ole meikun heiniä.
Mika Waltarin kirjoja voi suositella. Ne ovat mahtavia historiallisia lukuelämyksiä.
Leon Uris: Exodus