Jos ajatellaan todellisia tai fiktiivisiä ihmisiä joiden kerrotaan tai voi olettaa kokeneen sen mitä kutsutaan nimikkeillä
- valaistuminen
- ylösnousemus
- vapautuminen
- täydelliseksi tuleminen
- mystiset häät
niin voiko näissä ihmisissä havaita joitakin tietynlaisia ominaispiirteitä?
Minulle tulee äkkiseltään ihmisistä mieleen Buddha Sidharta Gautama, Kristus Jeesus, don Juan Matus, Elisabeth Haich. Jos joku tietää lisää niin mainitkoon.
Entäs nyt sitten niitä ominaisuuksia (löytyneekö jokaiikasta, en tiedä):
- persoonan takaa tai läpi aistittava lämpö / riemu / rakkaus / voima / rajoituksettomuus / hurjuus
- huumorintaju
- myötätunto muita eläviä olentoja kohtaan
- valoilmiöt fyysisen kehon ympärillä
- kykyjä, mutta haluttomuus brassailla niillä
- kuolemanpelon puuttuminen
Jotain lisää vielä?
Että silleen. Mikähän siitä tekee niin vaikeaa alkaa tosissaan kouluttautua itsekin "mestariksi"... Jos ajattelee kaikkia niitä tilanteita joissa on mahdollista toimia täydellisesti, mutta toimiikin kuin dorka tomppeli, niin kuinka monta elämää sitä samaa paskaa pitää pyörittää ennen kuin siitä todella saa tarpeekseen... No tietysti niin monta kuin on tarpeen.
Sama se tässä uskotteko moniin elämiin vai yhteen vai mihin penteeleeseen sitten uskottekaan, mutta millaisia ajatuksia täydellisyys-tavoittelu ja täydellisyyden mahdollisuus teissä herättää?
- valaistuminen
- ylösnousemus
- vapautuminen
- täydelliseksi tuleminen
- mystiset häät
niin voiko näissä ihmisissä havaita joitakin tietynlaisia ominaispiirteitä?
Minulle tulee äkkiseltään ihmisistä mieleen Buddha Sidharta Gautama, Kristus Jeesus, don Juan Matus, Elisabeth Haich. Jos joku tietää lisää niin mainitkoon.
Entäs nyt sitten niitä ominaisuuksia (löytyneekö jokaiikasta, en tiedä):
- persoonan takaa tai läpi aistittava lämpö / riemu / rakkaus / voima / rajoituksettomuus / hurjuus
- huumorintaju
- myötätunto muita eläviä olentoja kohtaan
- valoilmiöt fyysisen kehon ympärillä
- kykyjä, mutta haluttomuus brassailla niillä
- kuolemanpelon puuttuminen
Jotain lisää vielä?
Että silleen. Mikähän siitä tekee niin vaikeaa alkaa tosissaan kouluttautua itsekin "mestariksi"... Jos ajattelee kaikkia niitä tilanteita joissa on mahdollista toimia täydellisesti, mutta toimiikin kuin dorka tomppeli, niin kuinka monta elämää sitä samaa paskaa pitää pyörittää ennen kuin siitä todella saa tarpeekseen... No tietysti niin monta kuin on tarpeen.
Sama se tässä uskotteko moniin elämiin vai yhteen vai mihin penteeleeseen sitten uskottekaan, mutta millaisia ajatuksia täydellisyys-tavoittelu ja täydellisyyden mahdollisuus teissä herättää?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Unohdit mut kokonaan valaistuneiden listasta! :-)
>> - valaistuminen
- ylösnousemus
- vapautuminen
- täydelliseksi tuleminen
- mystiset häät >>
Minusta nämä kaikki mainitsemasi ovat hieman eri asioita. Ongelmana on se, että meiltä puuttuu täsmällinen ja yhteinen kieli, jolla puhua näistä asioista.
>> Mikähän siitä tekee niin vaikeaa alkaa tosissaan kouluttautua itsekin "mestariksi"... >>
Rehellisesti: Se vaatii paitsi helvetisti panostusta, myös rohkeutta. Laiskuus ja pelko ovat suurimmat esteet.
>> millaisia ajatuksia täydellisyys-tavoittelu ja täydellisyyden mahdollisuus teissä herättää? >>
Täydellisyyden tavoittelu on jälleen yhdenlaista egomaniaa, joka on esteenä vapaudelle. "Soturin moitteettomuus" ei ole täydellisyyden tavoittelua.
Mainitsen U.G Krishnamurtin. Kokemus, jota hän kuvaa nimellä suuronnettomuus (calamity), on fyysinen ja varsin kivulloinen syvällinen transformaatio (fyysinen kuolemakin kai mukana), jonka jälkeen suunnilleen kaikki pitää opetella uudestaan jotta jotenkin voi toimia tässä maailmassa. Itse itseään pyörittävä ajatusluuppi katoaa kokonaan ja lopullisesti, ajatukset nousevat esiin vain tarvittaessa, reaktiona ympäristön vaatimuksiin.
Nuuskulla on valideja pointteja.
Joitakin K:n kirjoja tuli joskus varsin nuorena tankattua läpi, joku päiväkirjantapainen tekele mainitsi että ukolla oli kovia päänsärkyjä. Niin ainakin minulle jäi mieleen. Muista kirjoista käsitin että K. halusi yllyttää ihmisiä menemään näpertelevän ajattelun tuollepuolen, suoraan oivallukseen.
Olisiko ukko sitten valaistunut, tai mitä termiä käyttääkään, en tiedä. Olen netissä nähnyt jonkinlaista parjauskampanjaa joskus häntä kohtaan, että olisi kaverinsa vaimon vokotellut. Voiko valaistuneelta sitten sellaista sietää? Vai onko vale vain.
Seuraava probleemi sitten onkin noiden valaistuneiden karvapäägallerian kanssa, että mitä kaikkea "ihmisyydestä kyllänsä saanut" tyyppi voi tehdä ja mitä ei, että ei herää epäilys ettei hän nyt sitten niin ihmisyyden koulusta olekaan valmistunut. Vai voiko vielä langeta persoonana olemisen harhaan senkin jälkeen kun on jo kokenut täyttymyksen?
- Käytän tässä vähän sekaisin näitä kaikenlaisia termejä, mutta haluan tällä korostaa että yksikään oppi ei omista yksinoikeutta siihen mikä on ihmisenä olemisen loppu, mikäli materialistit eivät ole oikeassa.
Vaan U.G. Krishnamurti (kuukeloi jos kiinnostaa). Eivät sukua, vaikka tunsivat toisensa. "Suuronnettomuus" tapahtui muistaakseni Saanenissa tai Gstaadissa, missä Jiddu kai oli samaan aikaan paasaamassa.
Jiddu K:lla tosiaan oli suhde kaverin vaimon kanssa, minkä kaimansa U.G. tykkää usein mainita.
Ai näitä Murtseja on enemmänkin... jaa jaa. Häätyypä vilkaista.
Sanottakoon vielä, että U.G. ei kirjoita, ei puhu julkisesti, siis kaikkea muuta kuin guruilee. Hänen käymiään keskusteluja on koottu kirjoiksi, ja ympärillä hengaavat ovat kertoneet omia kokemuksiaan ja vaikutelmiaan, ja käsittääkseni U.G:n vaatimuksesta kaikki nämä kirjat löytyy myös netistä, ilmaiseksi.
Jotain kiehtovan mystistä, vaiko peräti arkkityyppistä, jota en tietenkään osaa sormella osoittaa, tuntuu olevan tässä didymos eli kaksos-ilmiössä, Jeesus ja Apollonios Tyana; molemmat kissamurtit.
Vilkaisin jotain sivua, ja äijähän vaikuttaa suorastaan kirmaavan karkuun fanittajiaan. Ihme hiippari - ja jotenkin sopii juuri sinun kiinnostuksenkohteeksesi. Miksei minunkin, siinä määrin kuin eräänlaisessa mestarikammossani voin kiinnostua ihkaoikeista ihmisistä.
ja säästän sulta kuukeloinnin vaivan. Tää pomppaa ekana ja sieltä olen ite lukenut sen vähän mitä lukenut:
http://www.well.com/user/jct/
minullekin ekaksi ruutuun räpsähti. :)
Tunnen joukon valaistuneita tavallaan fiktiivisiä henkilöitä. Kuulun myös itse heihin.
- persoonan takaa tai läpi aistittava lämpö / riemu / rakkaus / voima / rajoituksettomuus / hurjuus
Kyllä kaikki, varsinkin tuo hurjuus osuu minuun.
- huumorintaju
Erityisesti huumorintaju yhdistää näitä henkilöitä. Mitäs siinä sen kummempaa kuin vitsailla, kun elelee ikuisesti ja kaikki on aina hyvin.
- myötätunto muita eläviä olentoja kohtaan
Kyllä, paitsi että minä en tunne juurikaan myötätuntoa.
- valoilmiöt fyysisen kehon ympärillä
Se on täysin mahdollista, mutta tuskin kukaan heistä haluaa ympärilleen valoilmiöitä.
- kykyjä, mutta haluttomuus brassailla niillä
Heillä on haluttomuus brassailla kyvyistään, minä puolestani brassailen minkä voin.
- kuolemanpelon puuttuminen
Tosiaankin kuolemanpelko puuttuu täysin jos tietää että mitään ei voi tapahtua itselle, kun on sanan jokaisen kirjaimen merkityksessä kuolematon.
Tämä ei ole mikään vastaus kellekään, vaan ala-ajatus valaistuneiden hiipparien olemusta funtsiessa.
Meinasin kirjoittaa että kaiketi Jeesus K. on niin suosittu koska hän ei tehnyt mitään moitittavaa elämänsä varrella. Mutta sitten mieleeni juolahti että hänhän meni ja kiukutteli ja kirosi viikunapuulle siitä hyvästä että tämä ei tajunnut hänelle hedelmää vääntää, vaikka "ei ollut viikunoiden aika". Jotkut ovat toki esittäneet että tämä kohta olisi väärennös jossa jotkut ovat halunneet pottuilla jumalatar-uskoisille, koskapa viikuna on lähi-idässä ollut jonkun jumalattaren nimikkopuu.
Buddha puolestaan oli hyvin nihkeä ja vaivaantunut kun tuli puhetta että naistenkin pitäisi päästä luostareihin tavoittelemaan valaistumista. Vasta nokkelilla puheilla ja taivuttelulla häneltä saatiin lupa heltiämään. Onko valaistunut niin epäoikeudenmukainen että hänen mielestään puolen ihmiskunnan pitää pysyä kotona passaamassa ja lajia lisäämässä, kun toinen puoli voi koska tahansa osallistua henkevämpiin harjoituksiin?
Muhammedia ei tähän edes kaivele, sillä hän ei mielestäni ollut valaistunut.
Niin että mitä se on se valaistuminen, jos ei sen jälkeen osaa rakastaa kasvejakin, eikä halua jakaa sitä mitä on oivaltanut muiden kuin oman sukupuolen edustajien kesken?
Tällä en tarkoita ettenkö pitäisi ihmisenä olemisen kurssia sellaisena että siltä VOI valmistus joskus, ennemmin tai myöhemmin. En tarkoita yhtään mitään oikeastaan, ihmettelen vain syvästi.
Ehkäpä valaistuminen sitten on eri asia kuin täydellisyys.
Mitä tarkoitat "mystisillä häillä"?!! Jeesuksen häät Marian kanssa lähinnä tulivat mieleeni?!! Olenko oikeassa vai tarkoititko jotakin muuta?!!
Tuossa on sulle selventävä kuva.
http://www.plotinus.com/images/mystical_wedding.jpg
Itse käsitän mystiset häät, Hieros Gamos, tapahtuma jossa ihmisen ilmentynyt puoli täydentyy ilmentymättömällä olemuspuolella. Tämä voidaan kokea niin että jos tyyppi on mies, hänen ilmentymätön puolensa on naisen hahmossa, ja jos tapaus on nainen, niin hänen ilmentymätön puolensa on miehen asussa.
Mutta kysehän ei siis ole mistään ulkopuolelta tulevasta morsmaikusta tai sulhasesta, vaan ihminen tulee ITSEssään täyttyneeksi ja hänessä ei ole enää jäljellä tiedostamatonta tasoa (jos sallitaan psykologisten termien käyttö tässä yhteydessä).
Meihin jokaiseen on leimattu vietti hakea "puuttuvaa puolikastamme", joka luonnollisessa tilassa toimii tietysti yksi yhteen lajinsäilytysvietin kanssa. Sitä Oikeaa ja unelmien ihmeprinssiä/-prinsessaa, parisielua tai mitä hyvänsä etsitään ja haetaan hampaat irvessä, vaikka kuitenkin se mitä ihminen kovin etsii on hänessä itsessään, tiedostamattomassa tilassa.
Mielestäni mystiset häät kuvaa parhaiten sitä miten noista mainitsemistani tyypeistä Elisabeth Haich kuvaa kirjassaan "Vihkimys" omaa täydentymiskokemustaan, jossa hän lopulta tiedostaa koko ihmislajin jokaisen yksilön itsessään, jumaltietoisuuden tilassaan. Aika katoaa ja mitään erillisyyttä ei enää ole jäljellä.
Eikä tässä varmasti vielä kaikki, mutta em. jutut itse koen tärkeimmäksi.
6 euron tasokasta laatua edustava Bilteman näppäimistöni jostain syystä näyttää välillä jättävän merkkejä tai kokonaisia sanoja välistä, ja kun en nopeasti kirjoittaessani tule aina katsoneeksi mitä on tullut kirjoitettua, voivat viestini vaikuttaa hieman sekavilta.
Nytkin ensimmäistä virkettä olisi pitänyt koristaa 'että'.
Ehkäpä täydellisyyden hinkuaminen todellakin on sitä samaa kamaa kuin se että koira jahtaa omaa häntäänsä...
Ehkäpä kiinnostavampaa onkin "ikuinen täydentyminen", jossa alati havaitaan aina vain uusia ulottuvuuksia olemassaolemisesta, kun ei jäädä sille aikuisenoikeesti (ARGH MIKÄ SANA!!!) -tasolle jossa väsynyt, nääkähtänyt (heh heh) mieli vain toistaa seniilikon tavoin omia jankutuksiaan ja pyörittää omia rutiinejaan olettaen tietävänsä jo kaikesta kaiken.
Voisiko Suuri Työ todella muka päättyä? Koskaan?
>>>Voisiko Suuri Työ todella muka päättyä? Koskaan?
Kun oikein fundeeraan, niin minulle vaikuttaa siltä että Suuri Työ on silloin lepotilassa eli ilmentymättömänä eli vain mahdollisuutena olemassa kun olemme iäisyydessä, ja silloin kun olemme ajassa eli "olemassaolossa" ei muuta olekaan kuin Työtä.
Tai Ji Tu, yinin ja yangin hässäkkä jossa mustaa ja valkoista.
Ju silvissi minäki, kun oikke pääni pahki fundeeran täs ajallisis olemisis, simmottis beernstainilaises liikkes.
Lisäisin joukkoon vielä To Mega Therion - Aleister Crowleyn, sekä Gronbinoxx Equinia Proximaine teoksen kirjoittaneen Sylvain Merlonin, jotka molemmat levittivät tiedon valoa ahtaisiin päihimme.
Herrani Weterlakus suojelee.
Herrani Weterlakus rankaisee