Siitä huolimatta
Annan sinun elää elämääsi
Kuten itsenikin annan
Elää omaani
Uskoen siihen
Että tulevaisuus tuo tullessaan sen
Mikä on tarkoitettu
Annan kohtalon päättää
Yrittäen sitä hellästi johdattaa
Annan sinun elää elämääsi
Kuten itsenikin annan
Elää omaani
Uskoen siihen
Että tulevaisuus tuo tullessaan sen
Mikä on tarkoitettu
Annan kohtalon päättää
Yrittäen sitä hellästi johdattaa
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ihmiset tekevät valintoja, edistävät asioitaan elämässään tai sitten eivät. Mm usko, kohtalo ja horoskooppihörhöily eivät liity siihen mitenkään.
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17760394F
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Aloitus olisi voinut olla mun kirjoittama. Minäkin haluan hänet, mutta juuri nyt en voi kuin odottaa. Se mikä on tarkoitettu tulee kyllä tapahtumaan.
Odottamalla ei saa mitään elämässä. On tartuttava toimeen itse.
Minä taas puolestani en osaa muuta kuin odottaa, että hän tulisi luokseni. Ymmärtäisi tehneensä ison virheen ja tajuaisi pyytää anteeksi ja tulla luokseni. En voi tehdä itse enempää asian eteen kuin vain odottaa. Älkää kysykö, miksi en.
Miksi yrität johdatttaa kohtaloa, jos annat sen päättää? Epäloogista.
Ei mulle, mutta en tykkäisi epämääräisestä ympäripyöreästä vellottamisesta. Ehkä joku muu sitten tykkää.
Aika ristiriitaista ja epävarmaa ajattelua. Ei tolla tyylillä saa seuraa. Ihan vinkkinä sulle, että suora deittikutsu toimii aina paremmin. Siellä näkee mihin johtaa, onko aineksia tapailuun ja sitä kautta syventämiseen.
Samaa mieltä. Mulle ainakin toimii avoimuus parhaiten, inhoan kaikkea manipulointia ja selän takana vehkeilyä.
Eihän odottaminen ole manipulointia eikä vehkeilyäkään. Sehän on vain toiselle tilan antamista elää omaa elämäänsä rauhassa omista toiveista huolimatta. Se on mielestäni rakkautta ja kunnioitusta. Ei lainkaan manipuloivaa tai tuota vehkeilyä. Ajatuksena kaunis ja myös tekona kaunis, kun ei mene sotkemaan toisten suhteita vain omien halujensa takia. Miten joku voi ajatella toisin tällaisesta vilpittömyydestä?
"yrittäen hellästi sitä johdattaa" on manipulointia. Miksei sano avoimesti mihin pyrkii. Toisten suhteista ei aloituksessa mainittu mitään.
Joitakin näkökulmia on vaikea ymmärtää. Ehkä perustavanlaatuinen luonne-ero. Mulle kunnioitus on ihmissuhteiden perusta, eikä ilman sitä ole mitään muutakaan, rakkautta nyt varsinkaan. Manipulointi rikkoo räikeästi kunnioitusta vastaan. Se on ylimielisyyttä ja vähättelee toista ihmistä. Kaikki eivät näe kunnioitusta tärkeänä ja se kertoo paljon persoonasta. Mä kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia, jotka eivät tee sitä mahdottomaksi. Eniten kunnioitan reilua ihmistä.
Aina ei saa rakkautta siltä jolta haluaisi saada, aina ei myöskään ole itse valmis sitä antamaan sille joka sitä sinulta haluaisi saada.
Rakkaus, nimenomaan parisuhderakkaus on haasteellisin rakkauden muoto.
Mutta onneksi, onneksi mikään ei estä rakastamasta jotakuta sittenkin, vaikkei häneltä mitään vastakaikua saakkaan. Riittää että joku niin ihana on olemassa ja sydämessä.
On mullakin yksi nainen, josta tykkään ja välitän vaikkei meistä mitään tulekkaan, ei varmaan edes ystäviä. Minä vaan yhä pidän hänestä ja piilotin sydämeeni. Kulkekoon siellä mukana kauniine hymyineen.
Kuulostaa välittämiseltä. Ihminen usein huomatessaan jäävänsä vaille vastakaikua tunteilleen, alkaa toimia ihan kummallisesti. Ihan niinkun ne tunteet oliskin päinvastasia. Oon ihmetelly, mikä sen ihanan ihmisen yhtäkkiä sit muuttaa kamalaks. Se, ettei vastaa tunteisiin?
Toi päinvastainen käytös ilman aihetta on kyllä todella kummallista. Väärin toista kohtaan. Pitäisi kuitenkin säilyttää asiallisuus, eihän se toisen syy ole jos ei kiinnosta. Eri juttu silloin, jos se toinen käyttäytyy törkeästi.
Juuri noin. Tunteilleen ei mitään voi, käytökselleen voi. Meitä vaan on niin monenlaisia, monessakin mielessä. Hymyä huulille, olipa se sydän sit sykkyrällä tai hykertelee jollekin.
Itse käyttäydyn aina perusystävällisesti, ellei toinen anna painavaa syytä muuhun. En harrasta mielenosoittamista tyhjästä napattujen pään sisäisten vaiheilujen perusteella.
Samoin mä toimin. Pääsääntöisesti ystävällinen, kenties kohteliaskin käytös on hyväks havaittu. On tietty tilanteita, joissa sillä ei pärjää. Hyvin harvoin kylläkin, onneks. En oikein tajuu, mitä ihminen saavuttaa ilkeilyllä yms käytöksellä. Eipä sillä lopulta muuta saavuta, ainoostaan yksinäisyyden ja lopulta katkeruuden?
Kohteliaisuus on aina plussaa ja sopii joka tilanteeseen, varsinkin se on eduksi romanttisissa väleissä. Mulle kyllä riittää tavallinen ystävällisyyskin. Mun mielestä on perustaso, mikä pitää olla käytöksessä, enkä siinä kauheasti jousta ellei ole kriisitilanne.
Joissakin tilanteissa ja joidenkin ihmisten kanssa ei tosiaan pärjää ystävällisyydellä. Se on heidän valintansa.
Noin se on. Kyllä sitä käytöksellään paljolti pystyy vaikuttamaan saamaansa kohteluun. Toki siinäkin poikkeus vahvistaa säännön, ikävä kyllä. Toisaalta, aina voi moisesta seurasta nostaa kytkintä.
Joskus miettiny, kun toisinaan kuulee paljonkin juttuja vaikka parisuhteista puhuttavan. Alati joku kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, osapuolten vaihtuessakin. Väitän kyllä, että ihan yksselitteinen se välttämättä ei ole. Joskus sitä ehkei näe omassa käytöksessään moitittavaa, vaan luultavammin sitä kuitenkin on. Kukaan törmää kymmeniin kumppaneihin, jotka niitä "viallisia" käytökseltään on. Tai en mä tiedä onko se mahdollista?
Joo varmaan aika harvinaista, että aina törmää hankaliin ihmisiin. Itselläni ei ole kokemusta vaikeista kumppaneista oikeastaan ollenkaan. Kirjoitin ihan yleisesti ihmissuhteista, kun sama pätee muissakin suhteissa ja kaikessa vuorovaikutuksessa yleensäkin.
Aivan, ihminen on tietynlainen luonteeltaan. Näkyyhän se kaikessa kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa. Joidenkin kans se on luontevampaa alusta saakka ja joidenkin kans jäykkää aina. Näillä mennään.
Jäykkyyskin on varmasti hankalaa, mutta tarkoituksellinen ilkeys ja siitä lähtevä muiden huono kohtelu on kyllä pahinta. Onneksi harvat ihmiset ovat sellaisia.
Hankalaa ja hankalaa, mut se luontevuus on suuri mukavuustekijä. Sitä nyt jäykänkin vuorovaikuttajan kans juttuun tulee. Sitä vaan ei tuu hakeutuneeks sellaseen tilanteeseen yhtä mieluusti. Jos juttu luistaa, ni sitä mieluusti jatkaa, useemminkin.
En tiedä ootko huomannu ilmiötä? Toisinaan tuntuu et toisille keskustelu on pelkkä kysymys ja sille vastaus. Se toistuu uudelleen ja siinä se keskustelu.
Joo voi olla, mä olen kova puhumaan ja muut on yleensä hiljaisempia ja puhuu lyhyemmin. Joskus se harmittaa kyllä.
Älä sellasta harmittele, positiivinen piirre toi on. Puhelias vastaan mykkä, vie neiti a neiti b:tä 10-0.
On se kyllä vähän niin:)
Toiset ne nyt vaan erottuu massasta, edukseen tietysti 😉
Tarkoitukseni on aina olla ystävällinen mutta olen ujo jolloin uusissa tapaamisissa olen aika hiljainen. Jännitän myös välillä joidenkin ihmisten kanssa enemmän. Joidenkin kanssa vaan tuntuu helpommalta puhua.
Oot just hyvä noin! Puheliaisuus tuo varmasti paljon uusia tuttavuuksia ja on sulle eduksi. Mutta myös hiljaisemmat ihmiset on juuri hyviä noin. Yleensä kaksi puheliasta ei aina mahdu samaan tilaan. Hiljaisempi ja puheliaampi tasapainottaa toisiaan. Kaikki kuitenkin tyylillään ja kommunikointia on muutakin kuin puheliaisuus. Keskustelutaitoja voi aina kehittää, mutta kuuntelemisen taito on mielestäni taidoista jaloin.
Taitaa useimmat olla alkuun vähän hiljasempia. Oikeestaan ehkä jopa kaikki on. Pitää tutustua, jotta voi olla rohkeesti se mitä onkin. Eri, jos nyt ei sanaa suustaan saa koko tutustumisen aikana. Tuskin se ees on mahdollistakaan.
Mikä on sinun tapasi johdattaa hellästi niin kuin kirjoitit tuossa aloituksessasi? Ja annanhan minäkin sinun elää elämääsi, mutten yritä johdattaa sinua suhteeseen kanssani. Mitä on tuo hellä johdattelu?
Alkaako hänen nimensä I:llä? 😊
No niin, kirjaimia aloittajalta ruutuun, niin ei tarvitse niin paljoa arvailla.
Eikun A:lla
Ooh, täällähän pelataan onnenpyörää. Näissä pitää muistaa varoo sitä rosvosektoria. Kuka se nainen olikaan, pitää kohta googlettaa ettei jää vaivaamaan päätä. Onnentyttö siis. 😅