tällä palstalla tunnutaan kritisoivan melko paljon sitä jos pariskunta yhdessä sopii/päättää menevänsä kihloihin ilman varsinaista kosintaa. mitä vikaa tällaisessä yhdessä päättämisessä muka on? sitä en ymmärrä. parisuhdehan perustuu suuressa määrin yhdessä sovittuihin asioihin, miksi kihlautuminen ei voisi olla yksi näistä asioista. minulle tuntuu ainakin luontevimmalta, että kihlautumisesta päätetään yhdesssä, puhutaan kunnolla ja mietitään yhdessä ollaanko valmiita ottamaan tämä iso askel eteenpäin. eipähän tule pettymyksiä. kun kositaan yllättäen, ei koskaan voi olla varma kumppanin vastauksesta. ja minä ainakin haluaisin valita sormukseni itse.
kosimisesta
eini
41197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä. Luulen kuitenkin että syy tuohon on se, että joillekin näyttää jääneen epäselväksi ollaanko sitten kihloissa vai ei. Olen lukenut vaikka kuinka monta viestiä täällä palstalla siitä miten epäröidään ollaanko kihloissa vai ei, ja sitten ihmetellään ja surraan kun sitä romanttista kosintaa ei tulekaan (epäselvää näyttää siis olevan se että jos yhdessä on päätetty että kihloihin mennään niin kosinta on sen jälkeen tarpeeton).
Mä en ainakaan sitä kritisoi tai ihmettele.
Mutta ihmettelen sitä, että sen jälkeen kun on sovittu että mennään naimisiin ja ehkä jopa sovittu hääpäivä pitää vielä kosia.
Ja kosiahan voi ilman sormusta ja hankkia sormukset yhdessä jälkeenpäin. Onko se niin kauheata, jos toinen vastaa kieltävästi kosintaan? Jompi kumpi kai sitä ottaa asian kuitenkin ensiksi esille ja puhuu naimisiin menosta. Ei silloinkaan tiedä mitä se toinen ajattelee. Hyppiikö seinille... että kääk eukko/ukko puhuu naimisiinmenosta ja ollaan oltu vasta vuosi yhdessä!
Puhuminen on ok. Valitettavasti jotkut ottavat sen painostuksena, jos toinen alkaa puhumaan naimisiin menosta. Mutta mistä tietää mitä toinen ajattelee, jos asiasta ei voi yhtään puhua? Jonkun mielestä pitäs vaan kiltisti odottaa, että MIES kosii. Jos ei kosi, ei kuulemma ole valmis menemään naimisiin...
Moni nainen kyllä haluisi perinteisen kosinnan ja sekin on ihan ok mielestäni. Ja se on ehkä selkeämpää. Jotkut alkavat miettimään, että ollaanko me nyt kihloissa vai ei, jos ollaan "vaan juteltu".
Me mentiin kihloihin lähinnä sillä juttelutyylillä, mutta onnellisia ollaan silti tästä askeleesta. Mun mielestä siinä on riittävästi romantiikkaa, kun yhdessä ollaan avoimesti juteltu asiasta ja molemmat tuntee, että nyt on oikea hetki. Kyllä sen kumminkin aistii, jos toinen ei olisikaan valmis. Tuntuu siltä, että tämän päätöksen jälkeen suhde on voinut paremmin kuin koskaan aikaisemmin... tuntuu niin oikealta.
Älkää hyvät ihmiset murehtiko tuommosta asiaa, että ollaanko nyt kihloissa ja kosispa se mies nyt mua. Suhde on hyvällä mallilla silloin kun MISTÄ VAAN asiasta voi keskustella avoimesti ja tärkeintä on kuitenkin ne isot päätökset ja se, että sitoutuu niihin! Kannattaa keskittyä oleelliseen!
Me ollaan oltu vuosia yhdessä, ja aina kun joku sukulainen tai muu on kysynyt naimisiin menosta niin ollaan sanottu että oikean protokollan mukaan menee asiat. Samaa on puoliskokin aina minulle sanonut, jos asiaa ääneen mietin.
Oikea protokolla on se että ensin maksetaan autolaina, lapsia ei tehdä ennen kuin ollaan naimisissa ja keittiöremontti vasta häiden jälkeen ennen lisääntymisiä. Hmm.. autolaina loppui viime talvena, keväällä 2006 häät.
Ja vaikka vuosia ollaan yhdessä oltu ja elämää ihmetelty, naimisiin menot ja muut on puitu siinä ohella, yllätti mieheni minut ultraromanntisella kosinnalla. Protokollassa on pysytty.
- keittiöremppaa odotellessa.. :)