Kehitysvammaisille nauroleptejä

Anonyymi-ap

Uutisissa oli äsken, että kehitysvammaisille aletaan syöttää neuroleptejä ja bentsoja, että henovat helpommin hoidettavia. Törkeä ihmisoikeusrikos. Olen aivan kauhuissani, kun vanhenen, että minulle aletaan syöttää neuroleptejä jossakin laitoksessa tai kotihoidossa. Minulla on pitkä taistelu takana neuroleptihelvetistä. Sillä sitä se todellakin on, helvetti. Kokeilisivat itse neuroleptikiimaiset, miltä ne tuntuvat. Kuolemakin on parempi kuin neuroleptit. Eräs tutun tuttu muutti pois Suomesta loppuelämäksi neuroleptihelvetin talia, johon häntä jatkuvasti alistettiin. Hän sanoi, että kun lapset pärjäävät ilman häntä, hän lähtee lopullisesti Suomesta. Hän oli sanonut, että ei tule enää takaisin. On muitakin, jotka suunnittelevat saavansa inhimillisen lopun elämälleen muualla kuin neurolepti kiimaisten Suomessa.

92

1122

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Kuolen todellakin ennemmin yksin kotonani ilman hoitajia ja heidän neuroleptejään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuolen todellakin ennemmin yksin kotonani ilman hoitajia ja heidän neuroleptejään.

        Ei niitä lääkkeitä kenellekkään huvin vuoksi kirjoiteta.
        Ja usein on se itse sairaus joka on sitä helvettiä
        Niin että se jolle kirjoitetaan lääkkeitä tarvitsee niitä , ja jos hoitopaikoissa niitä kirjoitetaan niin silloin niihin on tarve.
        Niin että ei kannata kirjoitella yksittäisiä tapauksia koska kukaan ei tiedä alkusyytä lääkkeiden tarpeeseen.
        Kun on ennakkoluuloinen niin näitä juttuja paisutellaan kovasti, ja antaa lääkkeiden käytöstä väärän kuvan .
        Kummaa lääkepelkoa sinänsä sillä jos ei lääke sovi niin se vaihdetaan toiseen.
        Yleensä myös hyvin moetoja annoksia mitä kirjoitetaan potilaalle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei niitä lääkkeitä kenellekkään huvin vuoksi kirjoiteta.
        Ja usein on se itse sairaus joka on sitä helvettiä
        Niin että se jolle kirjoitetaan lääkkeitä tarvitsee niitä , ja jos hoitopaikoissa niitä kirjoitetaan niin silloin niihin on tarve.
        Niin että ei kannata kirjoitella yksittäisiä tapauksia koska kukaan ei tiedä alkusyytä lääkkeiden tarpeeseen.
        Kun on ennakkoluuloinen niin näitä juttuja paisutellaan kovasti, ja antaa lääkkeiden käytöstä väärän kuvan .
        Kummaa lääkepelkoa sinänsä sillä jos ei lääke sovi niin se vaihdetaan toiseen.
        Yleensä myös hyvin moetoja annoksia mitä kirjoitetaan potilaalle

        Voisitko kertoa mistä olet saanut käsityksen, että yleensä kirjoitetaan mietoja annoksia ?
        Totta kai niitä useimmiten määrätään tarpeeseen, ei kai lääkkeitä muuten olisi olemassakaan.
        Voin kertoa, että itse aikoinani laitoksia kiertäneenä olen nähnyt, millaista se on, kun ihminen lääkitään aivan tainnoksiin, joissain tapauksissa ilman tarvetta.

        Ennakkoluulot ovat toki aina vähän huono asia, mutta kun itse kokee/on kokenut, ja näkee/on nähnyt, näitäkin asioita tapahtuvan, niin ennakkoluulot karisevat aika nopeasti.
        Vammaisten, vanhusten, lasten ja nuorten hoitopaikoissa, asumisyksiköissä, lääkkeiden käyttö on valitettavasti turhan yleistä. Tietysti riippuu ihmisestä, ja tarpeesta, jos sellainen lääkitykselle on olemassa.
        Takavuosina myös mielisairaaloissa ja psykiatrian osastoilla käytettiin lääkkeitä joskus tarpeettomankin runsaasti. Sitä en voi tietää, miten on nykyisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisitko kertoa mistä olet saanut käsityksen, että yleensä kirjoitetaan mietoja annoksia ?
        Totta kai niitä useimmiten määrätään tarpeeseen, ei kai lääkkeitä muuten olisi olemassakaan.
        Voin kertoa, että itse aikoinani laitoksia kiertäneenä olen nähnyt, millaista se on, kun ihminen lääkitään aivan tainnoksiin, joissain tapauksissa ilman tarvetta.

        Ennakkoluulot ovat toki aina vähän huono asia, mutta kun itse kokee/on kokenut, ja näkee/on nähnyt, näitäkin asioita tapahtuvan, niin ennakkoluulot karisevat aika nopeasti.
        Vammaisten, vanhusten, lasten ja nuorten hoitopaikoissa, asumisyksiköissä, lääkkeiden käyttö on valitettavasti turhan yleistä. Tietysti riippuu ihmisestä, ja tarpeesta, jos sellainen lääkitykselle on olemassa.
        Takavuosina myös mielisairaaloissa ja psykiatrian osastoilla käytettiin lääkkeitä joskus tarpeettomankin runsaasti. Sitä en voi tietää, miten on nykyisin.

        Aikoinasi?

        Nykyisin mennään ihan minimillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikoinasi?

        Nykyisin mennään ihan minimillä.

        Jos näin on, niin sehän on hyvä asia. Edistystä.


    • Anonyymi

      Iän kaiken kehitysvammaisille on syötetty neuroleptejä ja bentsoja !! Yhdelläkin meni kolmea erilaista neuroleptia plus kahta bentsoo , kun olin hoitajana !!

      • Anonyymi

        Kuinkahan monelle kehittyi diabetes niiden seurauksena?! Minulla ei ole koko elämäni aikana sokerin kanssa ongelmia, eikä koko suvussani ole ollut diabetestä. Mutta neuroleptiien loppuelämän hoidolla on seurauksena diabetes. Rullatuoli on sitten edessä. Sitä sitten hoidetaan yhteiskunnan varoin ja lisätään hoitajien taakkaa. On hölmäläisen touhua. Lyhentääkö tukkaa vai partaa?


      • Anonyymi

        no kun sulla on tuota ensikäden tietoa, niin miksi et hoitanut niitä ilman lääkkeitä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        no kun sulla on tuota ensikäden tietoa, niin miksi et hoitanut niitä ilman lääkkeitä?

        Minkähän tkia neurolepteihin yleensä jäädään koukkuun? Ja kuinka monella on tietoa, minkälaisia ”lääkkeitä” neuroleptit ovat? Ja kuinka moni psykiatri auttaa koukkuun jääneen ”lloppuelämän” lääkityksestä irti? Ja kuinka moni lääkäri välittää, kun kertoo saaneensä diabeteksen neurolepteistä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkähän tkia neurolepteihin yleensä jäädään koukkuun? Ja kuinka monella on tietoa, minkälaisia ”lääkkeitä” neuroleptit ovat? Ja kuinka moni psykiatri auttaa koukkuun jääneen ”lloppuelämän” lääkityksestä irti? Ja kuinka moni lääkäri välittää, kun kertoo saaneensä diabeteksen neurolepteistä?

        Hyviä kysymyksiä. Tiedän erään psykon joka aivan terveelle, tk-lääkäriin aiheesta ärsyyntyneelle nuorelle yritti pakolla määrätä neuroleptejä. Nuori suuttui ja psyko pakkohoidolla uhkaili. Kun ei mieli muuttunut, nöyryyttävästi oli selvitettävä hullun vallankäyttäjän mielivallan ja alistamisen halun takia asia ambulanssikyybillä hullujen huoneella josta saman tien sai poistua juttelun jälkeen. Siinä oli oiva kokemus kuinka korppi ei korpin silmää noki eli turha valittaa jos ei joku tee työtä palkkansa eteen, silloin usutetaan hullu vainoamaan kimppuun. Isoa palkkaa vailla vastuuta mistään, mitä valtion rahojen haaskausta. Kuinkahan paljon pahaa ovat oikeasti saaneet aikaiseksi ylhäisen eliittistatuksensa suojissa paholaiset?


    • Anonyymi

      Vanhukset Kin syötetään neurolepteillä ja muilla jalattomaksi ja syötettäväksi !!

      • Anonyymi

        Sen näin vuodeosastolla. Samalle paikkakunnalle ei vanhusta siirretty joten jokapäiväinen vierailu ei onnistunut. Kunto romahti silmissä. Järkyttävää. Kuka haluaa olla sänkyyn joutuneena vaipoissa päivät pitkät ylilääkittynä? Törkeää toimintaa ja laillista kuoleman edistämistä lääkekertymän avulla. Pettynyt olen toimintaan.


    • Anonyymi

      Käytetään kyseisiä lääkkeitä vanhusten huollossa, lasten ja nuorten hoitopuolella, sekä juuri vammaisten, ja muidenkin erilaisten sairauksien hoidon yhteydessä.

      Se taika siinä taitaa ollakin, kun ne rauhoittavat, henkilökunta pääsee " helpommalla ".
      Täysin järjen vastaista toimintaa, ei kunnioita lainkaan ihmisarvoa, ym.

      Monille lääkkeiden ( mm. neuroleptien ) pitkäaikaiskäyttäjille on tullut esim. 2-tyypin diabetesta.
      Lisäksi kaikki muutkin haitat, painonnousu, sydän- ja verisuonitauteihin viittaavat ongelmat, hermosto-ongelmat, unohtamatta mitä ne tekevät psyykkiselle puolelle, henkisille toiminnoille, lamaavat tunteita, jollain tavalla lamaavat koko ihmisen toimintakyvyn, jos mennään liiallisuuksiin.
      Ja vielä vieroituksen vaikeudet, jos joskus haluaa lääkkeistä eroon.

    • Anonyymi

      Aito-natsien ja lahjottujen vastaavien touhua.
      Sanokaa ei, ja jos ei auta, niin voi voi. Elämä on, mutta ei sitä kannata elää pahoinpideltynä.

      • Anonyymi

        Näin on. Iso bisnes on ihmisten kemiallinen lamaaminen.


    • Anonyymi

      Sanon vilpittömänä ohjeeksi kaikille niille, jotka koskaan menevät, tai hakeutuvat vaikka vain tk: seen lääkärin, tai hoitajan vastaanotolle toiveenanne saada itselleen apua elämässä eteen tuleviin ongelmiin ja vaikeuksiin: Älkää ihmeessä menkö koskaan sanomaan, että näette tai kuulette harhoja. Tai kertoko mitään mielenterveyteen liittyvistä oireista. Avautuminen, tai niistä kertominen voi johtaa pahimmillaan paitsi laitos, eli pakkohoitoon, ja koko loppuelämäksi kestävälle neuroleptilääkitykselle. Mitä suljetumpi ja laitosmaisempi hoitopaikka ja jos joutuu pakkohoitopäätökselle, niin silloin potilaan oikeudet vaikuttaa omaan hoitoonsa ja päättää omista asioistaan ja hoitoonsa, mm. lääkityksiin liittyvistä asioista ovat erittäin pienet. Suomessa, tai muuallakin maailmassa potilaiden oikeudet ovat todella huonot.

      Sanon tämän siksi, että itse käytin lähinnä unettomuuden takia neuroleptejä useamman vuosikymmenen ajan. Ja seurauksena on lukuisia sydän ja verisuonitauteja, hermostovaurioita ja diabetes. Lisäksi kärsin aivosumusta ja kognitiivisten kykyjen heikkenemisestä. Vielä opiskeluaikana aivot toimivat huomattavasti paremmin ja lukupäätäkin olisi ollut. Todistuksessa oli lukuisia kymppejä. Nyt ne kaikki, hyvinvointi ja terveys on lopullisesti menetetty, Mitäpä tahoa siitä on kiittäminen?

      Se voi olla elämän pahin virhe luottaa sokeasti ja sinisilmäisesti systeemiin, joka on liian lääkeuskovainen, tai lieneekö jopa tarkoituskin vahingoittaa ja tuhota ihmisten terveyksiä, hyvinvointia ja elämää? Siihen päälle vielä jotkut asiantuntijoiksi itseään väittävät saarnaavat ja hehkuttavat niiden myrkkyjen nimeen ja väittävät niiden käytön olevan turvallista. Eivät todellakaan ole. Mitään todellisia ja kunnollisia tutkimuksia esim. lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä aiheutuvista seurauksista ei ole. Niiden ihmisten, joita on vahingoitettu on pakko kertoa esim. tällä keskustelupalstalla omista kokemuksista suomalaisesta psykiatriasta ja tavasta hoitaa ja "auttaa" vaikeuksissa olevia ihmisiä. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ja koko psykiatria ja siinä käytössä olevat hoitomenetelmät, asenteista ja kohtelusta lähtien pitää uudistaa. Ja ihmisten pitää ehdottomasti tietää, mitä lääkitysten vaikutuksiin kuuluu, ennen kuin alkavat edes niitä käyttämään, eikä suostua hyväuskoisesti ihan mitä tahansa, mitä lääkärit ja hoitajat väittävät. Potilaiden oikeuksia tulee parantaa, mm. itsemääräämiseen liittyviin asioihin.

      Pysykää ihmeessä erossa psykiatriasta ja ihmisistä, jotka väittävät muka auttavansa ihmisiä. Nykyisillä markkinoilla ja tarjolla olevilla lääkkeillä ei hoideta vaikeuksien ja oireiden taustalla olevia juurisyitä. Useimmista, elleipä jopa lähes kaikista psyykelääkkeistä aiheutuu haitta ja sivu ja muiden vaikutusten takia ihmisille vain enemmän lisää niin somaattisia, kuin muita pysyviä vaurioita ja tulee lisäsairauksia. Kuka niitä seurauksia nyt sitten itselleen toivoot, tai haluaisi?

      • Anonyymi

        Pahoittelen edelliseen kirjoitukseen tulleita kirjoitusvirheitä.

        Vielä lisäyksenä: Alalla olevat väittävät usein, että he yrittävät auttaa potilaita määräämällä heille lääkkeitä. Pääasiallisesti ihmisten "hoitaminen" perustuu ja pohjautuu vain lääkityksiin ( asiaa perustellaan resurssien riittämättömyydellä) ja myös tavallaan potilaiden henkiseen alistamiseen ja nöyryyttämiseen. Potilaiden pitää aina suostua kaikkeen, mitä hoitotaho heille ehdottaa. Käytännössä potilailla ei ole mitään oikeuksia. Se on ns. pa*kapuhetta, vaikka lakikirjassakin mitä tahansa lukisi. Valituksistakaan ei ole mitään hyötyä, jos potilas niitä tekeekin, koska systeemi yleensä toimii hoitotahoa myötäilevästi. Käräjäoikeus yleensä tukee hoitahon tekemiä, mielivaltaisia päätöksiä. Alalla olevat ajattelevat, että koska hoitotaho on aina ylempänä potilasta, koska he ovat opiskelleet ja lukeneet niin paljon, niin he oikeuttavat kaikki tekemänsä päätökset. Toisaaalta potilaat tulevat helpommin hoidettavaksi ja säästetään resursseissa.

        Jos itsellä on kaikki pullat hyvin uunissa, on vakityö ja pysyvästi juokseva palkka, ja etenkin vielä hyvätuloinen palkka, niin ei tarvitse pohtia eettisiä asioita ja kysymyksiä, tai puhumattakaan epäkohtia, jotka liittyvät potilaiden hoitamiseen.

        Ihmisoikeuksista, niiden toteutumisesta, ammattietiikasta ja eettisistä kysymyksistä pitää silti pystyä puhumaan ja olemaan rehellinen. Ennen kaikkea alalla käytössä olevista menetelmistä ja hoidoista. Vaikeneminen ja vastuunväistäminen ei ole oikein. Ihmisiä ei saa kohdella väärin ja huonosti, koska se ei ole mitään todellista ihmisten auttamista ja oikealla tavalla hoitamista. Ja ennen kaikkea niiden ihmisten, jotka käyttäneet palveluita, heidän kokemuksena ja ajatuksensa ja totuuden täytyy tulla esille ja julki. Dialogia potilaiden ja hoitotahon kanssa on lisättävä, keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi ja jo hoitotieteenkin itsensäkin eteenpäin menemisen lisäksi.

        Sitä ennen, jos mitään radikaaleja, eli merkittäviä muutoksia ja uudistuksia ei alalla käytössä olevissa hoitokäytännöissä ja menetelmissä tapahdu ja toteudu, en suosittele kenellekään käyttämään kyseisiä "palveluita" ollenkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahoittelen edelliseen kirjoitukseen tulleita kirjoitusvirheitä.

        Vielä lisäyksenä: Alalla olevat väittävät usein, että he yrittävät auttaa potilaita määräämällä heille lääkkeitä. Pääasiallisesti ihmisten "hoitaminen" perustuu ja pohjautuu vain lääkityksiin ( asiaa perustellaan resurssien riittämättömyydellä) ja myös tavallaan potilaiden henkiseen alistamiseen ja nöyryyttämiseen. Potilaiden pitää aina suostua kaikkeen, mitä hoitotaho heille ehdottaa. Käytännössä potilailla ei ole mitään oikeuksia. Se on ns. pa*kapuhetta, vaikka lakikirjassakin mitä tahansa lukisi. Valituksistakaan ei ole mitään hyötyä, jos potilas niitä tekeekin, koska systeemi yleensä toimii hoitotahoa myötäilevästi. Käräjäoikeus yleensä tukee hoitahon tekemiä, mielivaltaisia päätöksiä. Alalla olevat ajattelevat, että koska hoitotaho on aina ylempänä potilasta, koska he ovat opiskelleet ja lukeneet niin paljon, niin he oikeuttavat kaikki tekemänsä päätökset. Toisaaalta potilaat tulevat helpommin hoidettavaksi ja säästetään resursseissa.

        Jos itsellä on kaikki pullat hyvin uunissa, on vakityö ja pysyvästi juokseva palkka, ja etenkin vielä hyvätuloinen palkka, niin ei tarvitse pohtia eettisiä asioita ja kysymyksiä, tai puhumattakaan epäkohtia, jotka liittyvät potilaiden hoitamiseen.

        Ihmisoikeuksista, niiden toteutumisesta, ammattietiikasta ja eettisistä kysymyksistä pitää silti pystyä puhumaan ja olemaan rehellinen. Ennen kaikkea alalla käytössä olevista menetelmistä ja hoidoista. Vaikeneminen ja vastuunväistäminen ei ole oikein. Ihmisiä ei saa kohdella väärin ja huonosti, koska se ei ole mitään todellista ihmisten auttamista ja oikealla tavalla hoitamista. Ja ennen kaikkea niiden ihmisten, jotka käyttäneet palveluita, heidän kokemuksena ja ajatuksensa ja totuuden täytyy tulla esille ja julki. Dialogia potilaiden ja hoitotahon kanssa on lisättävä, keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi ja jo hoitotieteenkin itsensäkin eteenpäin menemisen lisäksi.

        Sitä ennen, jos mitään radikaaleja, eli merkittäviä muutoksia ja uudistuksia ei alalla käytössä olevissa hoitokäytännöissä ja menetelmissä tapahdu ja toteudu, en suosittele kenellekään käyttämään kyseisiä "palveluita" ollenkaan.

        Minä olen taistellut neljätoista vuotta irti neurolepteistä. Olennsaanut myös neuroleptioireyhtymän. Koska sain diabeteksen niiden takia, aineenvaihduntani on todella huono. Neuroleptit kertyvät elimistöön, eivät poistu kierrossa kuin vähän. Ja kun uutta otetaan lisää, se kertyy koko ajan elimistöön. Olen ollut usein myrkytystilassa. Olen saanut ihan järkyttäviä tuskia neurolepteistä. On kuin olisin liekeissä ja palaisin. Kun olen yrittänyt kertoa hoitohenkilökunnalle, he pitävät hoitovastaisena. Ei ole varmaan mitään niin järkyttävää ”hoitoa” olemassa kuin neurolepteillä ”hoitaminen”. Neuroleptit ja muut psyyken ”lääkkeet” ovat oikeita huumausaineita. Eivät näytä edes tietävän moni hoitohenkilö sitä. Kyllä on tullut neljässätoista vuodessa perinjuurin selvitettyä, mistä on kyse, kun ne ovat yhtä helvettiä, eikä miistä edes pääse eroon. ”Yhteiskunta vaatii”. Moni tuskin tietää, minkälaisista ”lääkkeistä”on kyse. Kunnitse vanhenevat nämä uunot, niin siinähän kituvat neurolepteissä, kun on heidän oma vuoronsa saada niitä jossakin hoidossa. Mutta tuskin he edes tajuavat, mitä myrkkyjä heille pakkosyötetään. Tutun tuttu lähti Suomesta lopullisesti, koska häntä pakkoläkittiin neurolepreillä. Hän oli sanonut, että hän ei tule enää takaisin. On jo vanha ihminen. Hän oli sanonut, että kun lapset pärjäävät ilman häntä, hän lähtee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen taistellut neljätoista vuotta irti neurolepteistä. Olennsaanut myös neuroleptioireyhtymän. Koska sain diabeteksen niiden takia, aineenvaihduntani on todella huono. Neuroleptit kertyvät elimistöön, eivät poistu kierrossa kuin vähän. Ja kun uutta otetaan lisää, se kertyy koko ajan elimistöön. Olen ollut usein myrkytystilassa. Olen saanut ihan järkyttäviä tuskia neurolepteistä. On kuin olisin liekeissä ja palaisin. Kun olen yrittänyt kertoa hoitohenkilökunnalle, he pitävät hoitovastaisena. Ei ole varmaan mitään niin järkyttävää ”hoitoa” olemassa kuin neurolepteillä ”hoitaminen”. Neuroleptit ja muut psyyken ”lääkkeet” ovat oikeita huumausaineita. Eivät näytä edes tietävän moni hoitohenkilö sitä. Kyllä on tullut neljässätoista vuodessa perinjuurin selvitettyä, mistä on kyse, kun ne ovat yhtä helvettiä, eikä miistä edes pääse eroon. ”Yhteiskunta vaatii”. Moni tuskin tietää, minkälaisista ”lääkkeistä”on kyse. Kunnitse vanhenevat nämä uunot, niin siinähän kituvat neurolepteissä, kun on heidän oma vuoronsa saada niitä jossakin hoidossa. Mutta tuskin he edes tajuavat, mitä myrkkyjä heille pakkosyötetään. Tutun tuttu lähti Suomesta lopullisesti, koska häntä pakkoläkittiin neurolepreillä. Hän oli sanonut, että hän ei tule enää takaisin. On jo vanha ihminen. Hän oli sanonut, että kun lapset pärjäävät ilman häntä, hän lähtee.

        Lisään vielä, että miksikö ” olen ollut usein” myrkytystilassa? Se johtuu siitä, että taistelen koko ajan itseäni irti ”loppuelämän” pakkohuumaamiselta. On tullut helpotusta välillä, kun olen saanut laskettua annosta niin, että sitä ei ole juuri yhtään, ja elimistö alkaa voida selvästi paremmin, ja myrkyt poistua vähitellen. Tuskat ovat helpottaneet, ja hengitys kulkee vapaasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä, että miksikö ” olen ollut usein” myrkytystilassa? Se johtuu siitä, että taistelen koko ajan itseäni irti ”loppuelämän” pakkohuumaamiselta. On tullut helpotusta välillä, kun olen saanut laskettua annosta niin, että sitä ei ole juuri yhtään, ja elimistö alkaa voida selvästi paremmin, ja myrkyt poistua vähitellen. Tuskat ovat helpottaneet, ja hengitys kulkee vapaasti.

        Niin, ne jotka sulkevat silmänsä psyykenpotilaiden pakkolääkityksien tuskilta toivottavasti saavat maistaa ns.omaa lääkettään vanhainkodeissa neuroleptipöhnissä. Ihmiset luulee että lääkkeillä pystyy jotenkin pakenemaan itsestään eikä ole läsnä, että sama se dementikkohöppänänä olla lääkittynä. Itse olen kokenut sen että lääkkeillä menettää itsensä mutta sen myös tiedostaa että aivojen toimintaa on keinotekoisesti muokattu ja siitä kokee tuskaa. Kaikki haitatkin kokee. Ei sitä mihinkään pillereillä katoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä, että miksikö ” olen ollut usein” myrkytystilassa? Se johtuu siitä, että taistelen koko ajan itseäni irti ”loppuelämän” pakkohuumaamiselta. On tullut helpotusta välillä, kun olen saanut laskettua annosta niin, että sitä ei ole juuri yhtään, ja elimistö alkaa voida selvästi paremmin, ja myrkyt poistua vähitellen. Tuskat ovat helpottaneet, ja hengitys kulkee vapaasti.

        Huomioni kiinnittyi tuohon, kun kerroit, että olet kokenut helpotusta, kun annosta on laskettu jne.
        Tuli mieleen kysyä, miksi niitä lääkityksiä sitten joudut jatkamaan ?
        Jos olisi mahdollista päästä kokonaan eroon, niin kenties se helpotus olisi jatkuvaa siinä vaiheessa.

        Itsellänikin on kokemusta noista lääkkeistä, monien vuosien ajalta. Neuroleptejä ja muita lääkityksiä vaihdeltiin jatkuvasti, ja olo oli koko ajan kovin sumuinen lääkkeiden vaikutuksessa.
        Onnekseni pääsin kaikesta eroon vuosien jälkeen. Ja on tullut huomattua ero, millaista on elää ilman pillereitä, pää toimii, ajatus kulkee, erilaiset tunteet tuntuvat, jota ei tapahtunut lääkittynä.
        Olen miettinyt, jos tulisi tilanne, että alettaisiin uudestaan tuputtaa esim. neuroleptejä, niin en taitaisi uudestaan lähteä siihen suoraan sanoen " hel.....n ".

        Joitain vuosia sitten minulle vielä väitettiin, että lääkkeiden käyttöä pitäisi jatkaa, mutta en itse suostunut siihen enää. Kysyin myös perusteluja asiaan, mutta en kuullut mitään erikoista, miksi lääkkeet olisivat olleet niin tarpeellisia.
        Vaikka elämä ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, niin vaikeuksistakin on helpompaa selvitä kun pää toimii edes joten kuten paremmin ilman aivosumua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomioni kiinnittyi tuohon, kun kerroit, että olet kokenut helpotusta, kun annosta on laskettu jne.
        Tuli mieleen kysyä, miksi niitä lääkityksiä sitten joudut jatkamaan ?
        Jos olisi mahdollista päästä kokonaan eroon, niin kenties se helpotus olisi jatkuvaa siinä vaiheessa.

        Itsellänikin on kokemusta noista lääkkeistä, monien vuosien ajalta. Neuroleptejä ja muita lääkityksiä vaihdeltiin jatkuvasti, ja olo oli koko ajan kovin sumuinen lääkkeiden vaikutuksessa.
        Onnekseni pääsin kaikesta eroon vuosien jälkeen. Ja on tullut huomattua ero, millaista on elää ilman pillereitä, pää toimii, ajatus kulkee, erilaiset tunteet tuntuvat, jota ei tapahtunut lääkittynä.
        Olen miettinyt, jos tulisi tilanne, että alettaisiin uudestaan tuputtaa esim. neuroleptejä, niin en taitaisi uudestaan lähteä siihen suoraan sanoen " hel.....n ".

        Joitain vuosia sitten minulle vielä väitettiin, että lääkkeiden käyttöä pitäisi jatkaa, mutta en itse suostunut siihen enää. Kysyin myös perusteluja asiaan, mutta en kuullut mitään erikoista, miksi lääkkeet olisivat olleet niin tarpeellisia.
        Vaikka elämä ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, niin vaikeuksistakin on helpompaa selvitä kun pää toimii edes joten kuten paremmin ilman aivosumua.

        Olen laskenut itse, kunnyritän koko ajan lopettaa neuroleptien käyttöä. Mutta se on ollut todella vaikeaa riippuvuusongelman takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen taistellut neljätoista vuotta irti neurolepteistä. Olennsaanut myös neuroleptioireyhtymän. Koska sain diabeteksen niiden takia, aineenvaihduntani on todella huono. Neuroleptit kertyvät elimistöön, eivät poistu kierrossa kuin vähän. Ja kun uutta otetaan lisää, se kertyy koko ajan elimistöön. Olen ollut usein myrkytystilassa. Olen saanut ihan järkyttäviä tuskia neurolepteistä. On kuin olisin liekeissä ja palaisin. Kun olen yrittänyt kertoa hoitohenkilökunnalle, he pitävät hoitovastaisena. Ei ole varmaan mitään niin järkyttävää ”hoitoa” olemassa kuin neurolepteillä ”hoitaminen”. Neuroleptit ja muut psyyken ”lääkkeet” ovat oikeita huumausaineita. Eivät näytä edes tietävän moni hoitohenkilö sitä. Kyllä on tullut neljässätoista vuodessa perinjuurin selvitettyä, mistä on kyse, kun ne ovat yhtä helvettiä, eikä miistä edes pääse eroon. ”Yhteiskunta vaatii”. Moni tuskin tietää, minkälaisista ”lääkkeistä”on kyse. Kunnitse vanhenevat nämä uunot, niin siinähän kituvat neurolepteissä, kun on heidän oma vuoronsa saada niitä jossakin hoidossa. Mutta tuskin he edes tajuavat, mitä myrkkyjä heille pakkosyötetään. Tutun tuttu lähti Suomesta lopullisesti, koska häntä pakkoläkittiin neurolepreillä. Hän oli sanonut, että hän ei tule enää takaisin. On jo vanha ihminen. Hän oli sanonut, että kun lapset pärjäävät ilman häntä, hän lähtee.

        Tosi hyvä olisikin, kun kaikki mielenterveyden ongelmista kärsivät häipyisivät Suomesta muualle! Koko yhteiskunta tervehtyisi.

        Lääkäri voi auttaa virallisessa työssään vain lääketieteen keinoin. Joka muunlaista apua tarvitsee ja haluaa, kääntyköön muiden tahojen puoleen! Tai muuttakoon vaikka ulkomaille, se sopii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosi hyvä olisikin, kun kaikki mielenterveyden ongelmista kärsivät häipyisivät Suomesta muualle! Koko yhteiskunta tervehtyisi.

        Lääkäri voi auttaa virallisessa työssään vain lääketieteen keinoin. Joka muunlaista apua tarvitsee ja haluaa, kääntyköön muiden tahojen puoleen! Tai muuttakoon vaikka ulkomaille, se sopii.

        Olipa aika asenteellisesti ja jopa rasistisesti sanottu joltakin! Mitä pahaa jotkut elämässään vaikeuksiin ja ongelmiin joutuneet ovat tehneet sinullekaan? Toivottavasti et ole itse kyseisellä alalla. Suosittelen ehdottomasti alan vaihtamista. Eiköhän sitä korjausliikettä ja korjaamista olisi tarpeen tehdä omissa asenteissa ja suhtautumisessa muihin ihmisiin. Etenkin parantamista suvaitsevaisuuden suhteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosi hyvä olisikin, kun kaikki mielenterveyden ongelmista kärsivät häipyisivät Suomesta muualle! Koko yhteiskunta tervehtyisi.

        Lääkäri voi auttaa virallisessa työssään vain lääketieteen keinoin. Joka muunlaista apua tarvitsee ja haluaa, kääntyköön muiden tahojen puoleen! Tai muuttakoon vaikka ulkomaille, se sopii.

        Enpä olisi ikinä uskonut, että joutuu lukemaan noin törkeätä tekstiä. Toivottavasti tuollaista asennetta ei ole enemmänkin tässä yhteiskunnassa. Ja jos on, niin miten kauan sitä on täällä ollut? Eiköhän vikaa ja korjaamisen aihetta ole silloin omassa asenteessa, yhteisössä ja yhteiskunnassa olevassa ilmapiirissä ja asennemaailmassa. Ei ole sitten ihme, että miksi niin moni voi tässäkin maassa henkisesti huonosti. Jos asenteet ja suhtautumiset ovat negatiivisia. Puhutaan aina yhteisöllisyydestä ja siitä, että syrjäytymistä aletaan estää jo päiväkoti-iästä lähtien. Teot, käyttäytyminen ja muu on sitten ihan jotakin muuta. Kiusaamista, leimaamista ja syrjimistä on yhteiskunnassamme edelleen liian paljon. Samaa tapahtuu myös terveydenhuollon piirissä ja alalla olevien keskuudessa. Kuka tuollaisessa ja sellaisessa ( rasistisessa ja na*sistisessa kulttuurissa) ylipäätään voi, tai haluaa olla ja elää? Eikä tuollaisilla arvoilla ja sellaisella arvopohjalla (suvaitsemattomuudella, kategorisoimiseen ja rasismiin pohjautuva ja perustuva yhteiskunta, yhteisö, tai mikään lääketiede tule koskaan menestymään ja edistymään eteenpäin. - Vaan kehitystä tapahtuu vain ja ainoastaan inhimillisillä, eettisillä ja humaaneilla periaatteilla ja toimintavoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpä olisi ikinä uskonut, että joutuu lukemaan noin törkeätä tekstiä. Toivottavasti tuollaista asennetta ei ole enemmänkin tässä yhteiskunnassa. Ja jos on, niin miten kauan sitä on täällä ollut? Eiköhän vikaa ja korjaamisen aihetta ole silloin omassa asenteessa, yhteisössä ja yhteiskunnassa olevassa ilmapiirissä ja asennemaailmassa. Ei ole sitten ihme, että miksi niin moni voi tässäkin maassa henkisesti huonosti. Jos asenteet ja suhtautumiset ovat negatiivisia. Puhutaan aina yhteisöllisyydestä ja siitä, että syrjäytymistä aletaan estää jo päiväkoti-iästä lähtien. Teot, käyttäytyminen ja muu on sitten ihan jotakin muuta. Kiusaamista, leimaamista ja syrjimistä on yhteiskunnassamme edelleen liian paljon. Samaa tapahtuu myös terveydenhuollon piirissä ja alalla olevien keskuudessa. Kuka tuollaisessa ja sellaisessa ( rasistisessa ja na*sistisessa kulttuurissa) ylipäätään voi, tai haluaa olla ja elää? Eikä tuollaisilla arvoilla ja sellaisella arvopohjalla (suvaitsemattomuudella, kategorisoimiseen ja rasismiin pohjautuva ja perustuva yhteiskunta, yhteisö, tai mikään lääketiede tule koskaan menestymään ja edistymään eteenpäin. - Vaan kehitystä tapahtuu vain ja ainoastaan inhimillisillä, eettisillä ja humaaneilla periaatteilla ja toimintavoilla.

        Edelliseen viimeiseen lauseeseen pieni korjaus: Kehitystä ja edistystä eteenpäin tapahtuu vain ja ainoastaan inhimillisillä, eettisillä ja humaaneilla periaatteilla ja toimintatavoilla. Se on osoitus myös älykkyydestä ja viisaudesta, niin yksilö. asiantuntija, kuin yhteisölliselläkin tasolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olipa aika asenteellisesti ja jopa rasistisesti sanottu joltakin! Mitä pahaa jotkut elämässään vaikeuksiin ja ongelmiin joutuneet ovat tehneet sinullekaan? Toivottavasti et ole itse kyseisellä alalla. Suosittelen ehdottomasti alan vaihtamista. Eiköhän sitä korjausliikettä ja korjaamista olisi tarpeen tehdä omissa asenteissa ja suhtautumisessa muihin ihmisiin. Etenkin parantamista suvaitsevaisuuden suhteen.

        Sen lisäksi että se on asenteellista ja rasistista, niin tälläkin foorumilla lähes jokaisessa ketjussa joku käy kirjoittamassa, että miten paljon paremmin asiat ovatkaan muualla maailmassa.

        Miten se nyt on? Onko maailmalla asiat paremmin, ja kannattako sinne muuttaa vai ei?


      • Anonyymi

        Laitokseen ei päästä ja tai jouduta. (ihan miten sen itse haluat tulkita.) Sen takia että ihminen käivisi vahingossa terveyskeskuksessa, vaan sen takia että hän ei joko itse pärjää, tai hänen kanssaan ei pärjätä siviilissä.

        Tietysti hoidossa on ongelmia, ja suurin niistä on raha, jonka voi toki väittää johtuvan asenteista, kuten siitä, että tämänkin uutisen lukeneet ihmiset, eivät halua maksaa enempää veroja.

        Hoidon ongelmien lisäksi ihmettelen sitä asennetta, että ihminen joka syystä tai toisesta ei pärjää omaisensa kanssa (eism. sosiaaliset, terveydelliset tai taloudelliset syyt), ja laittaa hänet laitokseen, olettaa että joku muu hänen kanssaan pärjää?

        Pikkasen taas valoja päälle, kiitos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosi hyvä olisikin, kun kaikki mielenterveyden ongelmista kärsivät häipyisivät Suomesta muualle! Koko yhteiskunta tervehtyisi.

        Lääkäri voi auttaa virallisessa työssään vain lääketieteen keinoin. Joka muunlaista apua tarvitsee ja haluaa, kääntyköön muiden tahojen puoleen! Tai muuttakoon vaikka ulkomaille, se sopii.

        Yhteiskunta ei ole terve niin pitkään, kun mielenterveysongelmaisia ihmisiä ei hyväksytä osaksi yhteiskuntaa, piste.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosi hyvä olisikin, kun kaikki mielenterveyden ongelmista kärsivät häipyisivät Suomesta muualle! Koko yhteiskunta tervehtyisi.

        Lääkäri voi auttaa virallisessa työssään vain lääketieteen keinoin. Joka muunlaista apua tarvitsee ja haluaa, kääntyköön muiden tahojen puoleen! Tai muuttakoon vaikka ulkomaille, se sopii.

        Vaikka kaikki häipyisivätkin muualle, uusia tulee lisää koko ajan, koska monet kohtelevat törkeällä tavalla toisia. Siis harjoittavat henkistä väkivaltaa. Siitähän useimmat mielenterveysongelmat johtuvat. Jos ihmiset kohtelisivat toisiaan paremmin, mielisairaalat tyhjenisivät. Niin kauan, kun ihmiset kohtelevat toisia, niin kuin kohtelevat, lisää mielenterveysongelmaisia tulee koko ajan lisää, vaikka muuttoa pois Suomesta tapahtuisi koko ajan. Tässäkin näkee, kuinka tietämättömiä ja ymmärtämättömiä suurin osa ihmisistä on, mistä mielenterveysongelmat johtuvat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka kaikki häipyisivätkin muualle, uusia tulee lisää koko ajan, koska monet kohtelevat törkeällä tavalla toisia. Siis harjoittavat henkistä väkivaltaa. Siitähän useimmat mielenterveysongelmat johtuvat. Jos ihmiset kohtelisivat toisiaan paremmin, mielisairaalat tyhjenisivät. Niin kauan, kun ihmiset kohtelevat toisia, niin kuin kohtelevat, lisää mielenterveysongelmaisia tulee koko ajan lisää, vaikka muuttoa pois Suomesta tapahtuisi koko ajan. Tässäkin näkee, kuinka tietämättömiä ja ymmärtämättömiä suurin osa ihmisistä on, mistä mielenterveysongelmat johtuvat.

        Ei kai ne ihmiset Suomen ulkopuolella ole sen kummempia kuin suomalaisetkaan.
        Joka ikisestä maasta löytyy monin tavoin erilaisia ihmisiä, jotka kohtelevat toisia omalla tavallaan, on ilkeitä, on ystävällisiä, on kiusaajia, on auttajia, jne....
        Omituinen koko ajatus, että ainoastaan täällä meillä olisivat ihmiset ilkeitä tai pahoja toisiaan kohtaan.


    • Anonyymi

      Ne syöttää neuroleptejä persuille jotta oppositio olisi helpompi nujertaa.

    • Anonyymi

      Kun kuulin uutisen, ihmettelin vaan, että miksi neuroleptien syöttäminen kehitysvammaisille on epäeettistä, kun ne lääkkeet tekee niin hyvää ihmiselle? Ainakin minulle on kerrottu niin.

      • Anonyymi

        No katsos kun ”hulluosta” on kyse, niin heillähän ei ole ihmisarvoa. Heille saa tehdä mitä vaan. Eikö Natsi Saksassakin tehty ihmiskokeita heillä? Muistaakseni oli näin. Tietäisivätpä nämä älykääpiöt, minkä laisia ”hulluja” he todellisuudessa ovat. Vieläkin eletään monin tavoin yhtä suuressa tietämättömyydessä kuin pimeällä keskiajalla.


      • Anonyymi

        Vielä kun joku vastaisi siihen, millä tavalla ne muka tekevät niin hyvää ihmisille.
        Toki lääkkeet voivat vähentää joitain oireita joissain ongelmissa, mutta siihen se taitaa jäädäkin.
        Onko se elämää, jos tai kun elää jatkuvassa sumussa, eikä oikein mikään tunnu miltään ?


    • Anonyymi

      Psykiatrian väitteet ovat olleet jo vuosikymmeniä sellaisia, että ne korjaavat aivojen välittäjäaineiden häiriöitä vakavissa psykooseissa, kuten skitsofreniassa. Niitä oikeasti käytetään usein käytöksen kontrollointiin erilaisissa tilanteissa. Samoin psykiatrisia diagnooseja on käytetty pitkään osana käytöksen kontrollointia.

      Tuolla on linkki:

      https://yle.fi/a/74-20015869

      • Anonyymi

        Vanhemmilla ei ollut oikeutta saada tietoa siitä, mitä lääkkeitä potilaalle oli annettu. Mutta luultavasti jotain neuroleptia, ehkä injektiona. Sinulla potilaana on oikeus saada kaikki kirjaukset, ne kaikki kirjaukset eivät näy kanta.fi ym. Lisäksi voit pyytää esimerkiksi lokitiedot siitä, mitä tietoja he ovat katsoneet.


      • Anonyymi

        Kyseenalaistahan on se, minkälainen käytös on suotavaa, minkälainen ei.
        Millaisissa paikoissa ja missä yhteyksissä käytös katsotaan milläkin tavalla.
        Selitykseksi ei pitäisi riittää esim. huono käytös.
        Kontrolloidaanko ihmisiä liian usein vain kontrolloinnin halusta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhemmilla ei ollut oikeutta saada tietoa siitä, mitä lääkkeitä potilaalle oli annettu. Mutta luultavasti jotain neuroleptia, ehkä injektiona. Sinulla potilaana on oikeus saada kaikki kirjaukset, ne kaikki kirjaukset eivät näy kanta.fi ym. Lisäksi voit pyytää esimerkiksi lokitiedot siitä, mitä tietoja he ovat katsoneet.

        Kirjaukset on oikeus saada, kyllä.
        Mutta sekin voidaan estää vetoamalla pykälään, että se voi haitata/pahentaa potilaan terveyttä/mielenterveyttä jollakin tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjaukset on oikeus saada, kyllä.
        Mutta sekin voidaan estää vetoamalla pykälään, että se voi haitata/pahentaa potilaan terveyttä/mielenterveyttä jollakin tavalla.

        Niin, ja sitä kohtaa varmasti käytetään esimerkiksi tuollaisen kehitysvammaisen kohdalla. Muut, jotka ovat tuossa tilanteessa, voivat kokeilla tuota. Tietosuojaselvitys, tai ehkä GDRP-pyyntö tms nykyään pitää tehdä siihen hoitaneeseen tahoon.

        Muita linkkejä tähän liittyen:

        https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/laakareilta-on-varastettu-tietokoneita-niin-autoista-laakariasemilta-kuin-kotoakin-varastettujen-terveystietojen-avull/

        https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/psykiatrian-professori-vastaamon-tietomurto-on-raukkamainen-teko/?public=dc491835c21647bdfaf0c6e1f8232b46&utm_source=facebook

        Jyrki Korkeila kirjoittaa:

        "Muistiinpanoihin kirjoitetaan varsin suppeita tietoja, esimerkiksi potilaan vointia ja hoidon tavoitetta koskevia asioita. Tärkeimmät terapiakäyntien tiedot ovat terapeutin muistissa.

        – Nämä oleellisimmat tiedot eivät pääsääntöisesti ole niitä, joita potilas häpeäisi."

        Hakekaa ne kaikki kirjaukset hoitavalta taholta tuon lain kautta, niin näette mitä hoitava taho on oikeasti kirjoittanut sinne. Se voi olla joskus aika rajua luettavaa, ja näyttää paljon myös joidenkin tuolla alalla toimivien mielestä ja käytöksestä. Nykyään he ehkä varovat enemmän mitä he kirjoittavat potilaskirjoitukseen, koska he tietävät, että potilas voi nähdä ne esimerkiksi Kannan kautta. Silti oikealla pyynnöllä voi saada paljon lisää kirjauksia, joita ei ole kirjattu Kantaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, ja sitä kohtaa varmasti käytetään esimerkiksi tuollaisen kehitysvammaisen kohdalla. Muut, jotka ovat tuossa tilanteessa, voivat kokeilla tuota. Tietosuojaselvitys, tai ehkä GDRP-pyyntö tms nykyään pitää tehdä siihen hoitaneeseen tahoon.

        Muita linkkejä tähän liittyen:

        https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/laakareilta-on-varastettu-tietokoneita-niin-autoista-laakariasemilta-kuin-kotoakin-varastettujen-terveystietojen-avull/

        https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/psykiatrian-professori-vastaamon-tietomurto-on-raukkamainen-teko/?public=dc491835c21647bdfaf0c6e1f8232b46&utm_source=facebook

        Jyrki Korkeila kirjoittaa:

        "Muistiinpanoihin kirjoitetaan varsin suppeita tietoja, esimerkiksi potilaan vointia ja hoidon tavoitetta koskevia asioita. Tärkeimmät terapiakäyntien tiedot ovat terapeutin muistissa.

        – Nämä oleellisimmat tiedot eivät pääsääntöisesti ole niitä, joita potilas häpeäisi."

        Hakekaa ne kaikki kirjaukset hoitavalta taholta tuon lain kautta, niin näette mitä hoitava taho on oikeasti kirjoittanut sinne. Se voi olla joskus aika rajua luettavaa, ja näyttää paljon myös joidenkin tuolla alalla toimivien mielestä ja käytöksestä. Nykyään he ehkä varovat enemmän mitä he kirjoittavat potilaskirjoitukseen, koska he tietävät, että potilas voi nähdä ne esimerkiksi Kannan kautta. Silti oikealla pyynnöllä voi saada paljon lisää kirjauksia, joita ei ole kirjattu Kantaan.

        Eli jos sinua on hoidettu eri organisaatioissa tai hoitoyksiköissä, niin se selvitys pitää tehdä erikseen joka paikkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli jos sinua on hoidettu eri organisaatioissa tai hoitoyksiköissä, niin se selvitys pitää tehdä erikseen joka paikkaan.

        Tuossa on siis se artikkeli https://yle.fi/a/74-20015869

        "Helpoksi lääkitty - Suomessa tuhansia kehitysvammaisia lääkitään psyykenlääkkeillä. Kehitysvammalääketieteen asiantuntija pitää tilannetta eettisesti kestämättömänä ja ehdottaa, että lääkityksiä arvioitaisiin uudelleen."

        Siinä HUS:n kehitysvammapsykiatrian ylilääkäri Lumikukka Socada kommentoi näitä asioita. Hän toimi aikaisemmin Itäkeskuksen psykiatrisella poliklikalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli jos sinua on hoidettu eri organisaatioissa tai hoitoyksiköissä, niin se selvitys pitää tehdä erikseen joka paikkaan.

        Jos jollain on aikaa (minulla ei ole), niin voisi kokeilla kaikkien tietojen ja logien hakua joka paikasta. Sitten jos niitä ei anneta, niin ensimmäisenä valitus tai selvityspyyntö siihen paikalliseen tahoon (esimerkiksi tietty lääkäriasema) että miksi sitä ei annettu. Sitten ehkä potilasasiamies, avi, ym.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos jollain on aikaa (minulla ei ole), niin voisi kokeilla kaikkien tietojen ja logien hakua joka paikasta. Sitten jos niitä ei anneta, niin ensimmäisenä valitus tai selvityspyyntö siihen paikalliseen tahoon (esimerkiksi tietty lääkäriasema) että miksi sitä ei annettu. Sitten ehkä potilasasiamies, avi, ym.

        Lisäksi orginisaatio ei pysty toimittamaan kirjauksia ja lokitietoja tietojärjestelmien vuoksi, se organisaatio voidaan tuomita isoihin sakkoihin GDPR-määräysten kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on siis se artikkeli https://yle.fi/a/74-20015869

        "Helpoksi lääkitty - Suomessa tuhansia kehitysvammaisia lääkitään psyykenlääkkeillä. Kehitysvammalääketieteen asiantuntija pitää tilannetta eettisesti kestämättömänä ja ehdottaa, että lääkityksiä arvioitaisiin uudelleen."

        Siinä HUS:n kehitysvammapsykiatrian ylilääkäri Lumikukka Socada kommentoi näitä asioita. Hän toimi aikaisemmin Itäkeskuksen psykiatrisella poliklikalla.

        Eli Lumikukka Socada, mitä tuossa asemassasi teet esimerkiksi neuroleptien ylikäyttöä vastaan, sekä kehitysvammaisten että psykiatrian puolella?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseenalaistahan on se, minkälainen käytös on suotavaa, minkälainen ei.
        Millaisissa paikoissa ja missä yhteyksissä käytös katsotaan milläkin tavalla.
        Selitykseksi ei pitäisi riittää esim. huono käytös.
        Kontrolloidaanko ihmisiä liian usein vain kontrolloinnin halusta ?

        Saanko minä kiroilla sinulle? Saanko minä solvata sinua? Saanko minä sylkeä kasvoillesi? Saanko lyödä sinua?

        Eiköhän meillä yhteiskunnassa ole ihan kohtalaisen hyvä konsensus siitä että miten minun pitää käyttäytyä sinua kohtaan. Eikä se mitenkään liity siihen, että söisin jälkiruokani vääränkokoisella lusikalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli jos sinua on hoidettu eri organisaatioissa tai hoitoyksiköissä, niin se selvitys pitää tehdä erikseen joka paikkaan.

        Kuulostaa loogiselta, jos on mennyt jokaiseen paikkaan ruksittamaan sen rastin, että ei missään tapauksessa saa luovuttaa tietojaan toiseen paikkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa loogiselta, jos on mennyt jokaiseen paikkaan ruksittamaan sen rastin, että ei missään tapauksessa saa luovuttaa tietojaan toiseen paikkaan.

        Kannassa näkyy kyllä omia kirjauksia, vaikka on käynyt ruksittamassa sen, että ei saa antaa muihin paikkoihin. Erityisesti vanhemmat kirjaukset eivät ole usein kannassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseenalaistahan on se, minkälainen käytös on suotavaa, minkälainen ei.
        Millaisissa paikoissa ja missä yhteyksissä käytös katsotaan milläkin tavalla.
        Selitykseksi ei pitäisi riittää esim. huono käytös.
        Kontrolloidaanko ihmisiä liian usein vain kontrolloinnin halusta ?

        Olisi nyt ainakin hyvä, kunnotettaisiin nuo typerät diagnoosit ensin pois käytöstä. Ne leimaavat ihmisiä loppuelämäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi nyt ainakin hyvä, kunnotettaisiin nuo typerät diagnoosit ensin pois käytöstä. Ne leimaavat ihmisiä loppuelämäksi.

        Juurikin näin, kyllä leimaavat.
        Jos ei diagnooseja otettaisi kokonaan pois käytöstä, niin niitä pitäisi ainakin tarkastella tietyin väliajoin, koska tilanteet ihmisen elämässä muuttuvat jatkuvasti.
        Mielen ongelmatkin voivat jopa parantua, tai niistä voi hyvin toipua ja elää ihan hyvää elämää.
        Eli jos, tai kun, vaiva helpottaa, olisi hyvä katsoa, pitääkö joku diagnoosi enää paikkaansa vai ei.


    • Anonyymi

      Näissä kommenteissa korostuu aina ihmisoikeus ja itsemääräämisoikeus, joka ihmisellä kuuluu olla eettisten periaatteiden ansiosta. Keskustelussa unohdetaan muiden ihmisten ja yhteisöjen ongelmat, silloin kuin kehitysvammaisen ihmisen vaikea käytöshäiriö tekee muiden ihmisen elämän sietämättömäsi samassa tilassa oleville. Onko oikein, että toiset ihmiset saavat kärsiä, jotta yhden itsemääräämisoikeus toteutuu? On väärin puhua lääkkeillä helpoksi tekemisestä, jos haastavasti käyttäytyvän ihmisen auttamiseksi on kaikki kivet käännetty vuorovaikutuksellisin keinoin ja niistä ei ole saatu tulosta ongelmakäyttäytymisen hillitsemiseksi. Tällöin on onneksi lääkkeitä saatavana jotka tekevät ongelmallisen ihmisen ja ympäröivän yhteisön elämän siedettävämmäksi

      • Anonyymi

        Sen ymmärtää, jos on oikeasti tarvetta lääkityksille, mutta kun aina ei ole välitöntä tarvetta.

        Tuo itsemääräämisoikeus on myös vähän kyseenalaista.
        Olen itse ollut laitoksissa, ja tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet, ja osa on edelleen.
        Itsemääräämisoikeus tuntuu olevan voimassa ja olemassa silloin, kun se katsotaan joissain tilanteissa oikeutetuksi.
        Eli osittain paikkojen/laitosten henkilökunta itse määrittää kyseisen oikeuden käytön tai käyttämättömyyden.
        Siinä pitäisi olla selkeät säännöt ja rajat, kuten muissakin laeissa on.
        Eihän se voi olla niin, että siitä päätetään tilanteiden mukaan.


      • Anonyymi

        Niin, yhteiskunta käyttää esimerkiksi neurolepteja ja diagnooseja käytetään käytöksen kontrollointiin, sehän tuli jo selväksi. Olen antanut joitain vinkkejä siitä, miten


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, yhteiskunta käyttää esimerkiksi neurolepteja ja diagnooseja käytetään käytöksen kontrollointiin, sehän tuli jo selväksi. Olen antanut joitain vinkkejä siitä, miten

        .. miten sieltä voi yksilönä päästä pois.


      • Anonyymi

        Onko koskaan tullut mieleen, että usein monilla saattaa olla todellisia kokemuksia toistennihmisten kohtelun takia? Kun sitä ei ole kestänyt, niin aletaan lääkitä uhria, vaikka oikeasti huonosti toisia ihmisiä kohtelevat olisi oikea neuroleptien syöttämisen kohde. He saavat vapaasti mellastaa, ja saada lisää kärsiviä uhreja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen ymmärtää, jos on oikeasti tarvetta lääkityksille, mutta kun aina ei ole välitöntä tarvetta.

        Tuo itsemääräämisoikeus on myös vähän kyseenalaista.
        Olen itse ollut laitoksissa, ja tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet, ja osa on edelleen.
        Itsemääräämisoikeus tuntuu olevan voimassa ja olemassa silloin, kun se katsotaan joissain tilanteissa oikeutetuksi.
        Eli osittain paikkojen/laitosten henkilökunta itse määrittää kyseisen oikeuden käytön tai käyttämättömyyden.
        Siinä pitäisi olla selkeät säännöt ja rajat, kuten muissakin laeissa on.
        Eihän se voi olla niin, että siitä päätetään tilanteiden mukaan.

        Itsemääräämisoikeudesta puhuttaessa täytyy aina muistaa että valtaan liittyy vastuu.

        Sen lisäksi että hoitotason täytyy ottaa vastuuta, se sama koskee myös yksilöä.

        Jos ihmisellä on valta elää ilman lääkkeitä, on hänellä myös vastuu käyttäytyä kunnolla ilman lääkkeitä. Sama koskee aivan jokaista vankilassa istuvaa rikollista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsemääräämisoikeudesta puhuttaessa täytyy aina muistaa että valtaan liittyy vastuu.

        Sen lisäksi että hoitotason täytyy ottaa vastuuta, se sama koskee myös yksilöä.

        Jos ihmisellä on valta elää ilman lääkkeitä, on hänellä myös vastuu käyttäytyä kunnolla ilman lääkkeitä. Sama koskee aivan jokaista vankilassa istuvaa rikollista.

        Edelliselle kommentoijalle: hyvät ja toista kunnioittavat käytöstavat koskevat myös hoitohenkilöstöä. Ei voi olla niin, että potilaalta edellytetään sitä ainoastaan. Joskus ja useimmiten onkin käynyt niin, että sitä hyvää käytöstä ja suorastaan nöyristelyä edellytetään potilaalta hoitaija, tai lääkäreitä kohtaan. Mikä on minusta suorastaan pöyristyttävää. Sellainen ei kuulu minkään sivistyneen valtion ja siinä oleviin toimintaperiaatteisiin, ja ihmisten tapaan käyttäytyä.

        Miksi muuten ylipäätään rinnastat mt-tai elämässään ongelmista kärsivät rikollisiin? Olet tehnyt tuota aiemminkin. Tapasi ajatella, tai suhtautua tietyn ihmisryhmän edustajiin on selkeästi rasistinen, joitakin ominaisuuksia esiin aiheettomasti nostava ja jokaisen ihmisarvoa loukkaava ja epähumaani tapa käyttäytyä.

        Suurin osa mt-, tai ylipäätään mistään ongelmista elämässään kärsivä/kärsivät ovat aivan tavallisia, samanlaisia, inhimillisiä tunteita ja kärsimystä kokevia ja tuntevia ihmisiä, kuin muutkin. Eikä heissä ole yhtään sen enempää rikollisia ominaisuuksia. Ketään ei saisi, eikä tarvitse leimata ja syrjiä yhtään enempää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsemääräämisoikeudesta puhuttaessa täytyy aina muistaa että valtaan liittyy vastuu.

        Sen lisäksi että hoitotason täytyy ottaa vastuuta, se sama koskee myös yksilöä.

        Jos ihmisellä on valta elää ilman lääkkeitä, on hänellä myös vastuu käyttäytyä kunnolla ilman lääkkeitä. Sama koskee aivan jokaista vankilassa istuvaa rikollista.

        Tämä täysin ymmärrettävää, mutta monia estetään edes kokeilemasta tuota vastuuta.
        Monesti lääkkeitä vain käsketään syömään, vaikka ihminen ei välttämättä haluaisi, eikä välttämättä edes tarvitsisi.

        Minäkin kun vuosia sitten lopetin lääkityksen, sanottiin ihan selkeästi, että kaikki jatkuu omalla vastuullani, mikä on aivan ymmärrettävää, ja toki vastuuni kannan jo tervehtyneenä, muiden kanssa tasavertaisena ihmisenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä täysin ymmärrettävää, mutta monia estetään edes kokeilemasta tuota vastuuta.
        Monesti lääkkeitä vain käsketään syömään, vaikka ihminen ei välttämättä haluaisi, eikä välttämättä edes tarvitsisi.

        Minäkin kun vuosia sitten lopetin lääkityksen, sanottiin ihan selkeästi, että kaikki jatkuu omalla vastuullani, mikä on aivan ymmärrettävää, ja toki vastuuni kannan jo tervehtyneenä, muiden kanssa tasavertaisena ihmisenä.

        Lääkkeiden haluaminen ja tarvitseminen on kaksi eri asiaa. . Kas kun riehuminen ei ole subjektiivinen oikeus.

        "Helpoksi lääkitsemistestä" pitää muistaa myös potilaan itsensä turvallisuus. Sen lisäksi että konflikti tilanteet ovat vaarallisia hoitohenkilökunnalle, niin ne ovat vaarallisia myös potilaalle.

        Se on hienoa että sinä pystyt ottamaan vastuun, mutta minkälaista vastuuta oletat että kahdeksanvuotias on valmis ottamaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden haluaminen ja tarvitseminen on kaksi eri asiaa. . Kas kun riehuminen ei ole subjektiivinen oikeus.

        "Helpoksi lääkitsemistestä" pitää muistaa myös potilaan itsensä turvallisuus. Sen lisäksi että konflikti tilanteet ovat vaarallisia hoitohenkilökunnalle, niin ne ovat vaarallisia myös potilaalle.

        Se on hienoa että sinä pystyt ottamaan vastuun, mutta minkälaista vastuuta oletat että kahdeksanvuotias on valmis ottamaan?

        Riehumiseen on olemassa sellainen paikka kuin putka. Kenelläkään ei ole oikeutta alkaa myrkyttämään kenenkään aivoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riehumiseen on olemassa sellainen paikka kuin putka. Kenelläkään ei ole oikeutta alkaa myrkyttämään kenenkään aivoja.

        Moni on kokenut henkistä väkivaltaa. Siksi se voi aiheuttaa riehumista ym. eikö olisi oikein mennä lääkityksien kanssa henkistä väkivaltaa harjoittavien luokse, ja pakottaa heidät syömään lääkkeitä? Jos sellaiset ihmiset saavat olla vapaana, he aiheuttavat koko ajan lisää uhreja. Yleensä ihmiset kertovat, mitä heille on tapahtunut. Olisiko syytä tarkistaa omia asenteita, että onko niissä perää, vai ovatko ne harhoja? Useinmmiten ne ovat todellisia tapahtumia, joiden seurauksena ihmiset traumatisoituu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni on kokenut henkistä väkivaltaa. Siksi se voi aiheuttaa riehumista ym. eikö olisi oikein mennä lääkityksien kanssa henkistä väkivaltaa harjoittavien luokse, ja pakottaa heidät syömään lääkkeitä? Jos sellaiset ihmiset saavat olla vapaana, he aiheuttavat koko ajan lisää uhreja. Yleensä ihmiset kertovat, mitä heille on tapahtunut. Olisiko syytä tarkistaa omia asenteita, että onko niissä perää, vai ovatko ne harhoja? Useinmmiten ne ovat todellisia tapahtumia, joiden seurauksena ihmiset traumatisoituu.

        Tunsin erään naisen vuosia sitten, joka harrasti voimakasta henkistä väkivaltaa ihmisiä kohtaan. Suomessa ainakin yksi nainen joutui mielisairaalaan hänen takiaan, ja Amerikassa yksi mies koko saman kohtalon. Hän itse kertoi, että Amerikassa tämän miehen vanhemmat syyttivät häntä heidän poikansa joutumisesta mielisairaalaan. Oli hyvää mainosta Suomelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riehumiseen on olemassa sellainen paikka kuin putka. Kenelläkään ei ole oikeutta alkaa myrkyttämään kenenkään aivoja.

        Niin. pitäskö sitä tälläki foorumilla vähän miettiä, että olisiko laitoksissa lääkehoitoa parempi vaihtoehto firman oma rynnäkkötiimi mellakka kilpineen ja pamppuineen.

        Jostain syystä yhteiskunta ajattelee eritavalla kuin tämä foorumi, ja on sitä mieltä että lääkkeet on se parempi vaihtoehto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. pitäskö sitä tälläki foorumilla vähän miettiä, että olisiko laitoksissa lääkehoitoa parempi vaihtoehto firman oma rynnäkkötiimi mellakka kilpineen ja pamppuineen.

        Jostain syystä yhteiskunta ajattelee eritavalla kuin tämä foorumi, ja on sitä mieltä että lääkkeet on se parempi vaihtoehto.

        Ne, jotka eivät ole kokeneet psykiatrian ” lääkkeitä”, ovat sitä mieltä, että ne ovat parempi vaihtoehto. Jos olisivat itse kokeneet niiden käytön, harva olisi vaatimassa sitä. Millä perusteella joillekin laitetaan loppuelämäksi neurolepteissä eläminen? Eihän edes elinkautinen ole vankiloissa nykyisin elinkautinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne, jotka eivät ole kokeneet psykiatrian ” lääkkeitä”, ovat sitä mieltä, että ne ovat parempi vaihtoehto. Jos olisivat itse kokeneet niiden käytön, harva olisi vaatimassa sitä. Millä perusteella joillekin laitetaan loppuelämäksi neurolepteissä eläminen? Eihän edes elinkautinen ole vankiloissa nykyisin elinkautinen.

        Jos on niin onnekas, että onnistuu pääsemään irti psyyken huumausaineista, ja on vielä elämää jäljellä, niin parasta on muuttaa pois Suomesta. Muualla voi saada ihmisarvoisen elämän. Mutta ei se Suomessa ole enää mahdollista monilla. Edes terveysasemalla ei voi hakea hoitoa. Uskottavuus on mennyt. Ulkomailla voi saada normaalin kohtelun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. pitäskö sitä tälläki foorumilla vähän miettiä, että olisiko laitoksissa lääkehoitoa parempi vaihtoehto firman oma rynnäkkötiimi mellakka kilpineen ja pamppuineen.

        Jostain syystä yhteiskunta ajattelee eritavalla kuin tämä foorumi, ja on sitä mieltä että lääkkeet on se parempi vaihtoehto.

        Kyllä minä mieluummin menen putkaan, ja pidän aivoni tallessa. Kyllä yhteiskunnan suunsoittajat itsekin tajuaisivat heidän vastimuksensa, kun itse joutuisivat samaan tilanteeseen. Elämä on yllättävää. Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Eiköhän monien turpa mene aika hiljaiseksi, kun itse joutuvat psykiatrian uhriksi. Tietämättömien on hyvä soittaa turpaansa, kun ei itse ole samassa tilanteessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne, jotka eivät ole kokeneet psykiatrian ” lääkkeitä”, ovat sitä mieltä, että ne ovat parempi vaihtoehto. Jos olisivat itse kokeneet niiden käytön, harva olisi vaatimassa sitä. Millä perusteella joillekin laitetaan loppuelämäksi neurolepteissä eläminen? Eihän edes elinkautinen ole vankiloissa nykyisin elinkautinen.

        Kokeiltu on. sekä lääkkeitä että väkivaltaisia ihmisiä.

        Sillä kokemuksella sanoisin, että sairaudentunnoton ihminen ei edes yritä ajatella objektiivisesti lääkkeiden, tai oman väkivaltansa hyötyjä ja haittoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokeiltu on. sekä lääkkeitä että väkivaltaisia ihmisiä.

        Sillä kokemuksella sanoisin, että sairaudentunnoton ihminen ei edes yritä ajatella objektiivisesti lääkkeiden, tai oman väkivaltansa hyötyjä ja haittoja.

        Sairaudentunnotonts ihmistä ei ole. Se on psykiatrien keksimä valetermi. Ja psyykkiset ongelmat eivät ole sairauksia. Ja vaikka olisi kuika sairas, huumausaineet eivät ole ratkaisu ongelmiin. Yhteiskunta tuomitsee jyrkästi huumeiden köytön, mutta pakolla huumaa ihmisiä huumausaineilla psyykkisien ongelmien takia, jotka johtuvat pääasiassa ihmissuhdeongelmista. Kaksinaismoralistista toimintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokeiltu on. sekä lääkkeitä että väkivaltaisia ihmisiä.

        Sillä kokemuksella sanoisin, että sairaudentunnoton ihminen ei edes yritä ajatella objektiivisesti lääkkeiden, tai oman väkivaltansa hyötyjä ja haittoja.

        Et taida tietää, mitä nämä psykiatrian käyttämät ” lääkkeet” ovat. Ne ovat ihan oikeita huumausaineita. Ne eivät paranna ketään yhtään sen enempää kuin mitkään muutkaan huumausaineet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaudentunnotonts ihmistä ei ole. Se on psykiatrien keksimä valetermi. Ja psyykkiset ongelmat eivät ole sairauksia. Ja vaikka olisi kuika sairas, huumausaineet eivät ole ratkaisu ongelmiin. Yhteiskunta tuomitsee jyrkästi huumeiden köytön, mutta pakolla huumaa ihmisiä huumausaineilla psyykkisien ongelmien takia, jotka johtuvat pääasiassa ihmissuhdeongelmista. Kaksinaismoralistista toimintaa.

        Älä viitsi edes selitellä noita yksinkertaistettuja juttujas. Keksittyjä eivät ole sairaudet vaan ihan täyttä karua totuutta niille jotka sairastuvat.
        Joten älä viitsi puhua asioista mistä sinulla ei ole mitään tietoa edes .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et taida tietää, mitä nämä psykiatrian käyttämät ” lääkkeet” ovat. Ne ovat ihan oikeita huumausaineita. Ne eivät paranna ketään yhtään sen enempää kuin mitkään muutkaan huumausaineet.

        Ne eivät ole mitään huumausaineita niille jotka niitä tarvitsevat, vaan lääkkeitä jotka auttavat että olo tulisi paremmaksi. Terveelle ihmiselle ne saattavat olla huumaus aineita koska eivät niitä tarvitse. Mutta toitottaa asiaa joka ei ilmeisesti kuulu sinun tietopankkina, ja leikit jotain joka nyt muka on keksinyt selvän selityksen asiaan mistä et tiedä yhtään mitään.
        Saa vaan toivoa ettei kukaan ; ota todesta näitä juttujasi, sillä kaikilla on saatava olla mahdollisuus paranemiseen .
        Niin että annetaan osaavien hoitaa nämä asiat, sinä et pysty auttamaan ketään joka voi todella huonosti


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle kommentoijalle: hyvät ja toista kunnioittavat käytöstavat koskevat myös hoitohenkilöstöä. Ei voi olla niin, että potilaalta edellytetään sitä ainoastaan. Joskus ja useimmiten onkin käynyt niin, että sitä hyvää käytöstä ja suorastaan nöyristelyä edellytetään potilaalta hoitaija, tai lääkäreitä kohtaan. Mikä on minusta suorastaan pöyristyttävää. Sellainen ei kuulu minkään sivistyneen valtion ja siinä oleviin toimintaperiaatteisiin, ja ihmisten tapaan käyttäytyä.

        Miksi muuten ylipäätään rinnastat mt-tai elämässään ongelmista kärsivät rikollisiin? Olet tehnyt tuota aiemminkin. Tapasi ajatella, tai suhtautua tietyn ihmisryhmän edustajiin on selkeästi rasistinen, joitakin ominaisuuksia esiin aiheettomasti nostava ja jokaisen ihmisarvoa loukkaava ja epähumaani tapa käyttäytyä.

        Suurin osa mt-, tai ylipäätään mistään ongelmista elämässään kärsivä/kärsivät ovat aivan tavallisia, samanlaisia, inhimillisiä tunteita ja kärsimystä kokevia ja tuntevia ihmisiä, kuin muutkin. Eikä heissä ole yhtään sen enempää rikollisia ominaisuuksia. Ketään ei saisi, eikä tarvitse leimata ja syrjiä yhtään enempää.

        Se ei ole kunnioutuksen puutetta, jos hoitaja ei lähde harhoihisi, tai muihin narsistisiin pelleilyihin mukaan.

        Jos taas hoitotaho aidosti kohtelee sinua väärin, niin kannattaa tehdä ne kaikenmaailman kantelut jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden haluaminen ja tarvitseminen on kaksi eri asiaa. . Kas kun riehuminen ei ole subjektiivinen oikeus.

        "Helpoksi lääkitsemistestä" pitää muistaa myös potilaan itsensä turvallisuus. Sen lisäksi että konflikti tilanteet ovat vaarallisia hoitohenkilökunnalle, niin ne ovat vaarallisia myös potilaalle.

        Se on hienoa että sinä pystyt ottamaan vastuun, mutta minkälaista vastuuta oletat että kahdeksanvuotias on valmis ottamaan?

        Minun ei onneksi tarvitse ottaa vastuuta kenestäkään, ei kahdeksanvuotiaasta, eikä muunkaan ikäisestä. Ammattilaiset ovat sitä varten olemassa.

        Ymmärrän toki, että ihminen täytyy saada rauhalliseksi yleisen turvallisuuden, sekä oman turvallisuutensa takia.
        Mutta he, jotka riehuvan ihmisen haluavat saada/tehdä rauhalliseksi, voisivat myös toimia vastuullisesti, ei ketään tarvitse lääkitä lähemmäksi koomaa muistuttavaa olotilaa ( jollaisen suuret lääkeannokset voivat saada aikaiseksi ).
        Rajansa kaikella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä viitsi edes selitellä noita yksinkertaistettuja juttujas. Keksittyjä eivät ole sairaudet vaan ihan täyttä karua totuutta niille jotka sairastuvat.
        Joten älä viitsi puhua asioista mistä sinulla ei ole mitään tietoa edes .

        Kokemusta ja tietoa on monelta vuosikymmeneltä. Jos joku saa apua niistä, se on hänen asiansa. Joku toinen ei voi hyvin niissä. Ihmiset ovat erilaisia. Mutta mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että neuroleptit ovat huumeita. Samoin ovat muutkin psyyken ”lääkkeet”. Ota selvää asioista, ennen kuin arvostelet toisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaudentunnotonts ihmistä ei ole. Se on psykiatrien keksimä valetermi. Ja psyykkiset ongelmat eivät ole sairauksia. Ja vaikka olisi kuika sairas, huumausaineet eivät ole ratkaisu ongelmiin. Yhteiskunta tuomitsee jyrkästi huumeiden köytön, mutta pakolla huumaa ihmisiä huumausaineilla psyykkisien ongelmien takia, jotka johtuvat pääasiassa ihmissuhdeongelmista. Kaksinaismoralistista toimintaa.

        Nimenomaan. Sairaudentunnottomuus on kontrollointitermi. Sitä sairasta hevonpaskaa mitä psykiatriamieliset ihmiset toisten ihmisten päälle yrjöää jotka esim haluaa irroittaa itsensä psykiatrian koneistosta.

        En itsekään pidä kutsua psyyken ongelmia sairauksiksi enkä enää ajattele esim masennusta sairautena. Moni psyyken ongelma johtuu muusta kuin geeneistä tai biologiasta ja ihan helvetin kieroutunutta että niitä aletaan aineilla heti hoitaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne eivät ole mitään huumausaineita niille jotka niitä tarvitsevat, vaan lääkkeitä jotka auttavat että olo tulisi paremmaksi. Terveelle ihmiselle ne saattavat olla huumaus aineita koska eivät niitä tarvitse. Mutta toitottaa asiaa joka ei ilmeisesti kuulu sinun tietopankkina, ja leikit jotain joka nyt muka on keksinyt selvän selityksen asiaan mistä et tiedä yhtään mitään.
        Saa vaan toivoa ettei kukaan ; ota todesta näitä juttujasi, sillä kaikilla on saatava olla mahdollisuus paranemiseen .
        Niin että annetaan osaavien hoitaa nämä asiat, sinä et pysty auttamaan ketään joka voi todella huonosti

        Psykiatrian aineet on psykoaktiivisia aineita niin terveelle kuin sairaallekin.
        Ei kenenkään olo voi pitemmän päälle tulla paremmaksi psykoaktiivisilla aineilla minkä ongelmiin kuuluvat mm. haitat, adaptaatio, mahdollinen toleranssi ja vieroitusoireet ja lääkkeet ovat on loppupeleissä neurotoksisia.
        Olo ei pitemmän päälle tule paremmaksi niin laittomilla kuin laillisilla aineilla. Ei meidän aivoja ja hermostoa ole evoluution valossa suunniteltu päivittäin "pommitettavaksi" tämmöisillä aineilla. Aivomme pyrkivät vastustamaan tällaista sotkemista viimeiseen asti. Jos jotain esim blokataan, aivot lisää reseptorien määrää. Psykiatrian aineet sotkee aivoja ja hermostoa, muuttaa niiden toimintaa myös haitallisesti ei paranna. Jos joku aine tekee hyvän olon ei se kirjaimellisesti biologisesti hyvällä tavalla välttis patanna mitään

        Jotkut pitävät kyseisten aineiden vaikutuksista, toiset eivät. Ihan sama onko terve tai sairas. Niissä on vaikutus käyttää niitä terveenä tai ns sairaana. Minä vihasin antipsykootin vaikutusta ja varmaan vihaisi todennäköisesti sillä huumattu psykiatrikin jos niitä kokeilisi kun vispaisi levottomana kykenemättä istumaan paikallaan kykenemättä työhönsä aivot ainrella sekotettuna. Minulla muka oli sairaus, psykiatrilla ei.

        Lopetin aineet, tein vastoin mitä kunnianarvoisa psykiatri suositteli ja aloin voida paremmin. He ei tiedä mistään mitään. Jos he tietäisi he eivät sotkisi ihmisten kehoa ja aivoja näin.

        Toki syyntakeettomia heihin uskovia potilaita voi huijata että potilaalla on vaikka kemiallinen epätasapainohäiriö tai aivojen neuroplastisuutta kannattaa lisätä jollain epämääräisillä huonosti aineilla joiden sanotaan lisäävän keinotekoisesti neuroplastisuutta.

        Toivon että jokainen psykiatri joka sotkee typeryksenäa toisten ihmisten aivoja ja kehoa ymmätryksen lisääntyessä tulevaisuudessa lääkkeiden ongelmista tullaan saattamaan vastuuseen. Erityisesti armoa minulta ei heru niille lääkäreille jotka on esitelleet vaan lääkeyhtiöiden liibalaabaa potilailleen lääkkeistä tarjoamatta informed consenttia tosiasiallisista ongelmista mitä siitä voi seurata kun lähtee näihin aineisiin joita määrätään aivan naurettavalla itsevarmuudella ongelmien suhteen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian aineet on psykoaktiivisia aineita niin terveelle kuin sairaallekin.
        Ei kenenkään olo voi pitemmän päälle tulla paremmaksi psykoaktiivisilla aineilla minkä ongelmiin kuuluvat mm. haitat, adaptaatio, mahdollinen toleranssi ja vieroitusoireet ja lääkkeet ovat on loppupeleissä neurotoksisia.
        Olo ei pitemmän päälle tule paremmaksi niin laittomilla kuin laillisilla aineilla. Ei meidän aivoja ja hermostoa ole evoluution valossa suunniteltu päivittäin "pommitettavaksi" tämmöisillä aineilla. Aivomme pyrkivät vastustamaan tällaista sotkemista viimeiseen asti. Jos jotain esim blokataan, aivot lisää reseptorien määrää. Psykiatrian aineet sotkee aivoja ja hermostoa, muuttaa niiden toimintaa myös haitallisesti ei paranna. Jos joku aine tekee hyvän olon ei se kirjaimellisesti biologisesti hyvällä tavalla välttis patanna mitään

        Jotkut pitävät kyseisten aineiden vaikutuksista, toiset eivät. Ihan sama onko terve tai sairas. Niissä on vaikutus käyttää niitä terveenä tai ns sairaana. Minä vihasin antipsykootin vaikutusta ja varmaan vihaisi todennäköisesti sillä huumattu psykiatrikin jos niitä kokeilisi kun vispaisi levottomana kykenemättä istumaan paikallaan kykenemättä työhönsä aivot ainrella sekotettuna. Minulla muka oli sairaus, psykiatrilla ei.

        Lopetin aineet, tein vastoin mitä kunnianarvoisa psykiatri suositteli ja aloin voida paremmin. He ei tiedä mistään mitään. Jos he tietäisi he eivät sotkisi ihmisten kehoa ja aivoja näin.

        Toki syyntakeettomia heihin uskovia potilaita voi huijata että potilaalla on vaikka kemiallinen epätasapainohäiriö tai aivojen neuroplastisuutta kannattaa lisätä jollain epämääräisillä huonosti aineilla joiden sanotaan lisäävän keinotekoisesti neuroplastisuutta.

        Toivon että jokainen psykiatri joka sotkee typeryksenäa toisten ihmisten aivoja ja kehoa ymmätryksen lisääntyessä tulevaisuudessa lääkkeiden ongelmista tullaan saattamaan vastuuseen. Erityisesti armoa minulta ei heru niille lääkäreille jotka on esitelleet vaan lääkeyhtiöiden liibalaabaa potilailleen lääkkeistä tarjoamatta informed consenttia tosiasiallisista ongelmista mitä siitä voi seurata kun lähtee näihin aineisiin joita määrätään aivan naurettavalla itsevarmuudella ongelmien suhteen

        Kuinkakohan moni ihminen käyttäytyy esim yllykkeettömämmin ja esim aggressiivisesti jo ihan siitä syystä että heidän päänsä on pehmitetty psykiatrian aineilla ynnä muilla aineilla? En myöskään ihmettele yhtään esim.psykiatriaa kohtaan nousevaa aggressiota jos joku yksinkertaistettu imbesilli esim pakottaa toiselle lääkkeitä väittäen sen auttavan kemiallisiin häiriöihin päässä vai mikä se biologinen sairaus olikaan jota lääke kemiallisesti hoitaa,vähättelee haittoja ja jankuttaa että lääkkeet auttaa. Kohdellen ihmisiä alentavasti, leimaten ja valtaa käyttäen yrittäen manipuloida ihmisiä vaillinaisella lääkkeitä hehkuttavalla infotmaatiolla käyttämään aineita. Kohdellen ihmistä hallittavana ja kontrolloitavana olentona pätien että tietää mikä ihmiselle on parasta ensin stereotypisoiden hänet tiettyyn kategoriaan ihmisiä esittäen että sairaus olisi jotenkin yksinomaa biologinen tauti siinä missä muutkin.

        Lisäksi traumatisoivat kokemukset voi saada ihmisen yllykkeet hetkeksi sille tasolle että hänen inhibitionsa eivät välttämättä toimi ihan normaalilla tasolla ja psykiatria voi kaikkine edellämainittuine piirteine olla luonteeltaan traumatisoivaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et taida tietää, mitä nämä psykiatrian käyttämät ” lääkkeet” ovat. Ne ovat ihan oikeita huumausaineita. Ne eivät paranna ketään yhtään sen enempää kuin mitkään muutkaan huumausaineet.

        Ei kai se muuta voi olla kuin tiedon puutetta, kun en saanutkaan niitä kaikkia sivuoireita joita siinä pakkaus selosteessa mainittiin.

        Kaiken lisäksi vielä menin tunnistamaan vieroitusoireetkin vieroitusoireiksi.

        Ehkä ensikerralla tiedän sitten saada enemmän niitä sivuvaikutuksia...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan. Sairaudentunnottomuus on kontrollointitermi. Sitä sairasta hevonpaskaa mitä psykiatriamieliset ihmiset toisten ihmisten päälle yrjöää jotka esim haluaa irroittaa itsensä psykiatrian koneistosta.

        En itsekään pidä kutsua psyyken ongelmia sairauksiksi enkä enää ajattele esim masennusta sairautena. Moni psyyken ongelma johtuu muusta kuin geeneistä tai biologiasta ja ihan helvetin kieroutunutta että niitä aletaan aineilla heti hoitaa.

        Tämän konkreettisempaa esimerkkiä tuskin tästä aiheesta pystyy antamaan, vaikka ihan asiakseen yrittäisi.

        Kyllä tavan tallukka ymmärtää, että se "normaali" on se factory settinki, eikä siihen tarvitse erikseen pyrkiä. Eikä sillä ole mitään tekemistä aineiden kanssa, vaan sen, että termi sairaudentunnottomuus kertoo sen rasitteen jonka se luo ympärilleen, mukaanlukien henkisen, ja joissain tapauksissa jopa fyysisen väkivallan uhan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan. Sairaudentunnottomuus on kontrollointitermi. Sitä sairasta hevonpaskaa mitä psykiatriamieliset ihmiset toisten ihmisten päälle yrjöää jotka esim haluaa irroittaa itsensä psykiatrian koneistosta.

        En itsekään pidä kutsua psyyken ongelmia sairauksiksi enkä enää ajattele esim masennusta sairautena. Moni psyyken ongelma johtuu muusta kuin geeneistä tai biologiasta ja ihan helvetin kieroutunutta että niitä aletaan aineilla heti hoitaa.

        Sairauden tunto tai tunnottomuus eivät ole mielestäni oikeita termejä kuvaamaan mitään psyykkisten ongelmien yhteydessä.
        Psyykkiset vaivat kun eivät tunnu missään, kuten esim. katkennut jalka on kivulias, päänsärky aiheuttaa kivun tunnetta, jne.

        Onko sekin psyykkisesti oireilevan potilaan jonkinlaista syyllistämistä sairautensa takia, että pitäisi jatkuvasti tuntea itsensä sairaaksi ?
        Jos ihminen ajattelee usein olevansa sairas, niin kai se vähitellen tapahtuukin niin, että alkaa voida entistä huonommin ja alkaa pitää itseään kamalan sairaana, vaikka se ei konkreettisesti tunnu millään tavalla missään kohtaa kehoa.
        Olisi henkinen rasite lähes kenelle vain, jos koko ajan pitäisi tiedostaa ja tuntea, että psyyke ei ole täysin kunnossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairauden tunto tai tunnottomuus eivät ole mielestäni oikeita termejä kuvaamaan mitään psyykkisten ongelmien yhteydessä.
        Psyykkiset vaivat kun eivät tunnu missään, kuten esim. katkennut jalka on kivulias, päänsärky aiheuttaa kivun tunnetta, jne.

        Onko sekin psyykkisesti oireilevan potilaan jonkinlaista syyllistämistä sairautensa takia, että pitäisi jatkuvasti tuntea itsensä sairaaksi ?
        Jos ihminen ajattelee usein olevansa sairas, niin kai se vähitellen tapahtuukin niin, että alkaa voida entistä huonommin ja alkaa pitää itseään kamalan sairaana, vaikka se ei konkreettisesti tunnu millään tavalla missään kohtaa kehoa.
        Olisi henkinen rasite lähes kenelle vain, jos koko ajan pitäisi tiedostaa ja tuntea, että psyyke ei ole täysin kunnossa.

        Mä tavallaan ymmärrän pointin ja osittain jopa komppaan.

        Valitettavasti on ihmisiä jotka ajetaan siihen "sairauden muottiin." Ja se sairauden leima on ikään kuin kääntöpuoli.

        Mutta koska ongelman mitätöinti ei hävitä sitä minnekkään, niin miten sitten kuvailisit ongelmaa? Tai minkä termin sille antaisit?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä tavallaan ymmärrän pointin ja osittain jopa komppaan.

        Valitettavasti on ihmisiä jotka ajetaan siihen "sairauden muottiin." Ja se sairauden leima on ikään kuin kääntöpuoli.

        Mutta koska ongelman mitätöinti ei hävitä sitä minnekkään, niin miten sitten kuvailisit ongelmaa? Tai minkä termin sille antaisit?

        Jos nyt ongelmaa sanotaan sairaudeksi, niin sairaudentunto/-tunnottomuus voisi olla parempi ilmaista esim. tietoisuus omasta sairaudesta, tms.
        Eli riittäisi, jos ihminen pystyisi myöntämään olevansa tietoinen, että sillä hetkellä ei ole psyyke kaikkein parhaassa kunnossa.

        Yleisesti ottaen ihminen kyllä huomaa, jos alkaa psyykessä muutosta tapahtua.
        Eri asia jokin syvä psykoosi, kun siinä vaiheessa ei välttämättä enää tiedosta itseään ja ympäristöäänkään, tai se ettei vain halua hyväksyä, ettei ole kaikki kunnossa.

        Joskus käy niinkin, kun vaikka lääkäri tai hoitaja sanoo potilaalle jotakin koskien hänen psyykkistä tilaansa, voi potilaalle tulla torjuva asenne jo siitä syystä, että voi ei, tuo huomasi mikä minulla on pielessä, eihän sitä olisi kukaan saanut tietää, ja nyt se paljastui.

        Jotkut jämähtävät siihen sairauden muottiin, kun taas jotkut elelevät suht normaalia elämää välittämättä sen kummemmin mahdollisesti olemassa olevasta sairaudesta.
        Ihminenhän on silloin aika hyvässä psyykkisessä kunnossa, kun hän tiedostaa oman tilansa, on sitten sairas tai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on niin onnekas, että onnistuu pääsemään irti psyyken huumausaineista, ja on vielä elämää jäljellä, niin parasta on muuttaa pois Suomesta. Muualla voi saada ihmisarvoisen elämän. Mutta ei se Suomessa ole enää mahdollista monilla. Edes terveysasemalla ei voi hakea hoitoa. Uskottavuus on mennyt. Ulkomailla voi saada normaalin kohtelun.

        Jos on onnekas, toipuu tai paranee, voi elää ihan hyvin Suomessakin.
        Eihän se muuta mitään, missä asuu, oma itse kulkee aina mukana, itsestään ei pääse eroon, itseään ei pääse karkuun.

        Miten sitten pärjää ilman niitä lääkkeitä? Silloin pärjää, kun voi henkisesti paremmin.
        Lääkkeitä käytetään henkiseen pahaan oloon, jos on tarvetta.
        Mitä sitten, jos uskottavuus on mennyt? Asia, jolle ei itse voi mitään, mutta onko siitä pakko tehdä itselleen ongelma? Itsekin tiedän, että joskus se uskottavuus on heikoilla.

        Ihmisarvoinen elämä voi olla ihan vaan sitä, kun arvostaa itse itseään. Sille ei itse voi mitään, jos joku toinen ei arvosta. Oma elämä jatkuu, myös niitä arvostavia ihmisiäkin tulee vastaan, yllättävän paljonkin, vähemmistöä ovat he, jotka eivät osaa arvostaa muita.


    • Anonyymi

      Jos mielenterveystouhulan pihteihin Suomessa pääsi pistät, nii se katkeaa. Niin mielivaltaista pakkotouhua. Eikö kukaan ole tialstoja seurannut. 10-25 vuotta menetät elämästäsi. Se on niin huonoa ja tälläinen sosiaalinen yhteisöavustus kun on mukana, niin voit olla varma, että tämåä kansanmurhajoukkio sinua seuraa hautaan asti, joka ei enää kaukana ole.

      • Anonyymi

        Kyllä elämä on pilalla, kun psykiatria pääsee pyörittämään ihmisen aivoja. Olisivat edes rehellisiä ihmisille, mistä on kyse.


      • Anonyymi

        Pää ei katkennut. Tosin sen n. 25 vuotta elämästäni menetin, mutta onnekseni olen saanut vielä viettää parempaa elämää kokemusteni jälkeen.
        Touhu oli joskus " mielivaltaista ", kyllä, sekä myös pakkoa, mutta on pakko sanoa, että psykiatria oli se, joka auttoi minua saamaan elämäni vielä takaisin.

        Tietenkin on muistoja jäljellä, hyviä ja huonoja, eri hoitopaikoista, osastoilta, sairaaloista, avohoidosta, sekä myös monista monista lääkäreistä ja hoitajista, joita tuli kohdattua, heitäkin parempia ja huonompia.

        Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että olen vielä olemassa, ja paremmassa kunnossa kuin sen 25 vuoden ajan, mikä oli ja meni.
        Pitkä ja raskas, hitaasti etenevä prosessi, mutta todella opettavainen.
        Jälkeenpäin kun mietin, en olisi uskonut ihan herkästi, että tämäkin on vielä mahdollista.


      • Anonyymi

        Itsellä meni nuoruus tähän hevonpaskaan nimeltä biologinen psykiatria. Kuin olisi astunut kulttiin ja tarvitsisi jotain uskonnon tuki ry tyyppistä järjestöä seurausten käsittelyyn jos psykiatriasta irrottautuneille olis sellainen. Harvemmin uskonnot tosin koukuttaa ihmisiä aineisiin valehdellen että ne aineet ei koukuta. Enemmän huumediilerit tekee sellaista.

        Nuoruus lääkekoukussa loppupeleissä pitkäaikaiskäytössä melko kehmosti tutkittuihin aineisiin, nuoruus meni oikeaa lääkeannosta etsiessä, haitoista kärsiessä, viekkareita kokiessa ja viekkareita kokiessa lääkkeistä joita määrättiin yhden lääkkeen viekkareihin ja yhtä toisen haittoihin, yhden päivän lääkkeen unohtaessa sähköiskutuntemuksista kärsiessä,vieroitusyrityksiä tehdessä, seksuaalisista haitoista kärsiessä jotka vain paheni ja paheni lopulta tuhoten minut suurelta osin emotionaalisesti. Ja traumoista kärsiessä koko kokemuksesta. Semmoinen oli nuoruuteni. Nykyään kärsin hermosto-oireista ja monenlaisesta kun menin uskomaan lääkäreitä ja olen vain hullu follari mielipiteideni kanssa monen virallisen tahon mielestä.

        Tyhmä idiootti olin kun lääkkeiden voimilla menin eteenpäin luullen tekeväni aluksi vielä itselleni hyvääkin

        Se oman perheen harkinta ja moni asia lykkäytyi tässä lääkekoukkukierteessä. Ei paljon huvittanut tuossa pillerikierteessä alkaa vielä lapsia hankkimaan. Kehoni on lääketieteen runtelema ja tiedä vaikka jotain haittoja välittäisi eteenpäinkin.

        Elämässäni merkitykselliseen rooliin nousi valkoiset pikku pillerit mitä tungin joka aamu kehooni ja toisinaan iltaisinkin. Nykyään en ole enää psykiatrian lääkenarkki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsellä meni nuoruus tähän hevonpaskaan nimeltä biologinen psykiatria. Kuin olisi astunut kulttiin ja tarvitsisi jotain uskonnon tuki ry tyyppistä järjestöä seurausten käsittelyyn jos psykiatriasta irrottautuneille olis sellainen. Harvemmin uskonnot tosin koukuttaa ihmisiä aineisiin valehdellen että ne aineet ei koukuta. Enemmän huumediilerit tekee sellaista.

        Nuoruus lääkekoukussa loppupeleissä pitkäaikaiskäytössä melko kehmosti tutkittuihin aineisiin, nuoruus meni oikeaa lääkeannosta etsiessä, haitoista kärsiessä, viekkareita kokiessa ja viekkareita kokiessa lääkkeistä joita määrättiin yhden lääkkeen viekkareihin ja yhtä toisen haittoihin, yhden päivän lääkkeen unohtaessa sähköiskutuntemuksista kärsiessä,vieroitusyrityksiä tehdessä, seksuaalisista haitoista kärsiessä jotka vain paheni ja paheni lopulta tuhoten minut suurelta osin emotionaalisesti. Ja traumoista kärsiessä koko kokemuksesta. Semmoinen oli nuoruuteni. Nykyään kärsin hermosto-oireista ja monenlaisesta kun menin uskomaan lääkäreitä ja olen vain hullu follari mielipiteideni kanssa monen virallisen tahon mielestä.

        Tyhmä idiootti olin kun lääkkeiden voimilla menin eteenpäin luullen tekeväni aluksi vielä itselleni hyvääkin

        Se oman perheen harkinta ja moni asia lykkäytyi tässä lääkekoukkukierteessä. Ei paljon huvittanut tuossa pillerikierteessä alkaa vielä lapsia hankkimaan. Kehoni on lääketieteen runtelema ja tiedä vaikka jotain haittoja välittäisi eteenpäinkin.

        Elämässäni merkitykselliseen rooliin nousi valkoiset pikku pillerit mitä tungin joka aamu kehooni ja toisinaan iltaisinkin. Nykyään en ole enää psykiatrian lääkenarkki.

        Nämä tarinat ovat tuttuja monullekin. Olen viimeiset 14 vuotta maannut neurolepteissä sängyssä yksin eristyneenä muusta elämästä. Olin täysin toimintakykyinen ja aktiivinen ihminen, jolla oli laaja ystävä ja tuttavapiiri. Harrastuksia ja mielenkiintoa riitti joka lähtöön. Elämä kiinnosti kaikin tavoin. Sitten elämässäni tapahtui ihmissuhderintamalla ikävä väliaika, joka loppui jo yli kymmenen vuotta sitten. Jouduin sairaalaan tämän takia, ja siitä se ”loppuelämän” huumeiden käyttö alkoi. Nyt makaan liikuntakyvyttömänä sängyssä päivästä toiseen yhden ihmisen avun varassa. Varmaan ei ole sellaista toista ryhmää ihmisiä, joita on epäoikeudenmukaisemmin kohdeltu kuin psykiatrian uhreja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsellä meni nuoruus tähän hevonpaskaan nimeltä biologinen psykiatria. Kuin olisi astunut kulttiin ja tarvitsisi jotain uskonnon tuki ry tyyppistä järjestöä seurausten käsittelyyn jos psykiatriasta irrottautuneille olis sellainen. Harvemmin uskonnot tosin koukuttaa ihmisiä aineisiin valehdellen että ne aineet ei koukuta. Enemmän huumediilerit tekee sellaista.

        Nuoruus lääkekoukussa loppupeleissä pitkäaikaiskäytössä melko kehmosti tutkittuihin aineisiin, nuoruus meni oikeaa lääkeannosta etsiessä, haitoista kärsiessä, viekkareita kokiessa ja viekkareita kokiessa lääkkeistä joita määrättiin yhden lääkkeen viekkareihin ja yhtä toisen haittoihin, yhden päivän lääkkeen unohtaessa sähköiskutuntemuksista kärsiessä,vieroitusyrityksiä tehdessä, seksuaalisista haitoista kärsiessä jotka vain paheni ja paheni lopulta tuhoten minut suurelta osin emotionaalisesti. Ja traumoista kärsiessä koko kokemuksesta. Semmoinen oli nuoruuteni. Nykyään kärsin hermosto-oireista ja monenlaisesta kun menin uskomaan lääkäreitä ja olen vain hullu follari mielipiteideni kanssa monen virallisen tahon mielestä.

        Tyhmä idiootti olin kun lääkkeiden voimilla menin eteenpäin luullen tekeväni aluksi vielä itselleni hyvääkin

        Se oman perheen harkinta ja moni asia lykkäytyi tässä lääkekoukkukierteessä. Ei paljon huvittanut tuossa pillerikierteessä alkaa vielä lapsia hankkimaan. Kehoni on lääketieteen runtelema ja tiedä vaikka jotain haittoja välittäisi eteenpäinkin.

        Elämässäni merkitykselliseen rooliin nousi valkoiset pikku pillerit mitä tungin joka aamu kehooni ja toisinaan iltaisinkin. Nykyään en ole enää psykiatrian lääkenarkki.

        Keskity tällä hetkellä olevaan sekä tulevaan, älä takerru menneeseen.
        Toisin sanoen, ei kannata pilata tätä päivää eilisellä.
        Jos jää " jumiin " jo tapahtuneeseen, on vaikea päästä elämässä eteenpäin.
        Omalla kohdallani auttaa ajatus, että nyt on sentään paremmin kuin silloin ennen. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaa pystyy muokata mieleisekseen ( ainakin jossain määrin ).

        Minäkin olen päässyt lääkkeistä eroon useampia vuosia sitten, ja kovin tuttua tekstiä oli häneltä, joka nuorena myös kokenut näitä asioita.


    • Anonyymi

      On se jännä, jos ei itse jaksa, niin pitäähän jossain kuitenkin olla joku, joka tekee sen saman jaksamisen alipalkattuna.

      • Anonyymi

        Tosiasiahan on se, ettei kukaan voi jaksaa toisen puolesta.
        Ja palkkoihin liittyen, koko hoitoalalla, etenkin hoitajilla, pitäisi olla paljon isommat palkat, he tekevät tärkeää työtä.
        En ole ikinä ymmärtänyt, miksei esim. hoitajat saa sitä arvostusta työstään, jonka he ansaitsevat.


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      76
      9062
    2. Sinällään hauska miten jostakin

      jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per
      Ikävä
      60
      3343
    3. Mikä ihme sai sut käyttäytymään

      Niin helvetin törkeästi mua kohtaan, jos kerta olet ihastunut?
      Ikävä
      42
      2728
    4. Voi helvetti

      Mihin olet mut ajanut.
      Ikävä
      27
      2241
    5. Osuuspankki Kuhmo!

      Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto
      Kuhmo
      38
      2207
    6. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      18
      2195
    7. Tiedät etten tiedä

      Mitä pitäisi tehdä.
      Ikävä
      13
      1937
    8. Rakkaalleni!

      Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus
      Tunteet
      15
      1773
    9. Työttömyys kasvaa

      Onneksi persujen kannatus ei kasva.
      Perussuomalaiset
      68
      1715
    10. hyvää yötä.

      toivottavasti sulla oli kiva jouluaatto. 🤍
      Ikävä
      18
      1649
    Aihe