Tekijänoikeuslain oikeutus (luettelosuoja) ????

Tekijänoikeuslakia on perinteisesti oikeutettu sillä, että tekijänoikeuslaki on säädetty turvaamaan luovan työn tekijöiden toimeentuloa antamalla luovan työn tekijälle yksinoikeus teoksen kopioimiseen, jolloin tekijällä luonnollisesti on myös oikeus, yleensä maksua vastaan, oikeuttaa yksi tai useampi kolmas osapuoli tekemään teoksesta kopioita.

Yhtä poikkeusta lukuunottamatta tekijänoikeuslaki kuitenkin edellyttää ns. teoskynnyksen ylittymistä ehtona sille, että teos juridisesti saa tekijänoikeuslain mukaista suojaa luvatonta kopiointia vastaan.

Tämä poikkeus tunnetaan nimellä luettelosuoja.
Luettelosuojapykälässä ei edellytetä, että luettelon pitäisi ylittää teoskynnys saadakseen tekijänoikeuslain luettelosuojapykälässä määrätyn kopiointisuojan.

Monet luettelot eivät edes ole teoksia, koska ne eivät perustu (ihmisen tekemään) luovaan työhön, vaan päinvastoin ovat joko kokonaan tai ainakin pääosin tietokoneohjelman automaattisesti tuottamia, joten ne eivät lainkaan ole luovan työn tuloksia.

Sopii siis kysyä:
Miksi lailla on suojattu tällaisia luetteloita, jotka eivät lainkaan ole luovan työn tuloksia ?

Tällaisesta suojaamisesta on paljon haittoja suurelle yleisölle ja pienyrityksille, mutta hyödyt sensijaan valuvat suuryrityksille.

On epäoikeudenmukaista, että eduskunta lakeja säätäessään haluaa turvata lisätuloja suuryrityksille ja samaan aikaan aiheuttaa vaihtoehtoisesti joko lisäkustannuksia tai sitten tiedon saannin estymistä kuluttajille ja pienyrityksille.

Esimerkkejä luettelosuojan sellaisesta käytöstä, joka on myös ristiriidassa kuluttajansuojalain yhteydessä mainittua hintamerkintäasetusta vastaan:

1. Tietokanta siirretytyistä numeroista, ja tieto siitä, mikä on kunkin numeron operaattori (uteliaat voivat käydä katsomassa täällä:
https://www.siirretytnumerot.fi/
).

2. Luettelo, joka julkaistaan joka päivä n. klo 14:00 (jos ei ole häiriöitä, jotka saattavat aiheuttaa julkaisun viivästymisen) ja joka koskee seuraavan vuorokauden pörssisähköhintoja, jotka ovat maaliskuussa 2023 tuntikohtaisia, mutta tulevat kevään 2025 aikana muuttumaan "15 minuuttia" -kohtaiseksi.
Tietoja julkaistaan siis tällä hetkellä (2023 maaliskuu) 24 hintatietoa/vuorokausi, mutta 2025 keväästä alkaeen julkaistaan 96 hintatietoa/vuorokausi.

Tiedot ovat kyllä nähtävissä täällä:
https://www.nordpoolgroup.com/en/Market-data1/Dayahead/Area-Prices/FI/Hourly/?view=table

MUTTA niiden yhteydessä on nimenomainen kielto automaattisesti imuroida ja/tai hyödyntää tietoja (vaikkapa kuumavesivaraajan ohjelmointiin siten, että kuuma käyttövesi lämmitetään vuorokauden halvimman tai halvimpien tuntien aikana).

Hintamerkintäasetuksen idea on juuri se, että asiakkaalla tulee olla hyödykkeen hinta tai hinnoitteluperuste tiedossaan ennen ostopäätöksen tekemistä.

Myös puhelut ja sähkö ovat hyödykkeitä, mutta niiden hieman poikkeuksellisen luonteen takia on perusteltua, että niiden osalta hintatietojen tulee olla myös automaattisen tietokoneohjelman saatavilla.

Koska kuluttajaviranomaiset eivät kovin vakavissaan valvo hintamerkintäasetuksen toteutumista, niin tässä oli esimerkkejä siitä, miten tekijänoikeuslain luettelosuojapykälä käytännössä estää tai ainakin vakavalla tavalla häiritsee asiakkaiden hintamerkintäasetuksen mukaisia oikeuksia.

Joten:
Miksi kansanedustajat sallivat se, että suuryritykset pääsevät lobbaamaan itselleen edullisia (ja kaikille muille tahoille haitallisia) pykäliä lainsäädäntöön ?

Järkevintä ja oikeudenmukaisinta olisi tietysti kumota kokonaan tekijänoikeuslain luettelosuojapykälä tai vähintäänkin rajoittaa pykälän voimassaolo koskemaan vain sellaisia luetteloita, jotka on pääosin tai yksinomaan ihmistyöllä laadittuja, ja rajata pykälän ulkopuolelle sellaiset luettelot, jotka on pääosin tai yksinomaan tuotettu tietokoneohjelman avulla.