Tälläkin palstalla on ollut juttua ulkonäköasioista. Olipa kerran "naisten kesken" aprikointia siitä, miten "se ja se, ihan tavallisen näköinen nainen" on saanut "niin kamalan komean miehen itselleen"? Siinä sitten jahkailtiin "että millä lihaksilla jne". Ootteko huomanneet samaa? Siis näitä "epäsuhtaisia" pareja, joissa jompikumpi on tyyliä "saisinkenethtahansa". Jos se ihmisen sisin kuitenkin merkitsee eniten. Mitäs hyötyä sulle on nätistä hajuvesipullostakaan, jos sisältö et tykkää sisällöstä?
Sadepäivän aprikointia
SadekuuroN
9688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sattui tässä yhtenä päivänä merkillinen tilanne kahvilassa, etsiskelin katseellani sopivantyylistä nuortanaista tulevaan mainokseen
(olen itse myös nainen)tuli semmoinen kian nätti nainen ystävänsä kanssa sisään ja katselin josko myös eleet olisivat sopusoinnussa kauniisiin kasvoihin. Pian tämä neitokainen tuli pöytäni viereen ja kysyi V-täks tuijotat? Vastasin että kaunista on kiva katsella, johon hän lisäsi lesboksä oot -tana, johon rauhallisesti ilmoitin etten suinkaan vaan etsin tulevaan mainokseen sopivaa nuorta ja kaunista naista, jlloin hän vähääkään hätkähtämättä kysyi että millasesta mainoksesta olisi kysmys, johon jouduin vastaamaan että hänen mahdollisuutensa meni jo. Voi V...U kuului vielä tuosta kauiisti punatusta suusta.
Joten ei se kauneus tee kenestäkään yhtään mitään jos sisältö on kypsymätön.
sekä naísten, niinkuin miestenkin "sielu" näkyy silmissä.
Tunnen erään tyylipuhtaan (kauneuskäsite)naisen, jonka katse on kuin kuolleen kalan.
Kauniit kasvot, sopusuhtainen vartalo,mutta kun häntä katsoo silmiin kokee pettymyksen - melkein järkytyksen tunteen.
Silmät ovat elottomat, välinpitämättömät ja niinkuin ihmisellä joka ei käsittäisi edes kaikkea.
Hän hymyilee harvoin, mutta hymy ei yllä silmiin asti.Kuitenkin hänen tiedetään työskentelevän kohtalaisen hyvässä vastuullisessa virassa, mutta olen kuullut kerrottavan, että hän on tyly.
Onkohan se tylyys todellista epäkohteliaisuutta, vai ilmeettömien silmien luoma mielikuva epämiellyttävästä ihmisestä.
Eli siis ilmeikkyys, lähimmäisistään myönteisellä tavalla kiinnostunut ihminen voi olla kaunis, vaikka ulkonaiset piirteit eivät täyttäisikään kauneusihanteen kritereitä. Sisäinen kauneus tekee ihmisestä kauniin, vaikka suu, tai nenä olisivat 'väärää kokoa' , eikä vartalollakaan osallistuttaisi missikisoihin.
Näkee ihmisen psyykkisen vireydentilan, mutta se kuinka sopusuhtainen olet, on se juttu joka avaa tien tutustua toisen.
Silmät voi kertoa sen millä tuulella olet mutta ei sitä oletko oikeasti lempeä, avoin yms.
NO sen silmät kertoo että onko toisista kiinnostunut.
Elikäs ne "epäsopivat" parit on josakin onnistuneet muuten tutustumaan toisiinsa ja huomanneet että
"HEI HYVÄ TYYPPI"
Baareista et heitä löydä koska sielä on liian kova melu ja hämärät valot.
Olen samaa mieltä siitä, että silmistä näkee korkeintaan sen psyykkisen vireystilan, mutta ei sen kummempia "luonnekysymyksiä".
Masennus, pelko, suru ja pettymys asuvat silmissä ja kavoilla - ne on helppo tulkita kylmyydeksi ja torjunnaksi, vaikka ihminen oikeasti olisi kuinka lämmin ja ihana. Elämä kun joskus koettelee kaikkein mukavimpiakin tyyppejä.
kertoo paljon ihmisestä. Kuinka vuorovaikutus toimii silläkin tasolla. Aiheesta olikin jo aikaisemmin juttua.
no totta tota kateutta on, ihan tavallinen tarina, komeat uroot sortuu mitättömän näköisiin
toisaalta sitten taas komeat urokset voi olla aika pelottavia, tuollaiset kiiltokuvapojat, uskaltaistko itse ottaa sellaisen,
no olet ottanut nyt joka tapauksessa jonkun, joten mitä sitä vanhoja suremaan, itse olet valintasi tehnyt... anteeksi, elämä on näin julmaa
huomannut, että avioparit alkavat vuosien varrella muuttua samannäköisiksi.Niin että jos alussa ollaankin hieman epäsuhtaisia, ajanmyötä tuo tasoittuu.
Varmaan ihminen ensisijaisesti hakeutuu suunnilleen samaan älykkyysluokkaan kuuluvan seuraan, vaikka tuo toinen sattuisikin olemaan "niin kamalan komea"...
viimeksi kun törmäsin sellaiseen "voi jessus kun on komee mies ei tollaisia olekkaan" tyyppiin, niin 20 minuuttia keskustelua riitti minulle kertomaan, kuinka yksinäinen sielu voi olla ihminen jolla sitä näköä on, mutta ei ole tarvinnut kehittää mitään henkistä puolta, no kaveri sanoikin lopuks, että hänellä on huono itsetunto, hänkin siis huomasi erinlaisuutemme. vaikkakin siis paljon kouluja käynyt ihminen.
Ystävättäreni tapaili jonkin aikaa samanmoista ja totesi lopulta, ettei ikinä tottunut siihen, kun toiset naiset tuijottivat lakkaamatta ja taisi siis tämä mieskin hiukan antaa heille vinkkiä.
samanlainen "älykkyys" tai yhteinen kemia juttu pareille hyvä, kai? kauneus rapistuu, mutta kultainen sydän ei milloinkaan.
Vuosia sitten palasimme mantanlakituksesta junalla
kotia päin ja jouduimme seisomaan välikäytävään.
Pian oli selvää, mitä miehet syrjäsilmin mittaili-
vat:
Oven vieressä oli lähemmäksi neljääkymmentä ikä-
vuotta lähentelevä lievästi rokonarpinen Jürgen
Prochnow-tyyppi ja seurassaan nuori, ehkä 20-25-
vuotias uskomattoman nätti tummaverinen kaunotar.
Heillä meni silminähden pirun hyvin ja minulla
ja kaverilla oli naurussa pitelemistä, kun kateel-
liset kollit vertailivat ja ihmettelivät "kuinka
helkkarissa tollane..."
Ei se ikä, vaan sielujen sopusointu.