****unia****

Savukiehkurat leijuvat tyynellä säällä,
karpalot työntyvät esiin olkapäällä
Vanat valuvat alas nivusiin ja nilkkaan,
kasvojen suola huuhtoutuu vesitilkkaan.

Kuurankukka sulaa hiljalleen ikkunan pielessä,
lämpimät ajatukset kai silläkin mielessä.
Taas sihahti ja vilkaisu valuvaa rintaa,
siinä on luonnon paljasta pintaa.

Keramiikkaa ja taivutettua terästä,
tänne tullut on matkojenkin perästä.
Vaikka ulkona maa on routaisessa jäässä,
silti tässä lämpö on vain ajatuksen päässä.

Puuta alla, puuta päällä,
lämpö virtaa kuin helle säällä.
Vielä vähän puuta lisään,
pajan prässin luomaan kitaan sisään.
Liekir ltövät kuin hornan tulta,
löylyn henki tämän pyysi multa.

Höyry nousee, iho huokaa,
kuiva pyyhe tänne sulaa.
Kaukomaiden outo elonkorjuu,
merkkilappuun näin usko horjuu.
Lämmin on oma tuttu villasukka,
parsittuna vanha kunnon huopanukka.

Jälkilöyly huurteen harmaa,
putipuhdas se on varmaa.
Pieni haikeus, onko tämän taian vertaa,
säppi kiinni odottamaan ensin kertaa.