Bosnia avasi silmät Itä-Euroopan romanien ahdingolle

Paula Blomerus on lähihoitaja ja opiskelee lasten ja nuorten erityisohjaajaksi. Vapaa-aikanaan hän tekee muiden romaniaktivistien kanssa avustusmatkoja Latviaan.

”En ole juuri saanut eriarvoista kohtelua osakseni työelämässä. Jos olen tehnyt lähihoitajan keikkoja hoitopaikkoihin, jotkut ihmiset eivät ole tajunneet, että tulen työasioissa. Mielenkiintoisin tapaus sattui eräässä vanhustenhoitolaitoksessa. Tulin aamuvuoroon, mutta minulle sanottiin, ettei vierailuaika ole vielä alkanut. Työssäni olen tuntenut tarvetta näyttää aluksi, mitä osaan ja rikkomaan ennakkoluulot. Siitä se on lähtenyt, ja olen saanut hyvää palautetta.

Nuoren polven romanit Suomessa ovat koulutetumpia. Kun on tutkinto suoritettuna, paperi puhuu ja avaa ovia. Nuorempi sukupolvi on myös kokonaisuutena ennakkoluulottomampi.

Suomen romanit ovat etulyöntiasemassa muuhun Eurooppaan verrattuna. Meiltä ei löydy samanlaista eriarvoisuutta kuin esimerkiksi Bosniasta, jossa sain kipinän romanityöhön.

Olin kolmen kuukauden työharjoittelussa Banja Lukassa, joka on serbienemmistöistä ja ortodoksista aluetta. Siellä ei ole yhtä paljon romaneita kuin muslimienemmistöisessä Sarajevossa. Kun törmäsin paikallisiin romaneihin, joista monet olivat kerjäläisiä, se kosketti minua valtavasti. Ajattelin, että olen etuoikeutettu synnyttyäni Suomeen, ihan hyvin olisin voinut syntyä Bosniaan ja olla kerjäämässä kadulla.

Olin ajatellut, että haluan lähetystyöhön Afrikkaan, mutta siinä päätin, että miksi lähteä merta edemmäs kalaan. On niin paljon työtä lähempänäkin, kuten Latviassa. Siellä kun menee maaseudulle, se on kuin ajaisi aikakoneella taaksepäin.”

Paula Blomerus, 29, lähihoitaja ja opiskelija, Helsinki

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/romani-kohtaa-tyoelamassa-edelleen-piilorasismia/