mitä mieltä?

VOI ETTÄ TYÖ UUSIKKONAIKKOSET OLETTE SITTEN MAAN PARHAIMPIA IHMISIÄ! TEISSÄ EI OLE MITÄÄN VIKAA! VAIN LASTEN OMA ÄITI ON MUUTTUNUT YHDESSÄ YÖSSÄ NIIN HUONOKSI JOKA EI OSAA ENÄÄ OMIA LAPSIAAN HOITAA, EI SYÖTTÄÄ, EI PESTÄ NIIDEN PYYKKIÄ EI YHTIKÄS MITÄÄN!.... ON SE HYVÄ ETTÄ PELASTITTE EDES HEIDÄN ISÄNSÄ SIELTÄ POIS! EI NÄITÄ JUTTUJA JAKSA EDES LUKEA,LUKEA LUKEA..........

Jo aiemmin kommentoin tuossa samaa asiaa koskevassa viestiketjussa. Ensinnäkin minä olen ex ja äiti. Minusta tuntuisi kyllä ikävältä jos lasteni isä toisi uuden naisensa lastemme juhliin. Uutta miestänikään en halua näihin juhliin tuoda. Suhteita on erilaisia, riippuu tietty tilanteesta.

Jos teillä on tilanne noinkin tulenarka, että lapsen äidin reaktiota noin pelkäät, niin jättäisin ihan suosiolla menemättä. Lapsen kannalta tilanne olisi kiusallinen, kuten tulit huomaamaan edellisissä juhlissa joihin menit. Kirjoituksesta huokui läpi mielipiteesi exästä, joten eikö tilanne olisi ilman kohtauksiakin epämiellyttävä. Eiköhän sille lapselle riitä ne omat vanhemmat sinne juliin vieraiksi.

Lopputekstiä lukiessa tuli myös tunne, että se pahin asia tässä onkin mustasukkaisuus. Inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta ajattelisin kuitenkin lasta, hänen juhlansa ne ovat.

Ja jos äiti on niin holtiton, että lapsi on aina likaisissa vaatteissa, ei syö kunnon ruokaa ja "jättänyt pulaan", niin eikö olisi parempi yrittää saada lapsi teille asumaan. Itse tiedän miltä tuntuu hoitaa kahta vilkasta lasta kaksi viikkoa putkeen yksin, järjestellä aikataulut ym muut menot lasten koulu/hoito/lääkäri/vanhempainilta ym. menojen mukaan. Järjestellä hoitajia yms. Luopua harrastuksista yms.Olen minäkin todella helpottunut kun lapset isälleen sitten menevät. onhan se varmaan "kiva" järjestää tekemistä,päivitellä likaisia vaatteita, kuria ja tuokailutottumuksia. Itse toki olen iloinen, että lapset isänsä ja uuden naisensa luona viihtyvät hyvin. Välillä vaan ajattelen, että kumpa tietäisitte miten helppoa "kasvattamista" tuo on. No, isä tietääkin, mutta se yksi syy miksi erilleen aikoinaan muutimme.

Unohda kaikki muu paitsi lapsen tahto.
Jos lapsi nimenomaan PYYTÄÄ sinua paikalle, niin silloin tottakai menet.
Älä kysy lapselta menetkö vai et,
vaan odota josko lapsi ITSE pyytää.

Meillä tuo homma nimittäin menee niinpäin,
että isin tyttöystävä tulee paikalle vaikka lapsi KIELTÄÄ.

Päiväkoti- ja kouluasiat ovat aika herkkiä paikkoja lapselle; kaverit kyselee "kuka toi on" ja laps voi joutua vaikeaan tilanteeseen.
Se tenava luottaa suhun sen jälkeen paljon enemmän, jos todella teet niin kuin hän tahtoo,
etkä niin kuin hänet "on saatu haluamaan".

Käy tuota äitiä ja lasta hiukan sääliksi,
on tosi ikävää jos kotiasiat ei ole kunnossa.

Madonnan kanssa. Jos lapsi kutsuu, niin mene toki, mutta älä muuten. Mitä suotta ärsyttämään lapsen äitiä ja sitä kautta saattaa lapsi ikävään asemaan.

ilisi eri asia jos miehesi olisi edes lähivanhempi, ja silloinkin vielä miettisin asiaa tarkkaan. Ei ole vain kyse siitä että sinä tulet lapsen kanssa toimeen vaan myös siitä että lapsen on mukava olla, voin kuvitella jos lapsen äiti ei sinusta pidä voi teidän samassa paikassa ololla olla vaikutusta ilmapiiriin ja muutenkin ihmiset tuntevat tällaisissa tilanteissa olonsa usein vaivautuneeksi kun eivät tiedä kenen kanssa sopii puhua ja mitä jne.

Mieheni 8 v. poika puhui juuri viikonloppuna minulle, että te molemmat ainakin saatte tulla hänen rippijuhliinsa (ja niihin juhliin on vielä hetki aikaa). Samassa yhteydessä hän esitti toiveen, että jos hänen synttärijuhlansa voitaisiin viettää meillä. Edellisenä kesänä äiti ei pitänyt hänelle synttäreitä ollenkaan.

Vanhempi poika pääsi ripille edelliskesänä ja ne juhlat olivat ”ikimuistoiset”. Äiti ilmoitti miehelleni, että jos poika ei saa rippilahjaksi mopoa, niin minulla, siis minulla, ei ole mitään asiaa rippijuhliin. Isän kanta oli, että hän antaa samanarvoisen lahjan pojalle, kuin mitä tytärkin on saanut. Menimme siis vain kirkolle. Täällä meidät kutsuttiin molemmat itse rippijuhlaan. Rippivieraina oli vain mieheni sisko perheineen, pojan äidinäiti ja isoäidin kaksi veljeä vaimoineen, eikä KETÄÄN muuta. Äidin veljien perheistä (3 kpl) ei ollut paikalla ketään, ei edes kummit, vaikka asuvat samalla paikkakunnalla. Kaksi näistä veljistä oli toivotettu sinne, minne aurinko ei paista ja vain vaimot ja lapset kutsuttu, mutta nämäkään vaimot eivät ilman puolisoaan tulleet. (Tästä vaimot saivat aika ryöpytyksen, kun eivät uskalla tehdä mitään ilman miehensä lupaa.)

Silloin minulle vahvistui käsitys, että minä mieheni kanssa olemme perhe ja me myös ”edustamme” perheenä. Eli jos joku ei halua meitä molempia juhliinsa, niin silloin jäämme pois molemmat. Tilanne on lapsille vaikea, jos vanhemmat niistä sellaisen tekevät. Jos vanhemmat suhtautuvat toisiinsa ja toistensa puolisoihin luontevasti, niin myös lapsi tekee niin.

Enemmän lapsi kärsii äitinsä törttöilystä kuin siitä että jätät menemättä. Voit keventää lapsen mieltä vannottamalla hänet kertomaan kaiken mitä juhlassa tapahtui,osoittaen näin että kyllä sinua se kiinnostaa.Kuulostat todella ihanalta äitipuolelta,jatka samaan malliin..kyllä se ex-muija siitä asettuu ajan myötä.Luulisi ainakin.
Oma ihan venäläinen "äitipuolenI" (ei kyllä voi edes tuolla nimellä kutsua) soitteli minulle kun olin n.9v häirikkösoittoja,tappouhkauksia yms yms mukavaa useamman vuoden ajan vaikken itse edes ollut isääni missään yhteydessä,ainakaan oma-aloitteisesti.

mulla oli sama tilanne noin 10 vuotta sitten ja minä menin pojan kevätjuhla tilaisuuteen.Entinen oli vähän pahalla tuulella,mutta hän tajusi ettei kannata,jos lapsi tykkää ja sitä paitsi hän ei tee muille hallaa kuin itselleen.Mulla on lapsipuoliini tosi hyvät välit tällä hetkellä ja oikestaan paremmat kun heidän omaan äitiinsä.Sun kannattaa kuunnella mitä lapsi sanoo,koska sinähän kuulut tällä hetkellä myös hänen eläämänsä,etkä entisen vaimon.Kannattaa myös jutella miehesi kanssa,joa annat periksi joudut antamaan muulloinkin.Opin tämän itsekkin.Edelleen huolehdi lapsesta niinkuin hän olisi sinun,siitä alkaa luottamus joka jatkuu ja lapsi luottaa sinuun ja myös turvautuu.Mulla kävi näin ja edelleen turvautuuvat minuun.

näin "lapsipuolena" sanóisin että jos lapsi pyytää nii mene. oman isäni oli aina vaikea suhtautua äitini uuteen miesystävään, mutta pyysin tämän silti kevät ja joulujuhliini pienenä, sillä hän oli minulle läheinen. Ja rippijuhlista sen verran että lapsi on siinä vaiheesa jo niin vanha ettei mielestäni ole enää vanhemman asia päättää kuka saa tulla ja kuka ei...
Älkää hyvät ihmiset sotkeko lapsianne omaan katkeruuteenne!!! jos lapsi pitää ex:än uudesta puolisosta ja tämä kohtelee lasta hyvin, laittakaa katkeruutenne syrjään ja ajatelkaa lapsen parasta.

Ensinnäkin olisi lapsen kannalta tärkeää ettei juhlasta tule aikuisten taistelutanner.
Jos olet läsnä niin - hae paikka takarivistä, tule kun juhlat alkaa lähde kun juhlat loppuu - jos saat tilaisuuden käy tervehtimässä ja kiittämässä lasta tai riittää kun kerrot myöhemmin kiitoksesi lapsille.

exälle voi olla kova paikka uusi puoliso - kuitenkin juhla on tarkoitettu lapselle ja lapsen vanhemmille ja paikkoja varattu monesti vain sen mukaan.

..aina pomppia ex-rouvan mielialojen mukaan - no, ei tarvitse, mutta:
jos lapsi sinutkin juhliinsa haluaa - mene, mutta jos sinusta tuntuu jo etukäteen, että olet ylimääräinen/ulkopuolinen, niin oman itsesikin takia kannattanee jäädä kotiin.
Kirjoitustasi lukiessani tuli tunne, kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin. Itse jään suosiolla kotiin, koska en halua olla tekemisissä avomieheni ex-rouvan kanssa, eikä kai ole edes pakko haluta. Ja oikeasti minulle on aivan sama yrittääkö ex-rouva lähentyä avopuolisoni kanssa jälleen vai ei, jos puolisoni on myötämielinen voinen vain todeta, että he todellakin ansaitsevat toisensa :o) . En viitsi itseäni moisella asialla pahemmin stressata.

Ja kaikille niille ex-vaimoille, jotka eivät kykene elämään sen tosiasian kanssa, että ovat eronneet - voin lämpimästi suositella jonkin asteista terapiaa, jossa saa purettua mieltään ammatti-ihmiselle, jottei kaikkea pahaa oloa tarvitse kaataa esim. ex-miehen niskaan. Hankkikaa vihdoinkin se kuuluisa Oma Elämä ja lopettakaa naurettava kiukuttelu, sillä miksi vaivata päätään koko ajan jonkun toisen ihmisen asioilla eikö myös omakin elämä ole mukavampaa, jos kääntää takkinsa & näyttääkin vain henkistä keskisormea ex-miehen hommille. Kun vielä katselee ympärilleen voikin huomata, että elämässä on hieman muutakin kuin entisen elämän rippeet.

Mä oon taas sitä mieltä, että jos meinaatte miehenne kanssa yhdessä olla, niin se on joka joulu -ja kevätjuhla sama tilanne. Minusta on hyvä että menet, Koska lapsi on sinulle tärkeä ja kuuluu myös perheeseenne.
Ja luulen, että ajan myötä helpottuu, mutta älä anna hänelle (exälle) periksi.
Minulla on kolme lasta, mutta ei nykyisen miehen kanssa. Aluksi monet asiat oli hankalia, kun ex oli hyvin katkera, kun huomasikin että minulla menee hyvin. Nyt olen ollut reilu viisi vuotta nykyisen mieheni kanssa yhdessä ja exä ja mieheni tulevat hyvin toimeen. Hyvää kesää sulle!