Lahjoja voi antaa merkkipäivinä ja muuten vain.
Usein lahja on tapa kertoa lahjan vastaanottajalle,
että hän on tärkeä ja rakas.
Itse tehty lahja on monien mielestä arvokkain.
Lahjojen antamisella on kaksi tavoitetta.
Ensinnäkin se tuo lahjan vastaanottajalle iloa, sillä se on tapa antaa huomiota ja arvostusta.
Toisaalta se on tehokas tapa vahvistaa sosiaalisia sekä perhe- ja tunnesiteitä,
sillä se lisää yhteyden, kiitollisuuden ja sitoutumisen tunteita.
Nykyään lahjat tapaavat muuttua rahaksi, jolloin saaja voi valita itse
lahjansa. Onko jotain jäänyt antamisen ilosta pois, vaikka antaja
pääseekin helpolla ?
En muista milloin olisin saanut viimeksi lahjan, mutta annan pieniä lahjoja muutaman
kerran vuoden varrella.
Usein lahja on tapa kertoa lahjan vastaanottajalle,
että hän on tärkeä ja rakas.
Itse tehty lahja on monien mielestä arvokkain.
Lahjojen antamisella on kaksi tavoitetta.
Ensinnäkin se tuo lahjan vastaanottajalle iloa, sillä se on tapa antaa huomiota ja arvostusta.
Toisaalta se on tehokas tapa vahvistaa sosiaalisia sekä perhe- ja tunnesiteitä,
sillä se lisää yhteyden, kiitollisuuden ja sitoutumisen tunteita.
Nykyään lahjat tapaavat muuttua rahaksi, jolloin saaja voi valita itse
lahjansa. Onko jotain jäänyt antamisen ilosta pois, vaikka antaja
pääseekin helpolla ?
En muista milloin olisin saanut viimeksi lahjan, mutta annan pieniä lahjoja muutaman
kerran vuoden varrella.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sain persujen vaalikojulla lahjaksi kynän ja heijastimen viime viikolla.
Minä sain demarien vaaliteltalla mukillisen mietoa juomaa, juustosämpylän sisältäen Mäkysen vaalinakin, pääministerin bilevideon ja pienen kirjasen nimeltään Optiset harhat.
Se kertoo SDP:n vaalilupauksista.
Tänään sain jalkahoitoon lahjakortin ennakkona tulevaan syntymäpäivään.
Jos huomaan jotain kivaa jossain kaupassa saatan ostaa jos mieleen tulee
kenen päivää se sopisi piristämään. Liian harvoin tapaan ketään,
siksi ne kivat pikku tavarat jää joskus omiin kaappeihin.
Muitten ilahduttamisestakin on tullut toiveunta.
Itse ilolla annan jotain pientä yllättäen ilahduttaakseen ihmistä, kun tiedän häntä ei kukaan huomioi.Sama diki aikana laitan kortin menemään ,jossa kiva teksti kun tiedän kantaa kortin sanoma saajaa.Ostan itselleni aina kun saatavilla : Vaasi neilikoita. Eli anna itselleni lahjat.
En muista kumpaakaan. En ole koskaan pitänyt mitään merkki- tai juhlapäiviä lahjomisen perusteina. Vaimo on aina hoitanut tuon puolen.
Niin kauan kuin lapsemme olivat kotona niin hankimme heidän tarpeiinsa sen mitä milloinkin pystyimme.
Myöhemmin tehdyt verotukseen liittyvät järjestelyt eivät ole lahjomista.
Minunkin mies oli kylmä ihminen. Sain hänen puolestaan hoitaa lahja-asiat ja
korostella, että lahja on tietenkin meiltä molemmilta, vaikka mies viis veisasi.
Vaikkei itse viettäisi merkkipäiviään on kohteliasta ja sitäpaitsi ilo
muistaa jollakin sopivalla tavalla läheisiä ihmisiä.
Vaimolle ostin naistenpäivänä ruusun ;-*
Gubbe 74
Ainoat lahjukseni. Synnytyslaitokselle vaimolle ruusuja 1kpl/penskan 100g. Lukumäärinä 38kpl ja 43 kpl. Onneksi penskat syntyivät syyskesällä jolloin ruusut olivat halvimmillaan suoraan kasvihuoneelta ostettuina.
Vai halvoilla ruusuilla kuittasit? Minä sain timanntikorvikset ja toisella kertaa timanttisormuksen.
Olivatko sirutimantteja vai yhden kiven briljanttihiottuja? Jos viimeeksi mainittuja niin paljonko karaatteja, mikä puhtaus ja väri?
Ilman mitään lahjomisajatusta ja mitään kummempaa tapahtumaa hankin vaimolleni aikanaan, muutaman vuoden kuluessa 0,64 karaatin, briljanttihiotun sormuksen. Tosin P1 laatu ja väri top cristall.
1:n karaatin kaulakorun. WWS2 ja VS.
Korvikset. Kivet 0,5 karaattia/puoli. Wesselton ja VS2.
Tilasin kivet erikseen ja paikallinen kultaseppä istuti ne koruihin.
Kyse ei ollut mistään lahjomisesta vaan mielestäni vaimoni korujen puutteesta.
Vähiten käyttöä oli kaulakorulla. Katoamisen pelko. Sormus annettiin odottamaan ensimmäisen lapsenlapsemme, tytön rippijuhlaa.
Korvikset omalle tyttärellemme.
Vaimoni ei vuosikausiin käyttänyt noita.
Minä sain ilon maksaa itse sairaalamaksun.
Olen siitä omituinen että en halua mitään lahjoja. Perustelen sillä että olen hyvin taloudellinen. Kun ostan itse jotakin, valitsen sen huolella ettei vain jää kaapin hyllyä täyttämään. On aika persoonallinen maku, jota on vaikea toisen tyydyttää. Tosi kurjaa koettaa teeskennellä, Ai kun kiva ja kiitellä, kun valmiiksi suututtaa kun en tule käyttämään. Sanonkin aina rehdisti ettei tarvitse ostaa, jopa ettei saa. Josus joku tuo kukkia, se menettelee, kun kuihtuvat.
Vielä omituisempi olen kun en tunne mitään antajan iloa normaali lahjan antamisessa. Laitan perheilleni rahaa jokaisen tilille. Vain silloin tunnen iloa kun annan sellaiselle, jolla itsellä ei mitenkään ole varaa ostaa ja tavara on ehdottoman tarpeellinen. Samoin kun annan työpanosta eli teen jotain toisen puolesta, sellaisen joka ei itse pysty. Sellaisesta tekemisestä nautin itsekin.
Joskus, hamassa muinaisuudessa 70-luvun alussa, vaimo vihjaisi lahjonnasta johon vastasin, etten tiedä mitä hän haluaa. Hänen käytettävissään on perheemme yhteinen kassa joten ostakoon mitä katsoo haluavansa. Tilin saldo ohjannee päätöksen tekoa.
Tykkään antaa pienen pieniä yllärilahjoja, jotka ei varsinaisesti ole lahjoja,
jotain kivoja muutaman euron juttuja, jotka tuntuvat ilahduttavan ihmisiä ja
minua itseäkin, kun sellaisen saan, se ilahduttaa, että on joku ajatellut minua,
kun olen aika yksinkin. Minusta se on sydämellistä. Se lämmittää sydäntä.
Jouluna olen tainnut antaa edellisen kerran lahjoja. Tänään sain yllättäen naistenpäivän lahjan, joka oli ihana yllätys. ♥️
Ostin ruusupuskan , mieleiseni, itse itselleni viime sunnuntaina.
N
Minusta rahalahja on osoitus siitä, että antaja ei ole viitsinyt miettiä, mikä saajaa ilahduttaisi.. Lahjakorttikin jo osoittaa, että antaja on miettinyt saajaa ja hänen tarpeitaan. Eri asia on jos saaja miettii kallista matkaa tms. rahan tarvetta.
Hienoahan se on ostaa köyhälle opiskelijalla joku lasikippo, vaikka raha olisi hälle tärkeempää, jotta voisi ostaa makaroonipusseja.
Fiksut pystyy keksimään muitakin lahjoja köyhälle opiskelijalle kuin "lasikipon".
Kyllä ja fiksu lahjansaaja pistää saamansa lahjat myyntiin.
Ilahtuukohan rahaton opiskelija makaroonipusseista? Voisihan hänelle koota hiukan herkullisemmankin ruokakorin, mutta onhan se niinkin, että se saattaisi maksaa enemmän kuin 4 euroa.
Osta vaan ne makaroonit.
Eikös tuossa ollut näin:
"vaikka raha olisi hälle tärkeempää, jotta voisi ostaa makaroonipusseja."
eli opiskelija voisi itse ostaa mitä haluaa.
Toissa viikonloppuna lapsen perheessä käydessämme me isovanhemmat saimme ihastuttavan lahjan lapsenlapselta. Hän oli keramiikkakurssilla valmistanut upean uniikin hedelmävadin ja ojensi sen kauniisti paketoituna. Vein sinne tapani mukaan omatekoisia hilloja ja korvapuusteja. Niitä voi sanoa paremminkin tuliaisiksi ja lämpimäisiksi.
Kukkia saan usein, ja ne ovatkin mitä parhaimpia lahjoja: ilahduttavat aina, eivät jää komeron perukoille pölyyntymään, vaan palaavat luonnon kiertokulkuun.
Sanalla lahja on myös merkitys ”lahjakkuus”. Laulun lahjan saanut voi tätä jakaa muiden iloksi. Unenkin lahja on suuri siunaus, sitä vaan on vaikea muiden kanssa jakaa.
Meillä on lahjoja annettu vain jouluisin. Synttärit ja muut tahtovat aina unohtua. Vuosikausia ostin joululahjoja kaiken aikaa, ensimmäiset heti joulun jälkeisistä alennusmyynneistä.
Perhe on saanut lisää vuosia ja joulun vietto on muuttunut, mutta yhä huomaan kaupoissa kulkiessani, että mietin, olisikohan tuo tuote sopiva lahja NN:lle. Aina vaan lahjakoriini ilmaantuu joululahjaksi sopivia ostoksia. Joulun alla sitten havaitsen, että muutamia vielä puuttuu. Itse en toivo lahjoja, tavaraa on jo tarpeeksi, mutta tietenkin ilahdun, jos saan lahjakortin teatteriin tai hyvään ravintolaan. Tai Museokortin.