Mä seurustelen mua vuotta nuoremman yh-äidin kanssa jo toista vuotta. Tänä aikana oon huomannut että seurustelu yh-äidin kanssa on monille aika tabu, koska:
- jotkut sukulaiset (lestadiolaisia?) ovat häpeissään ja vaikenevat koko asiasta
- monet nuoret ihmettelee, miksi olen niin "epätoivoinen" vaikka on ulkonäköä ja muutenkin mukava ihminen
- ikäisilleni naisille asia on kiusallinen, koska he eivät halua hyväksyä että "joku kelpaa mulle lapsenkin kanssa."
- törkein nainen haukkui tyttöystävääni ja katkaisi välit hänen kanssa. Tämän jälkeen hän pyysi mua treffeille. Tätä en todellakaan olisi ikinä uskonut!!!!! Lienee selvää, että en enää halua olla tämän naisen kanssa tekemisissä.
Mutta rakastan tyttöystävääni ja lastamme - hän on kuin omani. Muiden kommentit eivät minua hetkauta.
"Lapsi on osa naisen ja siten myös poikaystävän elämää. Henkisesti keskenkasvuiset älkää vaivautuko."
- jotkut sukulaiset (lestadiolaisia?) ovat häpeissään ja vaikenevat koko asiasta
- monet nuoret ihmettelee, miksi olen niin "epätoivoinen" vaikka on ulkonäköä ja muutenkin mukava ihminen
- ikäisilleni naisille asia on kiusallinen, koska he eivät halua hyväksyä että "joku kelpaa mulle lapsenkin kanssa."
- törkein nainen haukkui tyttöystävääni ja katkaisi välit hänen kanssa. Tämän jälkeen hän pyysi mua treffeille. Tätä en todellakaan olisi ikinä uskonut!!!!! Lienee selvää, että en enää halua olla tämän naisen kanssa tekemisissä.
Mutta rakastan tyttöystävääni ja lastamme - hän on kuin omani. Muiden kommentit eivät minua hetkauta.
"Lapsi on osa naisen ja siten myös poikaystävän elämää. Henkisesti keskenkasvuiset älkää vaivautuko."
Vastaukset 45
Vanhimmat
joka huoli minut vaikka olen häntä 11 vuotta vanhempi ja mulla on viisi lasta.
Suku ja ystävät ovat suhtautuneet mainiosti mutta vieraammat ihmiset kummaksuu.
Samoin täällä, onni tulee odottamatta! ajattelin että ihanaa, nyt olen ja elelen 4 lapsen kanssa rauhassa jne. Mutta niimpä vain kävi että tällä hetkellä on kihlasormus sormessa (vaikka sanoin että yksi kerta riitti, ei enää) kun yli 2 vuotta sitten tapasin ihanan 4 lapsen yh-iskän :)
Meillä tosin lapsiluku täynnä, ettei enempää tehdä, kasvatellaan nämä isoiksi erikattojen alla ja sitten ollaan vain toisillemme ja kai lapsenlapsille, heh...molemmat kun on suvuista joissa runsaanlaisesti lapsia :)
kyllä ottas sinun tilanteessas mitään yksinhuoltajia! Sinä et vaan tiedä miltä tuntuu oma lapsi, jos sinulla ei ole! Meillä on 2 vuotias OMA poika. Siinä tapauksessa ymmärtäisin jos et itse sais lapsia.. Koska harva pystyy rakastamaan toisen ihmisen lasta niinkuin omaansa. Itse en ainakaan pystyisi. Tämä minun vain minun kanta. meitä on moneksi ja se on hyvä että tyttöystäväsi lapsella on mahdollisuus "isään" tai ainakin on miehen malli elämässä! Ja totta on myös se, etten tiedä sitä miltä tuntuu olla yh:n miesystävä!
Mutta voin sanoa sen verran, että ainakin meillä, poikamme isovanhemmat ovat sanoneet että kyllä oma lapsenlapsi on aina oma, että kyllä siinä on iso ero(Vaimoni siskolla on "tytärpuoli", ei omia lapsia) Ja kyllä meistäkin on kiusallista, kun kälyni sanoo poikaamme tytärpuolensa serkuksi, koska pojallamme on minun puoleltani kaksi OIKEAA serkkua.
Eli kyllä se vaan on ylitsepääsemätön totuus että veri on vettä sakeampaa! Ainakin se pätee kaikkiin minun tuntemiini ihmisiin. Ja ehkä joskus huomaat sen itsekkin(viimestään sillon kun otat lapsettoman naisen, jonka kanssa perustat OMAN perheen!) Omassa perheessä ei ole kolmansia tai neljänsiä osapuolia.
Ja nyt saan tietysti kuulla olevani henkisesti keskenkasvuinen, kun en ymmärrä sitä miten vieras lapsi voi olla oma.
Tuntuipa pahalta lukea noin kovasta suvusta. Me olemme niin onnekkaita, ettei meidän isovanhemmat jaottele lapsia. Vaikka meillä on lapsia, jotka eivät ole biologisesti kummankaan, niin yhtä rakkaita ovat isovanhemmille. Onneksi. Meidän suvuissa isovanhempien kaikki lastenlapset, biologiset tai ei, ovat serkkuja keskenään.
Kyllähän lapsi sen vaistoaa jos häntä näin hyljeksitään. Onneksi vaimosi sisko kuitenkin on empaattinen ihminen.
kaikki lastenlapset, biologiset tai ei, ovat serkkuja keskenään.
Ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa !
Miksi tätä asiaa ei voi myöntää näissä uusperhesotkuissa.
Miksi epäilet, että valehtelen?
Jos se ei toimi teidän suvussa, niin olen pahoillani siitä, mutten voi sille mitään.
Meidän suvussa onneksi toimii, vieläpä molemmissa suvuissa.
Niin, ehkäpä selitys on siinä, että meidät on kasvatettu empaattisiksi. Kenen toimesta? No tietysti näiden empaattisten isovanhempien!
P.S. Meidän elämä ei ainakaan ole ollenkaan sotkuista.
Apua, miksi tuollaisille keskenkasvuisille edes suodaan lasta!! Mietipä asiaa lapsen kannalta. Onko hänen syynsä, etteivät vanhempansa tulleet toimeen keskenään. Nyt hänen olisi koko loppuikänsä kannettava ristiä siitä asiasta. Todeta, että hänestä ei kukaan miespuolinen voi välittää?
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Todella hieno asenne sulla lasta ja lapsen äitiä kohtaan! On erittäin kunnioitettavaa ja rohkea teko sinulta ryhtyä vakavaan suhteeseen yh-äidin kanssa, vieläpä noin nuorella iällä!! Älä välitä tälläkin palstalla VALITETTAVASTI kirjoittelevista yksinhuoltajia vihaavista "ihmisistä"! En vain ymmärrä, miksi tulevat juuri tälle palstalle katkeruuksiaan purkamaan. Kehittymätöntä, sanoisin.
Sulle ja muille FIKSUILLE JA ROHKEILLE miehille nostan hattua!!!!!!!!!!!
Juuri tuo! Mikä toimii toisessa perheessä/suvussa ei toimi toisessa. Ja kuten sanoit teidät on kasvatettu empaattisiksi. Kodilla ja suvulla on suuri merkitys (tärkein?) minkälaiseksi ihmisen arvomaailma muokkautuu. Ja ehkä juuri siksi sinä olet myös sijaisvanhempi, että sinulla riittää tuota rakkautta myös ei-biologisille. Jos on paljon saanut voi paljon antaa, tietäen ettei rakkaus jakamalla vähene. Ja sama toisin päin, jos on lusikalla saanut ei voi kauhalla ottaa.
Onhan vanhempia, jotka eivät rakasta kuin vain "hyvää" lasta, että ei se verisidekään näytä kaikille takaavan sitä rakkautta. Valitettavasti.
Meilläkin koko suku on tasa-arvoisesti ottaneet kaikki vastaan. Itselläni on omien 3:n verisisaren lisäksi 3 perheeseen otettua = yksi adoptio ja kaksi sijoituslasta, tulivat alle kouluikäisinä. Tuskin kovin moni edes muistaa että ne ovat muualta tulleita (oma suhtautumiseni heihin on juttu sinänsä, en kutsu heitä sisaruksikseni). Omat lapseni ovat saaneet tietää ymmärrettyään että he kuuluvat sukuun, mutta eivät ole verisisaruksiani.
Sukuun tullut eronneiden uusia kumppaneita ja kas kummaa kaikki lasten kera, laskin että näitä uusia lapsenlapsia on vanhemmillani nyt 9:n. Verilapsenlapsia 10 ja sijaislasten lapsenlapsia 2 ja adoptio-lapsen kumppanin 1 lapsi (adoptio-lapsi ei ole tämän lapsen isä). Eli vanhempani voisivat jaotella lapsenlapset neljään eri luokkaan, mutta kaikki he ovat samassa arvossa mummolle ja papalle. Lapset tietävät taustansa ja kun tavatessaan muiden leikkien lomassa juttelevat luontevasti "milloin sinulla on isä-viikonloppu?"
Määrättyjen perinnöllisten sairauksien takia/varalta on hyvä tietää verisukulaisuutensa, mm. luuydinluovutuksiin tarvitaan sukulaisuussuhde.
Perintöjutuissahan tuo verisukulaisuus ja adoptio tulevat vasta esiin. Meillä esim. sijaislapset eivät kuulu siihen jos vanhempani eivät tee siitä erillistä perintöosaa. No, minusta on maailman turhin asia hajoittaa sukua ja alkaa riidellä perinnöistä :)
olet saanut päähäsi että vaimoni sisko on empaattinen!!!?? Kaikkea muuta hän voi olla mutta ei sitä! Itseasiassa säälin sitä tyttöparkaa, joka joutuu olemaan kälyni "alaisuudessa", SILLÄ HÄN ON TODELLA DOMINOIVA PERSOONA. Ja meillä vaan on suku, joka ei ole vieraantunut "luonnosta"... Kai nää uusioperheet on enempi niitä kaupunkilaisten juttuja
sinäkin onneton vissiin olet yksin jäänyt? Minusta se on kehittymätöntä, että valitsee kumppaninsa väärin ja menee tekemään lapsen hänen kanssaan. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy kyetä kantamaan tekojensa seuraukset! Tätä paskaa on paljon "tuo ei ole valmis isäksi tai äidiksi jne" Täyttä paskaa... Nykyaika kehittää kaikennäköistä sontaa, jostain perkeleen sinkkuelämistä opittua. Minä säälin teitä eronneita. Sitä minä kunnioitan kun ihmiset pysyy yhdessä. Meidän suku on aina ollut oikea, ei ole erottu eikä karattu MEILLÄ ON SEMMONEN KASVATUS! Ps. en ole lestadiolainen enkä edes uskovainen, vaan tavallinen suomalainen yrittäjä ja SANOJENSA MITTAINEN MIES JA ISÄ.
Minä säälin teitä eronneita
Ajattelin, että hän on empaattinen kun kirjoitit, että vaimosi sisko sanoo miehensä lasta ja siskonsa lasta serkuksiksi. Ymmärsin siis tuosta lauseesta, että hän ei rankaisisi pientä lasta henkisesti. Itse ainakin miellän psyykkiseksi väkivallaksi tuollaisen lapsen vähättelyn ja ulkopuoliseksi jättämisen.
Ajatteles mitä tämä pieni lapsi on tehnyt? Sattunut vain syntymään perheeseen joka jostain syystä hajosi. Tuskin tämä lapsi on syyllinen vanhempiensa eroon.
Mistä sinä muuten olet saanut päähäsi, että me olemme kaupunkilaisia? Itse olen kyllä paljasjalkainen suurkaupunkilainen(Suomen mittakaavassa), mutta asunut suurimman osan elämästäni maalla, mieheni on maalla ikänsä asunut kuin myös hänen sukunsa. Omat vanhempani ovat maalaisia, mitä nyt piipahtivat kaupungissa muutamaksi vuosikymmeneksi. Että voi sitä maallakin olla suvaitsevaisuutta.
Nythän sinulla on hieno tilaisuus näyttää suvullesi esimerkkiä ja alkaa kohtelemaan tätä tyttöä niinkuin aikuisen tulisikin. Sääli ei auta ketään.
Mitä tuohon luonnosta vieraantumiseen tulee, niin kyllähän eläinkin ottaa kasvatikseen toisen lajin poikasen, olet varmaan itsekin näistä kuullut tai lukenut. Ovatko nämä eläimetkin silloin "vieraantuneet luonnosta"?
Niin te siis menette naimisiin vain teidän omien sukulaisten kesken? Hui, aikas iljettävää..
Kirjoitithan, että "teillä on sellainen kasvatus". Jos siis vävyt tai miniät tulisivat eri suvuista, et varmaankaan voisi tietää miten heidät on kasvatettu. Vai meneekö teidän suvun matriarkka tivaamaan tämän toisen suvun kasvatusvastuussa olevilta henkilöiltä, että onhan varmasti kasvatettu niin ettei erota?! Kuulostaa kyllä aika epätoivoiselta, minusta ainakin on ihanaa olla VAPAAEHTOISESTI naimisissa.
en tiedä teistä, mutta me ainakin seurusteltiin sen verran, että tultiin tutuiksi myös molempien perheitten ja arvojen kanssa(sekä omien että puolison) Mutta ilmeisesti ei kaikilla ole tapana tutustua toisiinsa, vaan heti rynnätään nussimaan. niinkuin sinulla ruts rats. Kehottaisin ensin tutustumaan kunnolla, ennenkuin alkaa lähempään tuttavuuteen, muuten voi huomata äkkiä olevansa yh. Ja sinulle 3x bio.... Ei se olekkaan lapsen vika, vaan sen vanhempien vika. Mutta se ei tarkoita sitä, että meidän täytyisi tätä vierasta lasta kohtaan käyttäytyä kuin hän olisi sukulaisemme. Se ei tunnu meistä oikealta. Olemme kyllä hänelle ystävällisiä, emme häntä syrji tms. Mutta kirjoitinkin vain ajatuksista, joita se herättää meissä ja lapsemme isovanhemmissa. Eli siitä, että vieras lapsi ei herätä samoja tunteita kuin verisukua oleva.(En missään vaiheessa ole sanonut että olisimme kertoneet tämän asian vieraan lapselle tai hänen isälleen tai äitipuolelle) Mutta luulisin että lapsi kyllä vaistoaa sen että häntä ei pidetä samanarvoisena kuin omaansa, mutta sitä olisi pitänyt hänen vanhempiensa miettiä aikanaan. Syy on yksin heissä.
Vaikka kuules seurustelisi ja tutustuisi kumppaniinsa ja tämän sukuun 40 vuotta, ei se riitä takaamaan avioliiton lopullisuutta. Sinulta on unohtunut täysin se, että ihmiset voivat muuttua ajan saatossa, se ihminen jonka luulet tuntevasi perikotaisin (joka ei muuten ole ikinä mahdollista!) onkin vuosin päästä muuttunut ihan erilaiseksi tai sitten oma ajatusmaailmasi muuttuu eikä ne asiat teillä menekään enää yksi yhteen ja ero saattaa olla hyvinkin todellinen. Ajatusmaailmasi on muutenkin tosi lapsellinen ja suppea!
Asiaa sen enempää kommentoimatta, haluan vielä sanoa sinulle jotain. Meillä on siis 2 sijaislasta ja voin sanoa, ettei heitä voi rakastaa nappia naksauttamalla kun he perheeseen tulevat. Rakkaus syntyy vähitellen, arjessa ja yhdessä olemalla. Tutustumalla. Antakaa tekin edes mahdollisuus tälle pikkutytölle, eihän se voi olla liikaa vaadittu. Tutustu häneen, anna poikasi pitää häntä serkkunaan! Voin sanoa, että saat taatusti uskollisen ihailijan tästä neitosesta, vaikkei se olekaan mikään päämäärä tällaisessa asiassa.
Katkaise perinne, jossa ei muita hyväksytä sukuun kuin siihen syntyneet. Pojastasi voisi kasvaa empaattinen sinun esimerkkiäsi seuraten.
Ihanaa kesää kaikille ihmisille, omille ja lainatuille!
Tässä nyt "aikani kuluksi" vastaan. Kiitos vaan kommentistasi. Eroja on monenlaisia, syitä monenlaisia. Itse ihmettelen, että aivan liian monet todella eroavat vain syystä että "kasvoimme erillemme" mikä tarkoittaa suomennettuna: kyllästyimme toisiimme. SEN ei koskaan pitäisi olla eron syy mielestäni...vaikka helppo kai sanoa...
Oman eroni syyt ovat aivan toista luokkaa. Jos mies kärsii pahasta alkoholismista, jota seuraa työttömyys, mielenterveysongelmat ja sekä henkisen että fyysisen VÄKIVALLAN harjoittaminen minua kohtaan. - Ja jatkossa olisi varmasti lapsiakin kohtaan niitä käyttänyt. Silloin oma ja lasten henki ja mielenterveys tottakai vievät voiton miltään liitolta. Oma henki kun on kullan kallis, katsopas!! Että aivan turhaa yleistää kaikkia eroja "huvin vuoksi" tehdyiksi. Uskomaton määrä henkistä ja fyysistä väkivaltaa mahtuu parisuhteisiin, jos et sitä tiennyt.
Voi se olla että ajan myötä tottuu ajatukseen.. Eihän se tosiaan ole meiltä pois, päinvastoin.
Mutta on siinä sitten sekin puoli, että tällaisten liittojen myötä, jossakin vaiheessa jos eroavat, tämä "serkku" katoaa isänsä matkaan. Se kai siinä onkin ettei me uskota että ne kovin pitkään tulee juttuun, koska käly eronnut jo 2 kertaa sinä aikana kun olen hänet tuntenut.
paremmin kun arvaatkaan. Itse elin alkoholisti perheessä 18 vuotta(isä joi, äiti ei) Olisi paljon kerrottavaa, niistä saisi vaikka kirjan. Mutta ei ollut helppoa. Ja äidilleni annan kyllä aivan suunnattoman arvostuksen! Hän kesti sitä rääkkiä yli 20 vuotta! Mutta nyt isäni on ollut TÄYSIN raittiina yli 3v, ja äitini on siitä onnellinen ettei eronnut, vaan jaksoi yksin pitää perhettä koossa (meitä asui silloin 5 sisarusta kotona).
Mutta tämäkin asia on monipiippuinen... Ymmärrän kyllä TÄYSIN jos joku tällaisten asioitten takia haluaa erota
niinhän se on, enhän minä mitään ole kokenu.. Pumpulissa olen kasvanu ja kultalusikka suussa syntyny.
Hähää! Jäit kiinni! Huomasiko muutkin kun pienenpieni empatianhäivähdys jo jutussa kuulsi!! ;)
Se on kyllä hirveää jos pikkuihmisen elämässä ihmiset vaihtuvat taajaan tahtiin. Kuten sanoit, se ei ole teiltä pois, antakaa kultaisia muistoja teidän perheestänne jos näin käy, ettei tyttö jää teidän sukuun.
Näiden sijoitettujen lasten kanssa on hiukan sama, jos biovanhemmat saa asiansa kuntoon niin on hyvästelyt edessä. Mutta olemme ajatelleet, että pääasia on lapsen olla tavallisessa perheessä mieluummin kuin laitoksessa sen aikaa. Meiltäkin on yksi lapsi "kadonnut", eikä yhteyttä ole enää voinut pitää. :(
Voi jösses mikä suku! Huh... Minulla on kaksi biologista lasta ja yksi lapsipuoli. Minun vanhempani sanovat hyvin selkeästi, että heillä on meidän perheessä kolme lastenlasta. Eivät millään muotoa erittele sitä, kuka on biologista sukua ja kuka ei! Mitä ihmeen merkitystä sillä on, kuka kenetkin on siittänyt tai synnyttänyt? Tärkeintähän on se, että ketkä lapset perheeseen kuuluvat.
lestoista.Ne pilas mun elämän pienessä kylässä kun kävin koulua lapsena 1-6 luokkaa.1-2 luokkaa lesta eukko ja 3-6luokkaa sen länkisääri mies.oli hauskaa kun tuli opetussuunnitelman mukaiset kirjat esim.musiikkitunnille, kaikki pantiin roskiin ja virsien veisuu alko välittömästi.Pikki-kylä oli hyväksynyt Diktaattorin toimet koska lestaporukka oli enemmistönä.Rakastakaa vain toisianne ja älkää välittäkö lestoista pätkääkään.Onnea teille.
Etkö sä ole valittanut täällä ennenkin?
Onko varmaa, että et ole itse yh, jota ei huolita yksinhuoltajuuden vuoksi?
Kuulostaa aika keksityiltä nuo toisten naisten kiinnostukset sua kohtaan. Vähän niin kuin "saisin mä muunkin kuin yh:n eli en mä epätoivoinen ole."
Ole mitä olet ja anna muiden olla mitä he ovat. Ei mua ainakaan hetkauta, onko joku yh:n vai lapsettoman kanssa. Kannattaa kuitenkin olla varovainen. Nuorta kokematonta poikaa on helppo yh:n käyttää hyväksi ja niin kuin joku jo mainitsikin, kun saat omia lapsia voi suhtautuminen toisten lapsiin (yh:n lapseen) muuttua. Oma on oma ja sen huomaa siinä vaiheessa, kun oman saa.
tunnetiin kaverin kaverina, olin kokenu kovia parisuhteessa ja ajatellut elää sitkeesti ilman miestä loppu elämäni :) Siis aivan yksin 4 lapseni kanssa, aluku (ekat 2v) menikin hienosti reissatessa ja kaikkea kivaa lasten kanssa tehdessä(oltiin kuulema aina matkoilla tai jossain).
Sitten siinä vaan kävi nii et, ihastuin tuttavan tuttavaan. Melkein vuosi siinä vierähti kun alettiin sit seurustella ja voi kauheet mikä hullun mylly pyörähti liikkeelle, siinä olis vedonlyönti keskukset tehneet voittoa, jos meistä ois kohteen tehny :)
Yhdistelä on nimittäin mua 10v nuorempi sinkku mies ja mä 4 lapsen yh eihän se voi toimia he hee kaikille on näytetty et toimii on toiminu jo vuosia ja yhteinenkin laps on :)
lukea tuollaisiakin tekstejä välillä eikä vaan niitä missä haukutaan yksinhuoltajia. :)
En ymmärrä miksi ihminen muka olisi epätoivoinen, jos seurustelee ihmisen kanssa jolla on lapsi toisen ihmisen kanssa. Miksi yh:n pitäisi olla yksin loppuelämänsä? Tuntuu, että liian moni ajattelee noin. Yh:t ovat ihmisiä siinä missä muutkin..Onneksi saitte ainakin selville, että tämä ystävä ei ole todellinen ystävä..noita, kun on tollaisiakin..vihaksi pistää tollaiset muka "ystävät" :(
Mulla on yh-kaveri ja kyllä silläkin seurustelu ehdokkaita näyttää löytyvän, vaikka sillä kaksi lasta onkin.
Tsemppiä sulle tästä eteenpäin =)
Itse olen yksinhuoltaja ja olen nyt vuoden seurustellut aivan ihan miehen kanssa. Aluksi monet hänen ystävistään ihmettelivät miksi hän on minun kanssani, vaikka olisi voinut saad kenet muun tahansa ja ennen kaikkea lapsettoman.
Myös monet naiset ovat tulleet hänelle ehdottamaan vaihtoa parempaan pakettiin....
Itselleni oli aluksi kova paikka huomata se, että monet hänen ystävistää karttoivat meille tuloa lapsen takia.
Ajan myötä kuitenki asiat ovat menneet parempaan suuntaan ja ennen kaikkea tiedän kuinka paljon poikaystäväni rakastaa minua ja tytärtäni, vaikkei tyttö oma olekkaan.
Oli ihana kuulla, että on myös muita toisinajattelijoita poikaystäväni lisäksi:)
Olipas mukavaa luettavaa miehen suusta. :)
Minä olin kaksi vuotta yh (yksi lapsi) ja nyt taannoin tapasin erään miehen. Kuvittelin itsekin ettei yh saa ketään, tuntuu että se kuva on heijastunut muiden ihmisten ajatuksista, mutta toisin kävi, ja mies on vielä erittäin hyvännäköinen, mukava, ihana ja symppis, eli saisi kyllä toisenkin jos haluaisi, mutta ei. :)
Me ollaan lapseni kanssa paketti, ja sellaisena me tulemme.
Onpas mukava lukea, että on siis toivoa löytää yh-äitinä joku. Oma lapseni vielä kasvaa masussa ja en kadu että luovuin ns. helposta lapsettomasta elämästä vaikka olisin voinut valita toisinkin kuten lapsen isä. En kuitenkaan haluaisi elää yksin päätöksestäni huolimatta:)
kaikenlaisia huoria sitä onkin olemassa.. Voi jeesus, luulee vielä jotta joku haluis toiselle ukolle tiinenä olevan muijan!
"Siihen ei paljon järkeä tarvita jos toista hulluksi sanoo".
Aikas viisaita nuo vanhat sanonnat, vai mitä?
ja asioita ajatellut! Tsemppiä sinulle ja kumppanillesi lapsineen! :)
Voi hepsankeikka.
Minä tunnen kolme äitiä joytka ovat löytäneet vierelleen ihanat kumppanit jo odotusaikana ja he muodostivat perheen kun vauva syntyi.
Minusta on niin ihanaa että maailmassa on vielä kultasydämisiä ja avarakatseisia ihmisiä.
Nuorinainen taitaa tynnyrin pohjalta tulla kun ei edes käytöstapoja ole.
Todella fiksu kirjoitus. Sinunlaisesi nuoret, älykkäät, moraalisesti korkeatasoiset ja ennakkoluulottomat miehet ovat tämän maan toivo. Jos olisin äitisi, olisin ylpeä sinusta. ( Äitisi varmaan onkin! )
Kaikkea hyvää sinulle, tyttöystävällesi ja sille pikkuiselle joko kuuluu elämäänne. Kasvakoon rakkautenne päivä päivältä. Tulkaa onnellisiksi, viihtykää yhdessä yhä paremmin ja kokekaa yhdessä elämän rikkaus. Ja veisatkaa viis kademielisten idioottien jorinoista!
Avauksen kirjoittaja oli yh-äiti itse. Etkö huomannut. :D
yksinkertaisesti LESTADIOLAISUUS, se kertonee kaiken. Jos puhe ja painostus auta pitämään uskonnollisessa ruodussa, hänet hylätään ja siirretään "aidan toiselle puolelle".
Ihmiset ajattelevat kummallisesti. Yksinhuoltajuus ei muuta ihmistä huonommaksi. Eikö se ole sama, että onko kumppani palomies, muslimi, lakimies, yh, sinkku, malli, kalju ym.
Loppujen lopuksi sitä seurustelee ihmisen kanssa, jolla on tietty persoonallisuus ja jossa on "sitä jotain", joka saa hänet tuntumaan kiinnostavalle.
Eihän sitä niiden yh:n lasten kanssa seurustella, vaan sen kumppanin. Lapset on hyväksyttävä ja uskon, että kypsä ihminen osaa hoitaa seurustelun ja suhteen toisen lapsiin samanaikaisesti. Lapset ovat ihania, ovat ne omia tai toisen. =)
Tulihan sekavaa tekstiä...
Kuulostit kivalta... olen nuorekas yhäippä ja just 30v. lapsikin on tasavuosia, joten nuorena tehty. oisko kivaa meilaa stadilaisen timmin gimman kaa? laita meiliosoittees näkyviin...katellaan...
[email protected]
Onnea! Pidän peukkuja, että siirrytte "uusioperhepalstalle" :D
Tuossa on hyvä esimerkki, että kyllä sitä joku voi kiinnostua yh:stakin. =)
Onnittelut täältäkin....!
Tuskin ite huolisin yh:ta tyttöystäväks, olisin silloin lähinnä myös lapsenvahti, lapsille mitkä ei oo omat, musta se ei sovi yhteen, rehellisyys ennenkaikkee tässä mielessä.
voi varastaa toisen lapset omalle nimelleen- ja vieraannuttaa lapset muutoinkin tarkoitushakuisesti omasta isästään ja isän huollosta, lapsen asumisesta/ tapaamisoikeudesta, isovanhem mistaan ym. isänpuoleisesta suvustaan, kuten Raision kaupun-gissa on tapahtunut perättömin "viranomais-" lausumin, selvi-tyksin tuomioistuimessa lapsen olosuhteista.. enää vain oheis-huoltajuus saamatta:))
Kysymys kuuluukin rakastaako tyttöystäväsi sua samalla tavalla..?! :D
Ite en välittäs olla joku hyödyke ilman biologista omaa hyötyä = itse siitetty lapsi kuviossa. No, saathan sä pillua. Mut johtaako teiän suhde koskaan sinun lisääntymiseesi?
Mun lapsen äidillä (tämmönen panosuhde lähinnä) on uusi mies, menivät kihloihin aika äkkiä.. tuossa just pohti nähdessä ääneen lapsen hoitopaikkaa jne.En viel viittiny ehottaa et kihlattu vois ottaa vastuuta, myös taloudellisesti. Saattaahan toi jo maksaakin jotain. Sormus tais ottaa ekuja.. :D
Halusi olla yh, joten mä en tee muuta ku näen sillon jos sattumalta törmää..
Pitää kattoa vastuunottoa lapsesta sitten kun mulla on tasavertanen äänioikeus lapsen asioihin. Antakoon sen sitte vaikka jollekin muulle jos joku haluu aisuri olla. Ehtona huoltajuudelle oli parisuhde, jota mä en pettäjävalehtelijan kanssa halua.
Lapsi on kyllä.tosi kiva. Pidän paljon :)