perhetyössä huomaa, miten perheitä tuetaan väsymiseen saakka vielä senkin jälkeen, kun sisin sanoo, että toivo on menetetty. Perhetyöntekijä käy räikeimmissä tapauksissa siivoamassa aamuisin huumeruiskut lattioilta ettei lapset saa käsiinsä, hoitaa kodin, ruokaostokset, pyykin ja vanhemmat suihkuun. Kevyemmissä tilanteissa riittää, että viikottain huolehtii, että vanhempi on käynyt antamassa puhtaat näytteet a-klinikalla ja on muistanut huoltaa lapsensa ja itsensä. Kaikki muu on lähes siltä väliltä. Perheitä tuetaan usein parikin vuotta, tehdään sopimuksia päihtettömyydestä, väkivallattomuudesta tms. ja katsotaan että sopimukset pitää. Aika paljon saa tapahtua, että avohuollon pinna katkeaa, vielä sitäkin ennen perhettä varoitetaan monta kertaa ja annetaan vielä yksi mahdollisuus.
Sitä vaan tulin tänne sanomaan, että turha on selitellä miten lapsia huostaanotetaan "ilman perusteita", sitä ei tapahdu!
Sitä vaan tulin tänne sanomaan, että turha on selitellä miten lapsia huostaanotetaan "ilman perusteita", sitä ei tapahdu!
Vastaukset 76
Vanhimmat
olen lähiaikoina ajatellut kuinka kalliita perheitä yhteiskunnalle nämä tuetut perheet ovat. Ovat sitten tosi kalliita. Ja kuka maksa??? No me jotka teemme rehellistä työtä. Ja kaiken päälle meidän tulisi heitä ymmärtää...............
No meidän kunnassa toiselta paikkakunnalta tullut perhe on kuluttanut yksin lähes koko tämän vuoden soshuollon kuntoutus budjetin!!
Eikä sitten ole sekään auttanut...
Kaikille ei tarjota perhetyötä eikä muita avohuollontukitoimenpiteitä, kuten täältä olemme saaneet lukea.
Ja millähän paikkakunnalla tuollaista tapahtuu? Että perhetyöntekijä käy aamuisin siivoamassa huumeruiskut lattioilta ettei lapset saa niitä käsiinsä. Kyllä nyt on "kodinhoitaja" itse humalassa, ei sellaista tee yksikään kodinhoitaja ellei sitten itse kuulu tuohon mainitsemaansa jengiin ja pitävän tuollaista elämää normaalina ja käy auttelemassa ruiskut roskiin ja vanhemmat suihkuun. Ei olemassaolevilla resursseilla ole mahdollistakaan esittämäsi "tukimuoto".
Ei tuollaista esittämääsi perhe-elämää tueta mitenkään, muussa tapauksessa sosiaali- ja terveysbudjetissa on liikaa rahaa ja sinun/perhetyöntekijäsi vakanssit joutaa lakkauttaa ensimmäisinä.
Perheille ei anneta juuri mitään kodinhoitopalveluita, pääsääntöisesti kaikki annettava apu menee vanhuksille. Ainoastaan sairaan lapsen hoitamiseen tilapäisesti kodinhoitoapua, näin minun työpaikassani.
Myös meillä pienessä maaseutukunnassa tuettiin todella kauan perhettä, jolta alkoholismin, perheväkivallan ja lasten hoidon ja kasvatuksen laiminlyönnin vuoksi lopulta otettiin lapset huostaan.
Kodinhoitaja kävi perheessä avohuollon tukitoimena kaksi-kolme kertaa vuorokaudessa : aamulla herättämässä isommat lapset kouluun ja pesemässä ja syöttämässä pienemmät, komentamassa perheen vanhemmat pesulle ja kauppa-asioille, iltapäivällä ohjaamassa huoneiston siivousta ja ruuanlaittoa ja vielä illalla tarkistamassa, että kotona on vanhempi paikalla ja että lapset ovat nukkumaanmenokunnossa. Tätä avohuollon tukitoimintaa jatketiin myös toista vuotta ennenkuin huostaanotto tehtiin, sillä eivät vanhemmat miksikään tapojaan muuttaneet, ryyppäsivät ja tappelivat niinkuin ennenkin ja väkivaltaista kohtelua saivat lapsetkin osakseen, mutta huolenpidon kanssa oli niin ja näin.
Samanlaisia kokemuksia. Perhettä tuettiin/on tuettu jo ainakin 15 vuotta (lapset nyt murrosiässä tai kohta aikuisia). Lapset olivat alusta asti heitteillä - 4-vuotias huolehti vauvasta, naapurit koettivat auttaa (ja toki ilmoittivat lastensuojeluun). Välillä lapset ovat olleet huostassa kuukauden kerrallaan eri paikoissa. Perhetyöntekijä kävi huolehtimassa arjen sujumisesta (en tiedä kuinka monta vuotta, mutta ainakin ajoittain). Sosiaalityöntekijän mukaan äidillä meni ihan hyvin, vaikka sai perhetyöntekijöiltä (kodinhoitajilta) tiedon todellisesta tilanteesta (jatkuvaa juomista ja miehiä, lasten isä kuoli jossain vaiheessa). Huostaanottoa ei vaan haluttu tehdä (paitsi kuukaudeksi silloin tällöin), köyhä pikkukunta. Lapset eivät voineet hyvin.
..lasten ollessa kotonaan ihan tarpeeksi, enempää kuulemma ei enää voida.
Ja nyt tuetaan vanhempia, että ovat hoitolaitoksissa osa, jotta jaksaisivat "hoitaa" itsensä päivästä-toiseen!
Ps. Kodinhoitaja on käynyt auttamassa joka päivä, kyseessä on maaseutukunta, en tiedä etelän isoja kaupunkeja, miten niissä.
Ongelmaperheitä autetaan aina tosi pitkään ennenkuin huostaanotto tehdään. Kodeissa käy perhetyöntekijä päivittäin, lisäksi pienet lapset ovat yleensä päiväkodissa/perhepäivähoidossa ja mahdollisesti lapsilla on lisäksi tukiperhe. Näin saadaan huostaanotto ainakin pitkitettyä ja joissakin tapauksisssa säästytään huostaanotolta kokonaan.
Jos huostaanottoon päädytään, niin ei kukaan ei voi sanoa ettei ole saanut avohuollon tukitoimenpiteitä, kun niillä on pyöritetty perheen arkea vuosi kaupalla. Näin toimitaan ainakin pienissä maalaiskunnissa.
perhetyöntekijät sormeaansa nostaneet. Tiskiallas sai rauhassa täyttyä, imuriin eivät tarttuneet kertaakaan. En kyllä pyytänytkään. Mutta näin jälkikäteen masentunut mamma on sitä mieltä, että konkreettinen apu kotona olisi ollut parasta apua. Lapset jaksoin hoitaa vielä siinä vaiheessa, kun kotiapua sain, mutta huusholli jäi oman onnensa nojaan.
Meidän kunnassa ei sairaiden lasten perheet saa ollenkaan perhetyön apua. Ja todella huumeperheitä kyllä tuetaan. Tällainen perhe tuli meille vieroituksesta ja jo viikon päästä oli ruiskut lattialla, oli kai unohtunut/tipahtanut. Tänään aloimme valmistelemaan huostaanottoa, kyseisen perheen kohdalla tukitoimet on nyt loppu.Olen koulutukseltani kodinhoitaja, ammatiltani perhetyöntekijä, kohderyhmänä sosiaalisin perustein tuettavat perheet, siis lapsiperheet.Vanhustyön kodinhoito on erikseen.
Kaltaisesi ihmisten ala-arvoiset huomautukset eivät johda mihinkään, joten olen asiallinen myös tässä viestissä.
Tarkentaisitko bioäidille koulutustasi/ammattiasi. Kodinhoitaja-koulutusta ei Suomessa ole tietoni mukaan ollut enää pitkiin aikoihin, oletko siis ihan kodinhoitajaksi opiskellut vai mahdollisesti lähihoitaja vai mikä. Mikä koulutus sinulla on sitten tuohon perhetyöntekijän ammattiisi, vai teetkö sitä kodinhoitaja/muulla koulutuksellasi.
Kysyisin vielä mikä näkemys sinulla on henkilökohtaisesti tekemäsi perhetyön tavoitteissa ja niissä onnistumisessa, en halua siis ammatillista näkemystäsi enkä yleistystä. Kysyn ihan sen takia, että jos minulle tarjotaan perhetyötä niin minkälainen ihminen on mahdollinen kanssakulkijani ja mitä voin häneltä odottaa.
Vielä kysyn kuka tekee varsinaisen päätöksen mainitsemassasi tapauksessa, että perhetyö on jossain vaiheessa päätetty lopettaa jostain syystä, kodinhoitaja/perhetyöntekijä vai kuka. Yhteistyöterveisin bioäiti.
Olen siis koulutukseltani kodinhoitaja ja saanut päihdetyöntekijän lisäkoulutuksen (30ov AMK:ssa).
Tavoitteena perhetyössä on aina perheen ja vanhemmuuden tukeminen ja tehdä perhetyö tarpeettomaksi eli perhe niin itseohjautuvaksi, että perhetyö on tarpeeton. Lisäksi perhettä tuetaan päihteettömyydessä. Siksi emme mene perheeseen siivoamaan tai laittamaan ruokia, koska perhe täytyy saaa tekemään se itse!!Usein kyllä teemme näitä kodin töitä YHDESSÄ vanhempien kanssa, mutta emme yksin.
Päätös huostaanotosta tehdään yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, perhetyöntekijä ja sosiaalityöntekijä. Joskus päätöksenteossa on muitakin osapuolia kuultavina ja lausunnon antajina esim. : A-klinikka, neuvola, päiväkoti, koulu ymym.
vastauksesta. Melkein tiesinkin mitä tuleman pitää. Entä mitä teette sellaisissa perheissä, joissa ei alkoholi/huumeet näyttele mitään osaa, äiti on näppärä taloustöissä ja ruuanlaitossa ja huushollinpidossa. Laki sanoo että avohuollontukitoimet ennen huostaanottoa, eli mitä ne ovat mainitsemassani perheessä. Meitä on tällä palstalla joitakin tällaisia äitejä, avohuollon tukitoimia tulisi antaa ja vastaanottaa huostaanoton purkamiseksi. Huuli pyöreänä tässä ollaan oltu, voitko asiantuntijana kirjoittaa, mitä olisi se perhetyö kohdallamme konkreettisesti, että huostaanotto purkaantuisi, mitä esittäisin sossulle. Minulle ei henkilökohtaisesti sossu ole osannut kertoa minkälaista perhetyötä sossu tarkoittaa, vaan on kirjannut että olen pyytänyt "apua" mutta en sitten olekaan kyennyt sanomaan mitä apua tarkoitan. Olen joutunut mitä ihmeellisempään tilanteeseen, minulta vaaditaan perhetyön vastaanottamista eikä kerrota mitä vastaanottaisin ja jossa tilanteessa olen änkyttänyt että sitä sitten, sitä avohuollon tukitointa tässä pyytelen. Ei kai minun kuitenkaan odoteta alkavan alkoholistiksi, josta päihdetyön lisäkoulutuksen saanut kodinhoitaja nostaa minut kuiville ja lain kirjain avohuollon tukitoimista täyttyisi ja huostaanotto purkaantuisi.
Eli mitä teillä on tarjolla tällaisille hankalille ja yhteistyökyvyttömille perheille.
Meillä on jonkin verran sellaisia äitejä, keillä on esim. mielenterveysongelmia, joskus lapsi hoidetaan, joskus taas ei. Vuorovaikutus on ristiritaista ja satunnaista, silloin tuetaan ja neuvotaan lapsen kanssa olemisessa. Sitten on vanhempia joilla on kasvatusongelmia ja ovat uupuneita ongelmanuorensa kanssa, silloin työskennellään myös lapsen/nuoren kanssa. Näillä lapsilla saattaa olla jokin neurologinen häiriö, esim. AD/HD, jota äiti ei meinaa jaksaa.Näissä tilanteissa perhetyöhön tulee mukaan yleensä nuorisotyöntekijä, tukihenkilö tms.
Vaikea sanoa tarkemmin sinulle mitä mainitsemassasi tapauksessa pitäisi tehdä, kun ongelmaa ei tunnu kertomasi mukaan olevan. Vai onko jotain mihin sossu on puuttunut?
Jospa asiaa selventäisi huostaanoton syy. Koska kaikki tuntuu oelvan päällisin puolin kunnossa, niin jotainhan on ollut vinossa, koska huostaanotto on tapahtunut. Turhaan sitä ei tehty. Jospa perhetyö osaisi sunnta työtään huostaanoton syyn perusteella.
Jos huostaanoton syy on ollut nuoren oma käytös, älä ikinä ota "avoimia tukitoimia" kotiisi. Sieltä tulee sossujen kytät kyselemään henkilökohtaisia asioitasi ja etsimään nurkista sitä olematonta ongelmaa.
Tärkeintä on suhde lapseen. Käytä yksityisiä palveluita (vaikka vähemmän) ja ota heidät todistajiksi huostaanoton purkuun.
..kun puhut vastauksessasi "hankalasta ja yhteistyökyvyttömästä", sehän se ongelman ydin onkin, koska ei yksin avohuollon tukitoimin enää tilannetta auteta, kun huostaanotto on jo tehty! Silloin kiinnitetään huomiota aivan eri asioihin, kuten juuri yhteistyökykyyn ja HALUKKUUTEEN. Eli annan neuvoksi sinulle: laita kielesi pitkäksi ja ruskeaksi ja ala armoton lipominen, osoita kykysi äitiyteen, nujerra ylpeytesi. Kun olet saanut sitten lapsesi takaisin voit menneistä piut paut välittää!
Tuon lipomisen olenkin jo aloittanut, kiitos siitä tiedosta, että olen oikealla tiellä. Ylpeyttäni en nujerra, pystyn kyllä näyttelemään edessään sen hetken kuin tarve on. Ja luomaan näennäistä luottamusta heihin. Jos käy niin, että se on sitä mitä he minulta toivovat ja huostaanotto purkaantuu, hyvä niin. Mietinkin tässä nyt olisikohan syytä kyseisiä sossuja ohjata mielenterveyshoitoon, eihän se ammatti takaa mielenterveyttä, DI tai sossu, arvaamattomia sarjamurhaajia kaikki tyynni. Pelottaa nuo sossut mitä höpsöjä niissä on.
Hulluja löytyy sossuistakin, ei ehkä kannata alkaa lataamaan mitään kovin raflaavaa silloin kun omat asiat ovat vielä kesken, jos suututat väärät sossut väärään aikaan, et ehkä saa enää ikinä lastasi. Monilla sossuilla menee pisu hattuun sen vallan edessä mikä heilläkin on yksityisihmisen elämään. Hyviä on harvassa ja suuri osa kuitenkin on vaan saamattomia.
Yritä pitää "lipomisen linja" siitä tykätään, se osoittaa yhteistyökykyä ja halua "parantua". Onnea matkaan ja jaksamista!
tuot selvästi esiin itsestäsi sen ongelman mikä sinulla on.
Mainitset että, pystyt näyttelemään sen hetken kuin tarve on.
Ilmeisesti olet hyvin manipulatiivinen ja sen kyllä ammatti ihmiset huomaavat usein jo ensi kättelyssä.
Mielestäni sinun pitäisi hakea ongelmaasi apua ja miettiä mihin tällä kaikella pyrit.
Sanooko sinulle nöyrtyminen jotakin, ja mitä?
Jos minua joku ihminen kohtaa tavalla mitä sinä mielestäni pidät hyvänä ja puolestasi puhuvana käytöksenä.
Ilmeisesti lapsesi huostaanotto on hyvinkin aiheellinen, mutta kuten tiedät itsekkin niin et halua sitä tiedostaa. Onhan kysymys kohdallasi omasta itsetunnostasi, ei ole helppoa nähdä kykenemättömyytensä olla vastuuntuntoinen huolehtiva äiti.
Eikä ole missään tapauksessa kysymys ylpeytesi nujertamisesta.
Tuo näennäinen luottamus ei riitä siihen että kykenet huolehtimaan lapsestasi kaikissa elämän "arkitoimissa" ymmärrät että elämä ei lapsellakaan ole pelkkää "juhlaa", "huvia" jne.
täydellinen olisi. Puhut kyllä asiaa, sijaisisä. Olet oikeassa. Mutta jos huostaanoton purku riippuu siitä miten osaa ketäkin miellyttää, niin siitä vaan. Ei sossujen edessä aitoja tunteita ja ajatuksia voi esittää, ne kääntyy helposti itseä vastaan, koska yksilön viat OVAT suurennuslasin alla, juuri niitä puutteita tarkkaillaan. Toisaalta ihan samoja "puutteita" on kenessä tahansa meistä, eikä suinkaan kaikkia lapsia näiden puutteiden takia huostaanoteta.
Kukin tavallaan.
Jos noin kevyin perustein huostaanotetaan lapsia, sijaisisältä lähtisivät kaikki.
väittänyt näitä huomioitani huostaanoton perusteiksi vaan hän tietää oikeat perusteet ja syyt itse miksi lapsi huostaanotettiin.
Mietin vaan hänen kirjoituksiensa perusteella saamani vaikutteen miten hän kieroudella yrittää voittaa itselleen takaisin itsetunnon ja lapsen.
Näin lyhyesti sanoen.
Enkä välttämättä välitä tietääkkään syitä syviä, koska ne kuuluvat hänen henkilökohtaiseen elämäänsä.
Mutta tuo hänen käyttäytymisensä sekä näytteleminen jotakin uskottavaa sekä hyvää ei kestä pitkänpäälle. Onhan olemassa syyt miksi hän äitinä on joutunut suurennuslasin alle.
sitä mieltä että myös tässä rehellisyys on voimaa.
Eikä ole kysymys siitä osaako kuinka ketäkin miellyttää, onhan kysymyksessä vakava asia joka on selvitettävä.
Miksi on selvitettävä sen kyllä jokainen tiedämme varsinkin kun on siihen soppaan joutunut selvittelemään lapsen parasta ajatellen. Sijaisvanhempina joudumme päivittäin tilanteisiin joissa tulee se epäluottamus vanhempia ja myös muita aikuisia kohtaan. Lapsella usein on se biokoti sekä kasvuympäristö ollut sellainen jossa ei ole ollut luottamusta vaan suuret puutteet eri asioista jotka jokaisella lapsella pitäisi olla oikeutettuja.
En meinaa rahallista rikkautta ja sitä materialismia vaan on arvokkaampiakin asioita joista vanhemmat eivät välitä tai kykene niitä lapsilleen antamaan. Huostaanotto ei ole mikään toimenpide joka tehdään hetken mielijohteen vuoksi ja kiusatakseen jotakin. Siihen ei meillä yhteiskunnalla ole varaa eikä mahdollisuuksiakaan.
Kyseisen bioäidin puutteista emme tiedä yhtään mitään joten siihen en/emme voi sanoa mitään vaan reagoin hänen manipulatiiviseen tyyliin suhtautua näinkin vakavaan asiaan kuin olla kykenemätön huolehtimaan lapsestaan. Myös on kykenemätön näkemään omat ongelmansa asiaa hoitaessaan.
Vielä siitä että meillä kaikilla on olemassa puutteita enkä väitä että itse olisin se puutteeton ja paras ja kun tiedostaa puutteensa niin ainahan voi hakea siihen apua ja kouluuttaa itseään. Mutta en ehdota kenellekkään lähtemistä manipuloivalle linjalle.
Minä odotan ihmisiltä melkein sokeasti rehellisyyttä (onko se minun huono puute?) ja jos se pettää niin seuraamukset ovat hyvin selvästi miinus kontolla jolloin suhtaudun kyseiseen henkilöön hyvin varaukselliseti ja se on myös merkki siitä että ei asiat ole kuten asianomainen niiden haluaisi olevan.
Vika ei ole mielestäni minussa, samoin toivottavasti tekevät viranomaiset (sossut)jotka joutuvat arvioimaan asian totuuden pitävyyden.
Kuka silloin voi auttaa ihmistä joka tekee/antaa elämästään valheellisen haavekuvan.
En ole ottanut enkä tule ottamaan lasta sijaiskotiini jos on olemassa vääriä ja valheellisia tietoja lapsen kasvuympäristöstä, biovanhemmista jne.
Meillä sijaiskotina on erittäin suuret vaatimukset sijoitusta kohtaan tämä ehkä määrätyistä syistä, joita en tässä rupea selittelemään.
Mitä varten sinä sijaisisä rakennat minulle mieleistäsi profiilia, miksi et voi lähteä siitä mitä kirjoitan. Kirjoittamani on totta. Olen joutunut tilanteesen mistä kirjoitan. Sinä kirjoitat puutteistasi, hyvä niin, mutta ei sinun puutteesi korreloi mitenkään minuun. Koetan olla mieliksi sossuille, mikäli se on lähentävä tekijä, mutta ei siinä ole mitään epärehellistä. Sossut saavat mitä haluavat, enkä anna heille kuitenkaan mitään, tyhjän saavat. Kuten kirjoitin, nöyrryn tähän peliin vain sen ajan kuin on tarve. Olen ehdottomasti rehellisyyden kannattaja omassa elämässäni. Huomaatko sijaisisä kuinka epäilet kaikkia vastaantulevia valehtelusta, vaan se joka toisesta sanoo, tuppaa olemaan itse.
Minun henkilökohtaiseen elämääni ei kuulu mitään sellaista mitä minun pitäisi salailla ja piilotella ja joiden takia minun pitäisi sortua näyttelemiseen tai kieroiluun. Ja sekös suututtaa sijaisisää ja sossuja, samanlaista moskaa ja arvuuttelua tulee molempien suusta. Minkätähden ei voi puhua asioista niinkuin ne ovat. Sijaisisä puhuu itsestään ja minä itsestäni, toisiamme emme voi muuttaa vaikka ehkä haluaisimmekin.
ymmärrä itse mitä kirjoitat vai olenko joku rivienvälistä lukija.
"Sossut saavat mitä haluavat","-nöyrryn tähän peliin vain sen ajan kuin on tarve". Mitä tällä meinaat?
Eikö se ole valhetta ja väärin itseäsi kohtaan. Nämä lauseesi jo sinällään merkitsevät paljon viranomaisten päätöstä tehdessä sinun tilastasi olla luotettava lapsensa huostaan ottava äiti.
Miksi minua suututtaisi se mitä asiasi eteen teet se on vaan sinusta kiinni miten sen hoidat.
Enkä halua sinua muuttaa erilaiseksi kuin mitä olet vaan käytä asioita hoitaessasi rehellisyyttä. Anna itsellesi tilaa nöyrtyä lapsesi edessä eikö hän ole se tärkein henkilö sinun taistelussasi oikeuksistasi saada lapsi huostaai.
Kirjoitan myös sinun puutteistasi jotka paljastat hyvinkin tekstissäsi sekä jonkun toisen kommentissa oli esillä puutteiden olemassaolo.
kun täällä kerkiät vahtaamaan. Mitä ihmettä sinä jaarittelet, ei totuutta ole tarkoituskaan hukata mihinkään, se ei vain toimi teidän sijaisisien ja sossujen kanssa. Ette pysty totuutta vastaanottamaan, siinähän ongelma on ja mitä esille tuot. Onhan niitä puutteita minussakin, mutta ei sellaisia millä huostaanoton edellytykset täyttyisivät. On myös ihan kaksi eri asiaa sossut ja normaali elämä.
sinun mielestäsi.
Minulla kun sattuu olemaan sitä aikaa tälläkertaa.
Näin kun mielestäsi jaarittelen niin saan irti enempi sitä piiloteltua eikä teatteria.
Sossut kuuluvat yhteiskunnan normaaliin elämään ja jos se elämä kulkee sitä "normaalia" polkua niin ei ole myöskään tarvetta käyttää sosiaalin apua missään muodossa.
Eli ymmärrätkö että sossut ovat hyviä olemassa.
Mielestäni he tekevät hyvää työtä ja varsinkin mitä tulee lasten huostaanotossa.
Osaatko edes aavistaa miten valtavan työmäärän jo vain sinun asiasi saa aikaan.
Eikä niitä tarvis sinulle kertoa mistä tiedot on hankittu.
Jos noin ärsytän sinua niin älä lue Sijaisisän tekstiä. Tämä on osoitettu jollekkin muulle...
Minusta tämä palsta ei ole kenellekään oikea paikka tehdä kenestäkään "arvioita" mihinkään suuntaan. On vain asioita joihin voi kommentoida, mutta arviointi ihmisistä kannattaa jättää tämän ulkopuolelle. Juupas-eipäs kinalla tuskin pitkälle pötkii.
Me emme täällä sitäpaitsi tiedä emmekä osaa sanoa yhtään mitään kenenkään "teattereista", niin että suukopu pois, kun ei mitään tietoa asiasta enempää ole!
on perunat kiehumassa ja aijon tehdä niistä muusia bihvit onkin jo paistettu ja jälkikypsymässä uunissa.
Salaattia tekee meille sijoitettulapsi sekä kattaa pöydän. Samalla saa läksynteko rauhan kun olen poissa näkyvistä. Päivällä kävimme terapiassa lapsenkanssa ja me vanhemmat menemme illalla kursseille, mistä muusta kuin sijaislasten ongelmista saamaan FAE/FAS-lapsi ja kiintymys suhde tietoa. Se on tämänkerran kurssi aihe.
Käytkö sinä kurssi joka liittyy vanhemmuuteen?
Nyt jätän tämän hetkeksi ja menen muusaamaan.
itse hän kirjoittaa näyttelemisestä eli ei se kestä totuuden edessä. Rehellisyys myös täällä keskustelussa on se jota toivoisin olevan jokaisella kirjoittajalla.
Totta kait arvioin tekstin perusteella kun noin panee sossuja sekä muita linssiin teeskentelemällä jotakin joka ei ole kuin näyttelemistä eli teatteria eli se on puhdasta manipulointia saada jotkut uskomaan tarinan.
Enkä halua pitkälle pötkiäkkään, siksi en kinastele se ei ole tarkoitukseni.
Joo tuollaisia juuri bioäidit ovat:
Perhe-elämä kunnossa ja sossut vain tekevät kiusaa huostaanottamalla lapsia.
Voi hoh hoijaa!!!!
...minä työtäni teen. Pyrin aktiivisesti siihen, että vanhempi kuntoutuisi, ettei lasta huostaanotettaisi. Meillä pääkaupungissa vaan tilanne on niin huono, että oikeaa ennaltaehkäisevää työtä ei juurikaan enää ole. Tilanteet on tosi huonoja.
Olen kuitenkin ihan aidosti sitä mieltä, että lapsen olisi aina paras oman vanhemman kanssa. Miksei sitten huostaanotettaisi koko perhettä ja laitettaisi yhdessä perhekuntoutukseen!
Kuulepas sijaisäiti, kommentissasi ei ole yhtään viisasta eikä rakentavaa sanaa, saisit mennä itseesi. Hyi!
miksi et kommentoinut vastaavaa bioäidille?
miksi se on aina sijaisäiti, jonka tulee mennä itseensä ja harkita sanojaan?
mikä tekee sen, että meillä ei ole oikeutta heittää samaa herjaa takaisin kuin mitä saamme päällemme?
miksi meidän pitäisi nousta jalustalle?
...toista sijaisäitiä, vaiko sitten minua, haluaisin vastauksen.
Meillä ainakin on kodinhoitaja käynyt jokaisen perheen kotona hoitamassa huushollia ja laittamassa ruuat ym....
Meille ehdotettiin, että äiti muuttaisi meille lastensa kanssa, mutta laskin, että siitä ei tule mitään, että näin pitkälle on menty.
Nyt ovat hoitolaitoksissa kuntouttamassa itseään, se vaan on ihme mistä ne rahat sellaisiin tulee, kun me sijaisina emme saa edes kaikkia mitä meille kuuluisi, esim. lapsilisät ym...
Eikä tämä sijaisvanhemman elämä ole mitään ruusuilla tanssimista, kyllä tässä ihminen pistetään niin tiukille.
Lapsia pitää olla useampi, jotta pystyy kotona olemaan ja voin sanoa, kun joka armas päivä sanot kaikki samat asiat ja neuvot näille lapsille, niin joskus ajattelee, kuinka kauan tätä jaksaa.
Voi, kun te mummot ja paapat olisitte hoitaneet niitä lapsia yhtä hyvin ja tarkkaavaisesti, kuin sijoituksen alussa puuttumalla joka asiaan, miksi ette hoida....miksi...lapset saa olla ja tehdä mitä lystää ja sitten sijaisten pitäisi tehdä heistä jotain IHME MUKSUJA, hui kiukuttaa!!!!
..että sijaisvanhemman tulee "henkisessä tasapainossaan" kyetä fiksumpaan kommunikointiin kuin biovanhemman, siksi odotan sijaisvanhemmalta ehkä tasokkaampaa mielipidettä.
Jotenkin en osaa kuvitella, että sijaisvanhempana toimii ihmisiä, jotka samaistuvat (yleensä) päihdeongelmaisen tai psyykkisesti sairaan ihmisen tilanteeseen ja tapaan toimia/kommunikoida. Eikö käytös ja aikuisen esimerkki toimi myös keskustelupalstoilla? Miettikää millaisen kuvan itsestänne annatte sosiaalialan ammattilaisina. pitäisikö tällaisen kiukuttelevan ja sadattelevan ihmisen hoidon tasoon luottaa? HEI HALOO! NÄMÄ BIOVANHEMMAT LUOTTAVAT TEILLE OMAT LAPSENSA, joita te rakastatte ja hoivaatte päivittäin. Se, että bioilla on ongelmia ei tee heitä yhtään huonommiksi ihmisiksi, joihin tarvitsee sylkeä.
Et sillai...
Puutun nyt mainitsemaasi ammattilaisuuteen - ei sijaisvanhemmuus sinänsä tee kenestäkään sosiaalialan ammattilaista.
Sijaisvanhempina toimii myös sosiaalialan ammattilaisia kuten lastentarhanopettajia, sosionomeja ja sosiaalityöntekijöitä, mutta monilla on jokin ihan muun alan ammatti.
Jokainen sijaisvanhempi on tietysti asiantuntija omaan perheeseensä sijoitettuihin lapsiin nähden, samoin kuin jokaisen biologisen vanhemman tulisi olla asiantuntija omaan lapseensa nähden - silti ei biovanhemmastakaan tule kasvatusalan ammattilaista vain omaa lastaan kasvattamalla.
Kirjoitan tästä näin pitkästi, koska monesti tällä palstalla tuntuu unohtuvan, että kunnat ovat todellakin etsineet "aivan tavallisia perheitä" näille lapsille - eikä vanhemmuuteen ole ammattikoulutusta.
että on keskustelussa oikein ammattilainen sitä en ainakaan minä ole. Olen aivan tavallinen pulliainen ja kelpuutettu tähän vaativaan hommaan eli ottamaan huostaan toisten lapsia.
Etkö sinä todella ymmärrä bioäidin kirjoituksia vai puuttuuko sinulta silti se ammattimainen näkemys?
Kyllä me lapset hoidetaan mutta meille ei kuulu vanhempien ongelmat joten en välitä sitä tietää mutta kommentoin vaan hänen tekstiä miksi vetää sitä linjaa joka on häntä itseään vastaan. Sinä vielä yllytät häntä "nuolemaan...." Onko se ammattimaista ihmisen kohtaamista, minusta ei.
Lapseni mielestä sijaisäiti on kaksinaamaisin henkilö, jonka hän tuntee. Huostaanotto on monissa tapauksissa suurta showta. On suurta harhaa kuvitella, että sijaisperheissä lapset muuttuvat onnellisiksi ja tasapainoisiksi. Alkoholistiperheiden lapset ovat asia erikseen, mutta hekin kärsivät usein myös sijaisperheissä.
olen viesteissäni pyrkinyt asiallisuuteen, mutta saanut mitä suurinta p:tä ja vääristelyä komentteina takaisin. bioäideiltä, jotka samaan komenttiin kehuvat koulutustaan ja sivistystään.
jos heidän kirjoituksensa akateemisuudesta ja hyväpalkkaisuudesta ovat yhtä totta kuin heidän väitteensä aiheettomasta huostaanotosta, olen surkea opistotason maatalousalanyrittäjä heidän rinnallaan.
JA KOLMANNEKSI: yksikään bioäiti éi ole lastaan minulle luottanut vaan sen on tehnyt sosiaalivirkailija. SOSIAALIVIRKAILIJA, jos nyt sitten bioäidit minuun luottavatkin, niin sillä asialla ei mitään tekemistä sijoituksen kanssa.
kiitos kuitenkin ansiottomasta arvonnoususta, sosiaalialan ammattilainen! sillähän nousee jopa kodinhoitajan yläpuolelle hierarkiassa.
En ole sosiaalialan ammattilainen vaan eletroniikka-alan. Tai tiedä, olenko sitäkään enää kun olen ollut kotona monia vuosia sijaislasten kanssa.
Meillä on 2 sijoitettua, mutta kummassakaan tapauksessa biovanhemmat eivät ole meille lapsiaan luottaneet vaan me olemme lapset "ryöstäneet".(Heidän omilla sanoillaan.)Huostaanottoon on todella painavat syyt.
Kyllä me olemme venyneet ja vanuneet biovanhempien suhteen aivan kohtuuttomasti. Miksi me joudumme ottamaan heiltä vastaan vaatimattomasti sanottuna törkeää käytöstä? Pakko on joskus sanoa mitä ajattelee, ei tietysti ihan niillä sanoilla millä ajattelee, mutta aina sielä biojen päässä ne lapset eivät ole etusijalla. Valitettavasti. Meidän tehtävä on sitten pitää lapsien puolta, vaikka se loukkaisi bioja. Vai oletko sitä mieltä, että meidän pitäisi alkaa mielistelemään bioja lasten kustannuksella? Me otimme aikoinaan hoidettavaksemme lapset, ei aikuisia.
Kuinka kauan jaksaisit itse työpaikassa, jossa sinua vähätellään, haukutaan ja syljetään(sananmukaisesti, ei näin "lankoja pitkin")? Sittenkö vain hymyilisit päälle?
Ala ihmeessä sijaisvanhemmaksi jos et mistään hötkyile. Sinunlaisia tällä saralla tarvitaan paljon. Luulen kuitenkin, että moni meistä sij.vanhemmista on tähän touhuun lähtenyt vaaleanpunaiset lasit päässä, niin mekin. Kyllä se todellisuus sieltä joskus eteen kuitenkin tupsehtaa.
Et tällai...
Olen kanssasi samaa mieltä, että rehellinen täytyy olla. Jos aletaan näyttelemään sossuille, niin kyllä se arki tulee vastaan kuitenkin.
Mitä siinä silloin on saavuttanut?
Sinäkö kirjoitit jossain lenkissä luottamuksen loppumisesta? Ei väliä kuka, mutta olen samoilla linjoilla. Silloin kun olen tutustunut sijoituslasteni vanhempiin, olen lähtenyt matkaan avoimin mielin enkä ole ketään syyllistänyt. Matkan varrella kun muutaman valheen on kuullut, niin kyllä se luottamus on mennyt eikä aina tiedä mitä uskoa.
Hauskaa kesää kaikille äideille ja isille!
Aivan oikein, lapset kärsivät sijaisperheissä, mutta eivät siksi, että sijaisperheet olisivat huonoja, vaan siksi, että heitä on kohdeltu biokodissa kaltoin ja lapset ovat katkeria, joutuessaan pois kotoa. He kiukuttelevat vanhempiensa vuoksi. Vai olisiko sinusta oikein, että lapset hoitaisivat vanhempiaan, kuten monessa tapauksessa ennen huostaanottoa tapahtuu.
Onhan se melkoinen show, mutta ei kuitenkaan ihan estraadiviihdettä.
Jos lapsi voisi, muuttaessaan sijaisperheeseen, nollata oman tilanteensa ja aloittaa "alusta" olisi kaikilla varmasti helpompaa. Mutta kun se ei käy niin, lapsella on monia tuskallisia tilanteita ja luopumisia takanaan. Ja lojaalius biovanhempia kohtaan valtava.
Samalla kaavallahan voisi ajatella, että kun esim. alkoholisti muuttaa uuteen asuntoon niin aloittaa siellä sitten päihteettömän elämän. Helppoako?
Jos se kävisikin noin yksinkertaisesti ei olisi mikään ongelma löytää nuorillekin sijoituspaikkoja. Meille on sijoitettu yksi kouluikäinen ja uudestaan en siihen rääkkiin ainakaan lähde. Hänkin oli kerinnyt elämään jo liian pitkään rakkaudetta, sitä ei yht'äkkiä millään korjata.
Meillä lapsi oli ja on katkera siksi, että hänet siirrettiin pois kotoa. Ei kaikkien huostaanotettujen lasten kodit ole alkoholistien temmellyskenttiä, vaan joukossa on myös oikein mukavia koteja kuten meilläkin. Sossujen vain on joskus todella vaikea myöntää virheitään, minkä vuoksi lapsi joutuu kärsimään todella paljon.
Mitä varten sijaisvanhemmat ruikuttavat apuja, eikö heidän tule olla niin fiksuja, etteivät noita huonoille bioäideille tarkoitettuja apuja tarvitse. Pitääkö biovanhempien nyt sitten alkaa ymmärtämään jaksamisensa äärirajoilla olevia sijaisvanhempia. Eikös sijoituksen lopputulos ole plus miinus nolla, jos on uskomista tämän ketjun sijaisvanhempiin.
Vai miten pitää toimia, että oikein ja hyvin on. Minulle sopii mieluimmin ihan miten päin vain.
kovin on herkästi reagoivaa sakkia :)
Jos "sosiaalialan ammattilainen" häiritsee noin paljon, ehkä se sitten täytyy unohtaa. Tosiasia kuitenkin on se, että sijaisvanhemmaksi ei pääse kuka tahansa, pätevyys siihen on kyettävä osoittamaan tavalla tai toisella, joten voi todella odottaa, että sijaisvanhemmista löytynee hiukkasen fiksumpaa väkeä kuin vastauksistanne välillä paistaa.
miten kirjoitustyylisi muistuttaakin niin kovasti bioäidin tyyliä (sen jonka lapset huostaanotettiin sossujen vallanhalun vuoksi)...?
En ymmärtänyt mistä avuista puhuit.
Me emme ainakaan ole jaksamisemme äärirajoilla, enkä kyllä mistään sellaisesta puhunutkaan.
Oli puhetta rehellisyydestä ja sanoinkin, että avoimin mielin on lähdetty taivaltamaan biovanhempien kanssa. Mutta kun tulee valhetta valheen perään niin kyllä siinä luotto rapisee aikas pahasti.
Ja mitä sijoitukseen tulee niin ei me ainakaan valehdella lapsille, mitä ei valitettavasti voi sanoa biovanhemmista.
Huomautan vielä, että puhuin meidän sijoitetuista.
En mitenkään yleisesti.
Olen aivan samaa mieltä kodinhoitajan kanssa siitä, että turhia huostaanottoja ei tehdä. Täällä tosin väitetään, että yks kaks vaan lapset vietiin, ilman varoitusta. Hui hai! Kyllä perhettä tuetaan,tuetaan,tuetaan,tuetaan aivan loputtomiin, ennen kuin huostaanotto mahdollisesti tehdään. Ongelmana on mielestäni paremminkin se, että lapset ehtivät vahingoittua ennen kuin perhettä aletaan edes tukemaan, ja huostaanotto tilanteessa lapsilla on jo pahoja vaurioita.
kun et tiedä yhtään mitään, näin tapahtuu ja usein. Katso tilastojakin aläkä selitä! Ilman avohuollon apuja näin käy todella usein, koska niitä ei siis tarjota eikä ole saatavilla!!!
Ai perusteettomat huostaanotot oikein tilastoidaan - en ole sellaista nähnyt. Eihän perhetyön puuttuminen ole mikään perusteettoman huostaanoton syy. Nykyisin venytetään liian pitkälle, ennen kuin huostaanotto tehdään. Siksi lapset ovat jo niin romuna, että ovat laitoskamaa.
nyt hyvä ihminen hoitoon jo! Lapset ovat lapsia, mene sinä hakemaan apua!
Aivan totta, että lapset ovat lapsia. JOS he vain saisivat olla LAPSIA.
Sehän tässä järkyttääkin, kun on nähnyt, mitä lapselle voidaan biokodissa tehdä. Ei luulisi, että on lapsesta kysymys.
olen nähnyt miten lapsi sijoituksessa vammautuu kun vammautetaan. Ei luulisi, että on ollenkaan ihmisistä kysymys kun raateluhimo saa vallan.
En ole "kodinhoitaja" -nimimerkillä kirjoittaja, ilmoitan tässä, kun sitä joku tuolla aiemmin ehdotti.
..vaan minä. Tulinpa vaan kertomaan, miten tulin juuri sossun luota. Aloimme valmistella huostaanottoa tänään. Vauva, 2kk. on perheessä, jossa käytetään kovia huumeita. Perhe on ollut vieroituksessa ja nyt perhekuntoutuksessa 2kk, kotilomallaan isä retkahti ja äiti perässä, lapsi on otettu ja viety vastaanottokotiin. Tämän porukan kanssa yritettiin tehdä 2 vuotta töitä. Mutta jos amfetamiinia on käytetty vuositolkulla, on se kai aika epätoivoista....Turhauttaa.
lapsen "raatelemista" kun joutuvat olemaan valvonnan alla sekä hyvässä huolenpidossa eli saavat luvan olla vielä lapsia.
Kokemuksesta uskon että teidän useamman bioäidin mielestä hyvin tiukkojen rajoitusten ja sääntöjen alla, näin ainakin meillä sijoitetun lapsen äiti tykkää että me todella raatelemme emmekä anna vapautta tehdä kuten lapsi itse haluaa. Onhan siinä rajansa mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei.
Tuo "raateluhimo" on todellakin niin voimakas koska ei sellainen pieni sievä hellä kohtelu toimi ollenkaan. Onhan lapsi joutunut taistelemaan itsensä sekä äitinsä edestä ja pakotettu suojelemaan sitä omaa salaista elämää.
Nyt kun ei kykene meitä aikuisi komentamaan oman tahtonsa mukaan niin luoja mikä pettymys ja kuin maailma kaatuisi päälle.
Onko se sinusta meidän sijaisvanhempien syy kun lapsi noin käyttäytyy?
Sanoit että ei luulisi että on ihmisistä kysymys... No näin ajattelen minäkin meille sijoitettujen lasten bioäideistä.
Miten se lapsi vammauttetaan? ehkä olemaan rehellinen eikä enään totuudet pysy salassa onhan sekin vamma jonkun mielestä. Näin ainakin meidän tilanteessa.
Minulla kyllä on nyt jo silakkalaatikko uunissa että tässä ruokaa odotellessani kulutan vaan omaa aikaani. Lapsi on "harrastamassa" rumpujen soittoa.
Olen ehkä lapsellinen kun olen näin avoin ja rehellinen, kerron senkin mitä syömme.
Kato peiliin ja mieti, mitä sijaiskodit saavat aikaan niissä lapsissa, joilla on ollut kotona tasapainoiset olot.
Millä ihmeen teorialla sossut ja sijaiset kuvittelevat, että vieraat ihmiset saavat hoidettua lasta, joka on syvästi kiintynyt kotiinsa ja läheisiinsä ja jonka asioista on kotona huolehdittu erinomaisesti?
Oletko ihan järjissäsi kirjoittaessasi noin ?
Lapsi, josta on biokodissa huolehdittu erinomaisesti eikä lapsi itsessään ole aiheuttanut vahinkoa kasvulleen ja keitykseleen, ei tule koskaan huostaanotetuksi. Mistä ihmeestä sos.työntekijät tietävät tulla ja ottaa lapsen pois näin hyvästä kodista. Huostaanotetut lapset ja nuoret ovat olleet lastensuojelun piirissä pitkään ennen lopullista huostaanottoa. Huostaanotto ei ole koskaan yksittäisen sossun tekemä toimenpide.
ennen huostaanottoa on tehty jo mittavat määrät avohuollon toimia ja verkostotyötä. Joskus harvoin sattuu pääsemään seulan läpi harvinaisen räikeitä tapauksia, esim pahoinpitely tai insesti, jotka tulevat viranomaisten tietoon ihan yhtäkkiä ja liian myöhään, silloin ei tietenkään enää tukitoimet ole mahdollisia vaan huostaanotto ilman muuta.
Ihan suututtaa, että tiedän ympäristössäni perheitä joille todella annetaan tukitoimia vuosikausia. Heillä on päihdejutut ja lapsi hoitamatta. Eräs tällainen oli lasteni isän sisar, ei laittanut koskaan ruokaa, vaan lapsi eli limpparilla ja jätskillä, rouva oli mustelmilla ja huiteli missä huiteli. He ovat perhe joka osaa toimia oikein, hämäävät sossuja mennen tullen, ja edessäpäin yhteistyökykyisiä. Kun heidän vauvansa huusi yksin asunnossa, lasteni isä irrotti ulko-oven ikkunan ja haki vauvan pois ennen kuin sossut kerkesivät tulla. Tätä peliä heidän elämänsä eikä heillä huostaanottoa. Sen sijaan sossut ovat minun kimpussani. Lasteni isä lähti omista syistään ja vietti vastuuntunnotonta elämää, sossut on ihan hurmioituneet hänen persoonaansa. Minä olen aina hoitanut lapseni, pysynyt kotona ilman mitään päihteitä. En hoksannut heidän peliään kun keskityin hoitamaan lapsiani ja työtäni sekä kotia, jossa minulla oli puuhaa puulämmityksestä alkaen, eihän ne puutkaan tule ovelle valmiina. Olen tehnyt paljon raskasta työtä elämässäni, olin joskus niin väsynyt että jos satuin istahtamaan, heräsin räkä poskella kun olin siihen nukahtanut. Siitä seurasi etten uskaltanut istua, ja kun vihdoin kallisti itsensä vuoteeseen ei osannut enää nukkua. Tätä sotki kolmivuorotyö ja aina piti olla lisäksi "varalla ilman palkkaa" jos työssä tarvitaan, pätkätyötä kun tekee se on pakko niin.
Kyllä minun nyt täytyy myöntää, että nyrkkejäni kyllä on alkanut taskussa kutittaa, kun luen näitä sijaisvanhempien mollauksia ja ivaamista biovanhemmista. Sanonpahan kuitenkin, että huostaanottoja tehdään ihan muistakin syistä johtuen, kuin yleisesti oletetuista lasten heitteillä olosta ja kääntäen niitä ei tehdä vaikka pitäisi. Minä olisin pärjännyt jos minun olisi annettu edes olla rauhassa ja olisin saanut nukkua senkin ajan minkä sossu kimpussani hääräsi ja heikentäen jaksamista ja ihan tahallaan.
Rankalta kuulostaa sinunkin elämäsi olleen. Mitä tukitoimia tämä sossu sitten sinulle järjesti ja mikä oli niiden perusta? Koetko olleesi vainon kohteena tässä tapauksessa?
On vaikea sanoa kuulopuheella mikä huostaanotto on ollut tarpeellinen ja mikä ei, kun ei tapausta tunne, mutta omalle kohdalle ei turhia huostia ole tullut. Kyllä me todella ollaan yritetty perhettä tukea viimeiseen asti.
Sossun tukitoimet olivat sitä, että hän oli kirjoitellut minusta keksimäänsä juttua ja niitä kirjeitä alkoi tulla postin mukana minulle kotiin. Luettuani en voinut todeksi uskoa että tämä on totta. Uskoin, että sossu kyllä narahtaa tempustaan, mutta toisin kävi. Hän on selittänyt useassa lauseessaan, että hän toimii virkavastuulla ja näin saanut luottamuksen, hänen virkavastuutaan ei epäilty. Varsinainen huostaanoton syy on tulehtuneet henkilösuhteet, tulehtuneisuuden syytä en voi täällä kertoa, vaikka mieli kovasti tekisikin.
..on kirjattu varsinaiseksi huostaanoton perusteeksi, koska sellainen tosiaan pitää olla toteutunut LSL:n mukaan.
Tiedän itsekin sossuja, jotka ovat todella törkeitä toiminnoissaan eikä väliä onko vastassa bio-, sijaisvanhempi vai työtoveri. Virka ja valta menee hattuun, kiltisti sanottuna.
Tuntemassani tapauksessa huostaanottopäätöksen teki sossu, joka ei ollut koskaan käynyt perheessä eikä tavannut yhtäkään perheenjäsentä. Perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmia.
tapauksia ja huostaanotto/-otot todelle aiheelliset sekä täysin lain mukaiset. Ei aina tarvitse tehdä kotikäyntejä eikä edes tavata vanhempia kun jo on äkillinen huostaanotto päätös tehty. Syitä huostaanottoon on todella niin monenlaatuisia joten ei aina ole aiheellista edes harkita minkään laisia tukitoimenpiteitä.
Usein näitä syitä ei meidän tavallisten kanssakulkijoiden tarvitse saada edes tietää ne asiat kuuluvat siihen vaitiolovelvollisuuteen.
Saamme kuulla vain niitä "juoruja" puoleen jos toiseenkin.
On sitten toinen asia meidän sijaisvanhempien minä en ainakaan ota vastaan sijoitettavaa lasta jos ei ole selviä papereita luettavanani.
Kannattaa miettiä hiukan sitäkin että mistä nämä sossut saavat ilmiantoja sekä tietoja. Ei he ainakaan niitä ole kylällä etsimässä jos joku niin olettaa.
Huostaanoton perusteeksi on kopioitu lastensuojelulain 16 § suoraan lastensuojelulaista. Perustelu on ettei minulle ole voitu antaa tukitoimia. Tukitoimien ehdoksi on laitettu, että minun pitää mennä terapiaan. Kotonani sosiaalityöntekijä ei käynyt koskaan, ei myöskään ilmoittanut halustaan tulla käymään.
Sivuja on sossu kirjoitellut satoja sivuja, siis tuottanut satoja sivuja tekstiä omasta likaisesta mielikuvituksestaan käsin, tehnyt minusta asiakasrekisterin ja kirjannut kaiken moskan sen alle. Korostan tässä, että sossu tekee hyvää yhteistyötä lasteni isän ja sijaisvanhempien kesken, heidän oman ilmoituksensa mukaan. Hyvä yhteistyö sossun ja isän kesken on pointti, sossun ammatillisuus on hävinnyt ja virkavastuu on keppihevonen. Kyse ei ole lasten edusta, vaan ihan muusta.
Yksi asia on nimettömät puhelinsoitot. Ihmiset, joilla on omat asiat sekaisin, nauttivat siitä, että saisivat muidenkin asiat sekaisin. Tällaiset ihmiset yrittävät viedä muilta vanhemmilta voimia.
Meillä se ei onnistunut. Onneksi.
uskon siihen koska se on todella asia jolla voi häiritä ja saada aikaan sekasortoa.
On myös pahempiakin uhkauksia ja jotka sitten on tietenkin tutkittava perusteellisesti.
Näissä nimettömissä ilmiannoissa on se paha puoli, että syyllisyyttä ei tarvitse todistaa, mutta syytetyn on todistettava oma syyttömyytensä ja lisäksi saa sen leiman ja papereihin merkinnän lastensuojeluilmoituksesta. Syyttömyyden todistaminen taas tunnetusti on todella hankalaa. Merkintä jää, vaikka ilmoitus olisikin todistetusti perätön.
Kuvailemaasi perhettä ei ole olemassa. Jokainen vanhempi huolehtii lapsistaan niin kuin pitääkin. Älä levitä tuollaista valhetta tänne.
Olen omin silmin nähnyt, joten varmasti on. Se äitikin on juuri tuollainen kuin sinä. Vetää naamarin päälle ja laittaa itsensä kuosiin ja sossujen kanssa pelaa yhteistyö. Lapsensa on heikkolahjainen häiriökäyttäytyjä, kieltämättä olen siitä heille vahingoniloinen (takanapäin hissukseen).
Olen aina puolellani, koska en valehtele. Siksi minua on turha uhkailla mitenkään. Aikamoisessa sotkussa olen mukana kun en ajoissa tajunnut pahansuopuuttaan. Mutta se ei ole varsinaisesti minun ongelmani ydin, tuo sisaren perhe, vaan ihan muu.
Olen tätä työtä tehnyt 20 vuotta ja aika suurella varmuudella voin kertoa, että 99% huumeperheistä valehtelee lähes kaiken kertomansa ja jää niistä yleensä vielä kiinni, alkoholistiperheistä huomattavasti vähemmän, mielenterveysongelmaiset vanhemmat ovat niitä reppanoita, jotka eivät osaa suojata itseään mitenkään, ei edes valheilla. Kaikenlaista on nähty vuosien varrella. Pahimpia perheitä minulla on nyt sellaiset "huume"äidit, jotka ovat päässeet "irti" huumeista ja joilla on 1-4 lasta kotona, äijä norkkuu kulmakunnilla ja salaa asutaan yhdessä. Sossulle tietysti ei sitä sanota, molemmilla omat osoitteet, mutta käytännössä yhdessä. Äiti vetää kovia kamoja, koska tietää että ne eivät näy enää seulassa parin päivän kuluttua: Jos perjantaina vetää amfetamiinia ei maanantain seuloissa enää näy. Näin heitä ei saada kiinni.Sossulle sanotaan, ettei voi imettää kun maitoa ei tule, oikeasti se johtuu siitä että äitikin ymmärtää, ettei pirimaitoa saa antaa vauvalle.
hoo, väsyttää joskus tämä...