Lehdestä poimittua!

Pienessä yksiössä ei sitä "normaalia" touhua ole niin paljoa että kunnon ylläpitämiseen riittäisi, joten pyrin käymään pitemmällä kävelylenkillä vähintään 3 kertaa viikossa. Kerran viikossa olen käynyt seniorijumpassa. Pyöräilemässä tykkään käydä kesäisin ja sitä innolla nytkin odotan että lumet ja jäät sulaa ja pääsen tien päälle.
Jos en noita liikuntamuotoja harrastaisi istuisin persuksillani sohvalla käsitöitä aikani kuluksi näpertäen tai lukien sekä telkkaria tuijottaen ja se ei ollenkaan hyvä vaihtoehto jokapäiväiseksi tekemiseksi. Haluan toistaiseksi jaksaa tehdä jotakin myös lapsenlasten ( 6 ja 9 v) kanssa joten sekin motivoi liikkumaan.
Onnekseni en omista autoa ja suht lyhyt matka on asioitakin hoitamaan niin hoituu kävellen kun kaikki tärkeimmät tarvitsemani on 5 km säteellä ja jos kauemmaksi pitää päästä niin bussit kulkee.

Se on aloitusta vaille valmis. Liikuntakin pitää aloittaa, ennen kuin siitä saa mitään tyydyttävää tekemistä. Ensi tuntuu kurjalta, ainakin jos aloittaa liian rajusti.

Tietoa on yllin kyllin saatavissa. Jokainen päättäköön itse paljonko liikkuu.
Liikunta-, terveys- ja ruokatalebanismi on ottanut jo kauan päähän.

Ei voi mitään mediaa alkaa lukea, kun kohta tulee vastaan käskyjä "ylhäältä".
Suomalaiset lienevät maailman käskytetyin ja holhotuin kansa ?

Vihreät halusivat jopa johonkin ilmastoruoka-lakiin kuinka paljon (vähän)
olisi suositeltavaa syödä punaista lihaa viikossa.

En halua tätä jatkuvaa holhousta, se ei kunnioita toista lakia eli
ihmisen itsemäärämisoikeutta, joka on laissa.

Kyllä sitä ymmärtää liikunnan tärkeyden, vaan laiskuus pakkaa päälle kun pitäis vaikka ottaa pieni kävelylenkki , olen huomannut olevan omalla kohdallani .

En mitään kiksejä liikunnasta saa, mutta liikun silti. Jos en, alkaa tulla apea olo, sellainen tylsä. Ei mitenkään vakavasti vaan että sen itse huomaan ja sen että liikunnan jälkeen on tavallinen tyytyväinen olo.
En tiedä onko tervettä mutta vähän on syyllinen olo jos en yhtään lihaksia harjoita. Joka paikassa jankataan. Yritän pitää itseäni kunnossa ettei tarvitsisi mennä terveyskeskukseen.

Tein päätöksen jäätyäni eläkkeelle valtion virasta 60 vuotiaana, että aloitan lenkkeilyn. Aloitin 2km lenkistä 6kk kuluttua pidensin matkaa kolmeen kilometriin ja nyt olen vuosikaudet tehnyt 5km sauvakävelylenkin, mutta vain joka toinen päivä.
Lenkkeilyvuosia on nyt takana 8, ja voin sanoa että aloittaessani olin varin huonopolvinen, ajattelin jopa lähteä nivelten vaihtoon.
Lenkkeily paransi polvet niin loistavaan kuntoon, että en olisi ikinä uskonut.
"Liike on lääke" nimenomaan polviniveliin tehoaa lähes satavarmasti.
Satsaan kenkiin, leveälestisiin huippujalkineisiin joista joutuu maksamaan lähes 200€, mutta kyllä kannattaa. Pienen pieni vesipullo taskuun , puhelin myös mukaan ja menoksi. Eikä maksa muuta kuin tipan bensaa, sillä polkuni lähtee 5km päästä kotitalosta ja samalla reissulla hoidan kauppa-asiat.

Kiitollinen vai epäkiitollinen lähtökohta. 60v lähestyessä olin rapakuntoinen, reppasti verenpaine- ja kolestrolilääkitty hauras vanhus jota ei kunnolla enää kiinnostanut mikään ja mieskuntokin osoitti vakavia hiipumisen oireita.
5 krt/vko salilla puntin perusharjoitteita eikä mitään putkivempelelepsutuksia ja
6kk:ssa voin luopua lääkityksestä. Yhteensä noin 10h/viikko syketasolla +110.
Kaiken laatuinen vireys palasi.
Kuntoilun perussisältö. Vedot työntöotteella rinnalle ja tempausotteella raakana hieman alle mennen.
Maastavedot, etukyykyt syvään. Pystynostot seisten kuten punnerrukset, vauhtipunnerrukset, raaat työnnöt.
Lisänä leuanvetoja omalla ja lisäpainoilla. Vatsaa monipuolisesti. yms.
Tuohon on nyt aikaa kaksikymmentä vuotta. Lihasta on kadonnut kuten myös voimaa parhaasta tasostaan. Viime vuosina olen myös alkanut treenaamaan nuorison suosimilla taljoilla ja putkivempeleillä. Niillä ei pysty maksiminopeudella tehtäviin, räjähtäviin suorituksiin!

Miksikö? Elintoiminnot ovat kunnossa. Verikokeissa ei huomauttamista eikä muutoksia kuntoutumisen ekavuoden jälkeen.
Yli 10 vuotta ainoa huilpäivä on ollut lauantai.
Hyväkuntoinen ukko pystyy nauttimaan pitemmistäkin kosteista jaksoista kohtuullisesti annostellen. Tavallinen jakso on yksi kuukausi mutta on väleissä viikonkin pätkiä.
Energiaa kuluu. Lepokulutukseni oli vuoden takaisen InBodyn mukaa 1860kcal.
Kun siihen lisää fyysisen aktiivisuuden niin saa syödä jo kohtuullisesti.
En ole kokenut ikärasismia paitsi omalta taholtani. Kokeilin joskus huru-ukkojen ryhmäliikuntaa mutta en kokenut sitä omakseni.

Arkiliikunta on hyvää liikuntaa. Yritin aikani käydä mm. kuntosalilla mutta ei ole minua varten, enkä saanut endorfiineja liikkeelle. Mieluummin käyn iltakävelyllä raikkaassa ulkoilmassa. Hiihdellytkin olen silloin tällöin, ei kiitos sitäkään.

En tunne huonoa omaa tuntoa siitä, etten harrasta mitään säännöllisesti, siis liikuntaa. Kävelen yleensä paljon ja touhuskelen kotona ja vielä työelämässäkin olen, jossa tulee jonkun verran käveltyä.

Tykkään lukea, tehdä hyvää ruokaa, pitää illanistujaisia jne. Nautin omalla tavallani elämästä ja hymyilen joka päivä.

Jatkuva, elämää rajoittava selkäkipu pehmitti. Nyt jumppa säännöllistä. Hyvältä tuntuu