Seksuaalisen rappiotilan historia

Pandemian aikana alkoi nuorten keskuudessa ilmetä yli seksuaalista ja välinpitämätöntä käytöstä. Heillä ei ollut väliä, kenen kanssa oli intiimisti vain he olivat totaalisen haureuden vallassa. Mielialalääkkeet ja kasvat suorituspaineet, kiistat ja kilpailuasetelmat tekivät heistä epätavallisia. Minäkin jouduin useaan otteeseen nuorten parikymppisten ihmisten seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön kohteeksi. En tiennyt kuka tai ketkä rauhaan häiritsivät suoranaisesti, koska en ollut samanlainen kuin he. Pidin kuitenkin rajani, vaikka asiaa piti toistaa jatkuvasti. Itse kieltäydyin aina ja olin selibaatissa, mutta heille sillä ei ollut merkitystä. Koko kahden vuoden aikana minuun kohdistui tuhansia seksuaalisen hyväksikäytön tilanteita, myös taloudellista hyväksikäyttöä ja lopulta myös väkivaltaa. Kun muutin pakoon tätä nuorten haitallista käytöstä, jouduin vielä pahempaa tilanteeseen toisessa kaupungissa. Siellä heti muuttanut raiskattiin heti, siinä hei eivät paljoakaan kyselleet lupia. Nuorista oli siten tullut irvikuva seksuaalisuuden harjoittamiselle ja pian irvokas käytös levisi kaikkiin paitsi lapsiin. Tosin myös lapset olivat vaarassa joutua seksuaalisten penetraatioiden uhreiksi. Tilanne alkoi olla kestämätön. Tästä yliseksuaalisen himon harjoittamisesta kehkeytyi normi joillekin, koska asia näkyi työpaikoillakin. Ei ollut enää mitään rajoja. Tämän käytöksen myötä ihmiset riistivät toisiltaan erilaisia käytösmalleja, ominaisuuksia ja paikkoja. Ihminen alkoi hajota kollektiivisiksi palasiksi, missä alkoi kehkeytyä hyvä- ja huono-osaisten porukka. Kaikki kuitenkin riistivät toisiaan ja alkoivat paeta suurempia haasteita, mitä ihmisillä riitti. Varsinkin nuorten väkivaltaiset yhteisöt ja ihmisten hoitamattomat traumat, päihde- ja mielenterveysongelmat kasaantuivat suojaamattomien harteille. Olen todistanut tätä ihmisten kollektiivista sekoitusta ja hajoamista nyt nelisen vuotta ja tilanne on se, että hyvinvoivasta ihmisestä tuli pahoinvoiva. Nyt olen tilanteessa, missä minua raiskataan vasten tahtoani päivittäin, vaikka oman traumani onnistuin selättämään 10 vuoden työskentelyn tuloksena. Tosin monet ihmisten ongelmat kykenin hoitamaan myös sillä tahdolla, mikä syntyi oman trauman hoitoon sitoutumisesta. Jäin kuitenkin keskellä suurta paskakasaa, ongelmia ja haasteita. Hyvä tahto koitui kohtalokseni. Odotan joka päivä omaa kuolemaani.