Vastaukset kysymykseen "uskotko, että on olemassa jumala/jumalia?"
Teisti: Kyllä
Ateisti: En
Agnostikko: En tiedä onko olemassa jumala/jumalia
Outo tyyppi: En tiedä uskonko
Teisti: Kyllä
Ateisti: En
Agnostikko: En tiedä onko olemassa jumala/jumalia
Outo tyyppi: En tiedä uskonko
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ateistilla ei yksinkertaisesti ole jumaluskoa. Ateisti ei siis usko, että jumalia ei ole olemassa.
"Ateisti ei siis usko, että jumalia ei ole olemassa."
Tuplakieltomuoto ei oikein toimi Suomen kielessä.
Se on ainoa vaihtoehto, jos pitää todeta, ettei kieltomuodon sisältävä väite ole totta.
Vastustan vastustamisen vastustamista vastustamalla vastustamisen vastustamista vastaan.
Epäilen mutta en hämmästy jos Jumala löydetään tieteen metodeilla on epätodennäköistä.
Niin, kyllä ihminen tietää uskooko vai ei, mutta voi olla epävarma uskossaan. Sellainen on agnostinen uskova tai ateisti.
Ja totta tosiaan, suomalainen jakaa ihmiset kolmeen ryhmään uskon perusteella: uskova, agnostikko ja ateisti. Tästä on selventävä artikkeli tuolla:
https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/20/teisti-agnostikko-ja-ateisti/
Avauksessa on väärä kysymys, mikä usein aiheuttaakin sekaannusta asiaan.
Esimerkiksi vaimolta voit kysyä, uskotko, että olin vain kavereiden kanssa iltaa viettämässä. Vastaukset kuten avauksessa: usko/ en tiedä /en usko.
Jumaluuksista puhuttaessa on kysymys siitä, onko olemassa olentoja, jotka olisi luokitetltavissa jumaliksi yms.
Vastaukset ovat:
1 teisti, kyllä on olemassa
2 ateisti, ei ole olemassa
3 agnostikko, en ota kantaa.
Muita vaihtoehtoja ei ole. Ateisti pitää jumaluuksia olemattomina, eli kieltää jumaluudet kategorisesti olentoina.
Uskominen on aina tietoista ja kannanotto, mitä ei-uskomisen ei tarvitse olla. Ihminen joko uskoo tai ei usko. Ihminen, jota jumalat eivät voisi vähempää kiinnostaa, ei usko jumaliin.
1. teisti: Uskon, mutta en tiedä. / Tiedän että on olemassa.
2. ateisti: En usko. / Tiedän, ettei olemassa / En ymmärrä kysymystä.
Olentojen olemassaolossa ei ole kysymys uskomisesta, vaan siitä, onko niitä olemassa vai ei?
"Uskon, mutta en tiedä jumalan olemassaoloa" ei ole mikään kannanotto asiaan. Se on harhaista puhetta, kenties pelkurimaista toivetta: "jospa kuitenkin olisi jumala".
Samaa koskee luonnollisesti ateistia. Hän saattaa vakuutella itselleen "en usko", mutta tietämättömyyden kalvatessa "jospa se piru sittenkin on", hän vain kuvittelee olevansa varma asiassa.
Koska emme tiedä jumalista, niin emme tiedä emmekä ota niihin kantaa. Näin vastaa rationaalinen ihminen ja hän on agnostikko.
Myös agnostikko voi ottaa kantaa. Agnostos tarkoittaa "ei tietoa" mutta agnostikko voi uskoa tai olla uskomatta. Eli voi olla teistisiä agnostikkoja tai ateistisiä agnostikkoja. Lisäksi on sellaisia, joita ei kiinnosta koko asia.
Jos agnostikko on rationaalinen ihminen, hän ei ota kantaa jumalien olemassoloon. Mitään teistisiä tai ateistisia agnostikkoja ei voi olla olemassa, vaan he olisivat vain epärationaalisia "agnostikkoja".
Jumalaa ei voi todistaa.
On kaksi väitettä joita tiede ei pysty todistamaan
1. Jumala on olemassa
2. Jumalaa ei ole olemassa
On täällä yksi joka kaatelee kahvia pöydälle ja väittää että olematon voidaan todistaa
Arvostan häntäkin vaikka olen eri mieltä.
Tästä kommentista herää kysymys, voiko joku muu todistaa jumaluuksien olemassaoloa kuin tiede?
No, ei. Turhaa siis oikeastaan sotkea tiedettä asiaan. Minä en arvosta niitä, jotka ovat eri mieltä, koska he eivät ole rationaalisia ihmisiä. Näin eivät myöskään ansaitse arvostusta.
Tiede ei voi todistaa
Jumala on tunne
Tunteita voisi tutkia ja todistaa lääketieteellisesti aivoja tutkimalla kuten muitakin tunteita mutta muita uskontojen taruja ei pysty tutkimaan
"Tiede ei voi todistaa"
Voipas. Ota Jumalalta poskesta topsilla dna-näyte. Siitä tiede voi todistaa. Ilman poskinäytettä tutkinta on posketon. Todiste: ei poskea = ei Jumalaa.
Kuinka rakkaus todistetaanko se samalla tavoin? Entäpä muut tunteet viha, kateus, sääli kaikki sillä dna testillä?