Pattayan hourupäiden kokous

Hieman vanhempana pitäisi elämänarvot loksahtaa kohdalleen, kun tulee ikää tulee myös viisautta, ja elämän kokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Hieman vanhempana pitäisi elämänarvot loksahtaa kohdalleen, kun tulee ikää tulee myös viisautta, ja elämän kokemusta.

Siksikö olet oppinut elämään vittumaisena erakkona huoneessasi netin ääressä vailla minkäänlaista kontaktia edes lapsiisi? Eikä sinulla ole kavereitakaan.

Rahan tärkein ominaisuus on se että on yksi huolenaihe vähemmän ja voi keskittyä niihin muihin asioihin. Voi liikkua, tavat ihmisiä, auttaa läheisiä, tehdä yhteistyötä, työllistää ja jopa pelastaa henkiä.

Teen töitä noin 8 tuntia viikossa. Kasvimaata en laske työksi, se on harrastus ja yhteinen harrastus koko perheelle. Vaimolla (ja minulla sitäkautta) on suuri ja tiivis suku. Suurin osa asuu tässä muutaman km säteellä.

Kaikki ovat työelämässä ja hyvinkin energistä ja positiivista porukkaa, joilla menee hyvin. Talot ja autot on kunnossa ja terveydestä pidetään huolta. Ilman terveyttä ei millään muulla ole merkitystä.

Suvusta kolme on terveydenhoitoalalla, mutta silti täällä vieläkin ihmetellään miksi 15 vuotias poika painaa 130 kiloa, jota on kasvatettu paahtoleivällä ja hillolla.

2010

Anonyymi kirjoitti:

Siksikö olet oppinut elämään vittumaisena erakkona huoneessasi netin ääressä vailla minkäänlaista kontaktia edes lapsiisi? Eikä sinulla ole kavereitakaan.

Rahan tärkein ominaisuus on se että on yksi huolenaihe vähemmän ja voi keskittyä niihin muihin asioihin. Voi liikkua, tavat ihmisiä, auttaa läheisiä, tehdä yhteistyötä, työllistää ja jopa pelastaa henkiä.

Teen töitä noin 8 tuntia viikossa. Kasvimaata en laske työksi, se on harrastus ja yhteinen harrastus koko perheelle. Vaimolla (ja minulla sitäkautta) on suuri ja tiivis suku. Suurin osa asuu tässä muutaman km säteellä.

Kaikki ovat työelämässä ja hyvinkin energistä ja positiivista porukkaa, joilla menee hyvin. Talot ja autot on kunnossa ja terveydestä pidetään huolta. Ilman terveyttä ei millään muulla ole merkitystä.

Suvusta kolme on terveydenhoitoalalla, mutta silti täällä vieläkin ihmetellään miksi 15 vuotias poika painaa 130 kiloa, jota on kasvatettu paahtoleivällä ja hillolla.

2010

Lue lisää

Yhteydenpidosta lapsiin sen verran että olin juuri tunnin videopuhelussa poikani kanssa, jolla on merkkipäivät. Kesällä tulee moikkaamaan pikkuveikkaa, joka viimeksi oli vielä kapaloissa.

Saarikärsimyksellä ei ole kyllä mitään annettavaa kenellekään liittyen elämänarvoihin tai lasten kasvatuksiin, joten on noloa että otat ne edes esille.

2010

Anonyymi kirjoitti:

Yhteydenpidosta lapsiin sen verran että olin juuri tunnin videopuhelussa poikani kanssa, jolla on merkkipäivät. Kesällä tulee moikkaamaan pikkuveikkaa, joka viimeksi oli vielä kapaloissa.

Saarikärsimyksellä ei ole kyllä mitään annettavaa kenellekään liittyen elämänarvoihin tai lasten kasvatuksiin, joten on noloa että otat ne edes esille.

2010

Lue lisää

Onko sinulle tullut mieleen että miten vakavasti olet häiriintynyt, näet minua toistuvasti paikoissa missä en edes ole ollut, mahdatko tietää miksi sinä psyykkistä häiriötä kirjallisuudessa kutsutaan, näet jo todennäköisesti uniakin minusta.
By NumBall HHN 62v.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulle tullut mieleen että miten vakavasti olet häiriintynyt, näet minua toistuvasti paikoissa missä en edes ole ollut, mahdatko tietää miksi sinä psyykkistä häiriötä kirjallisuudessa kutsutaan, näet jo todennäköisesti uniakin minusta.
By NumBall HHN 62v.

Lue lisää

Kirjoitusvirhe sinä korvataan sanalla sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulle tullut mieleen että miten vakavasti olet häiriintynyt, näet minua toistuvasti paikoissa missä en edes ole ollut, mahdatko tietää miksi sinä psyykkistä häiriötä kirjallisuudessa kutsutaan, näet jo todennäköisesti uniakin minusta.
By NumBall HHN 62v.

Lue lisää

Kukapa ei näkisi unia noin sporttivartaloisesta miehestä.

Anonyymi kirjoitti:

Kukapa ei näkisi unia noin sporttivartaloisesta miehestä.

Kukaan muu ei ole kimpussani kuin sinä ja suitsuttamassa köyhyyden onnea. Kukaan muu ei kirjoita näin:

"Tuossa on 2010'lle oppimista....
ja myös kaikille muille jotka "ostavat onnea" elämäänsä. Se ei onnistu"

Olet myös väärä mies siteeraamaan Jobsia, kun hän kuolinvuoteellaan sanoi näin:
"Siispä toivon että tajuat, kun sinulla on ystäviä, veljiä ja siskoja, joiden kanssa keskustelet, naurat, puhut, laulat, puhut pohjois-kaakko-itästä tai taivaasta ja maasta... tämä on todellista onnea!"

Minä olen aina sanonut että sillä ei ole mitään merkitystä missä olet, missä asut, millä ajat, minne menet ja mitä teet, vaan ainoastaan seuralla on merkitystä ja sillä että kaikilla on siinä hyvä olla ja ketään ei syrjitä eikä jätetä paitsioon.

Pidetään siis yhtä. Se on onnea se. Olen senkin sanonut täällä tuhat kertaa että jokin upea trooppinen ja puhdas sininen laguuni jollakin eksoottisella saarella ei ole yhtään mitään, jos sinulla ei ole kumppania, kaveria tai seuraa mukana. Se olisi todella surullinen paikka yksin. Kaunis edelleen, mutta surullinen.

Seuran pitää olla sellaista että se vie levottomuuden pois ja tuo rauhan. Jos seisot Kuopiossa vesisateessa hyvän kaverin kanssa odottamassa bussia, voittaa sen että ajelet yksin Ranskan Rivieralla Ferrarilla.

Rauha on minulle kaikki kaikessa. En kestä yhtään huutamista, enkä tykkää höseltämisestä, taivastelu, manaaminen, kauhistelu ja voivottelu on minulle aivan myrkkyä. Sellaisten ihmisten seurasta lähden varsin pian pois.

Asiat pitää valmistella siten ettei ne mene höseltämiseksi ja pitää varautua myös vastoinkäymisiin, niin ne eivät tule niin yllätyksenä. Vaikka mitä sattuisi, se on jo silloin tapahtunut ja sitä on täysin turha kiroilla tai voivotella. Opiksi voi ottaa mutta kiroilu ja manaaminen eivät auta mitään.

Olen opettanut lapsille aina että meillä ei vahingosta suututa, ei koroteta ääntäkään vaan todetaan että hups, on minullekin sattunut kaikenlaista että älä välitä.

Poikani ajoi polkupyörällä autoni kylkeen ja tuli itkien kertomaan. Kysyin että sattuiko suhun? -Ei sattunut. No sitten ei ole mitään hätää, peltiä saa aina uutta. Siitä lähdettiin mäkkärin kautta ostamaan uutta etuvannetta fillariin, eikä koko asiasta puhuttu enää koskaan.

Opetus numero kaksi lapsille on ollut että vanhoja vahinkoja ei tarvi muistella, eikä niistä pidetä lukua eikä saarnata. Lapset ei ole tyhmiä, he tajuavat asian itsekin ja kun heitä kohtelee tasavertaisena ja oikeudenmukaisesti, he uskaltavat puhua vanhemmilleen kaikesta pelkäämättä ja häpeilemättä.

Heitä ei tarvitse kiusata, pelotella eikä uhkailla, kuten Saarikarju kertoi isän tehtäviksi olla "paha poliisi"

Se tekee myös sen että lapset uskaltavat tulla vanhempanakin lähelle, koska me ollaan tiimiä aina. Poikani oli 23 viime vuonna kun kävi kylässä ja minä kävin Suomessa. Istuttiin mökin sohvalla jalat ristiin rastiin toistemme päällä ja puhuttiin aivan kaikesta.

Meillä on niin hyvä yhteys että se ei katso etäisyyttä. Ollaan aina yhdessä silti. Samaa verta.

Siinä on se ero että Jobs ei elänyt elinaikanaan kuten opetti. Minä olen ollut pois oravanpyörästä jo kohta 20 vuotta erittäin rennosti. Kaikessa tähdätään siihen ettei tule stressiä. Kelloon ei meidän perheessä herätä ikinä. Aurinko nousee ja jokainen nousee omaan tahtiin.

2010

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan muu ei ole kimpussani kuin sinä ja suitsuttamassa köyhyyden onnea. Kukaan muu ei kirjoita näin:

"Tuossa on 2010'lle oppimista....
ja myös kaikille muille jotka "ostavat onnea" elämäänsä. Se ei onnistu"

Olet myös väärä mies siteeraamaan Jobsia, kun hän kuolinvuoteellaan sanoi näin:
"Siispä toivon että tajuat, kun sinulla on ystäviä, veljiä ja siskoja, joiden kanssa keskustelet, naurat, puhut, laulat, puhut pohjois-kaakko-itästä tai taivaasta ja maasta... tämä on todellista onnea!"

Minä olen aina sanonut että sillä ei ole mitään merkitystä missä olet, missä asut, millä ajat, minne menet ja mitä teet, vaan ainoastaan seuralla on merkitystä ja sillä että kaikilla on siinä hyvä olla ja ketään ei syrjitä eikä jätetä paitsioon.

Pidetään siis yhtä. Se on onnea se. Olen senkin sanonut täällä tuhat kertaa että jokin upea trooppinen ja puhdas sininen laguuni jollakin eksoottisella saarella ei ole yhtään mitään, jos sinulla ei ole kumppania, kaveria tai seuraa mukana. Se olisi todella surullinen paikka yksin. Kaunis edelleen, mutta surullinen.

Seuran pitää olla sellaista että se vie levottomuuden pois ja tuo rauhan. Jos seisot Kuopiossa vesisateessa hyvän kaverin kanssa odottamassa bussia, voittaa sen että ajelet yksin Ranskan Rivieralla Ferrarilla.

Rauha on minulle kaikki kaikessa. En kestä yhtään huutamista, enkä tykkää höseltämisestä, taivastelu, manaaminen, kauhistelu ja voivottelu on minulle aivan myrkkyä. Sellaisten ihmisten seurasta lähden varsin pian pois.

Asiat pitää valmistella siten ettei ne mene höseltämiseksi ja pitää varautua myös vastoinkäymisiin, niin ne eivät tule niin yllätyksenä. Vaikka mitä sattuisi, se on jo silloin tapahtunut ja sitä on täysin turha kiroilla tai voivotella. Opiksi voi ottaa mutta kiroilu ja manaaminen eivät auta mitään.

Olen opettanut lapsille aina että meillä ei vahingosta suututa, ei koroteta ääntäkään vaan todetaan että hups, on minullekin sattunut kaikenlaista että älä välitä.

Poikani ajoi polkupyörällä autoni kylkeen ja tuli itkien kertomaan. Kysyin että sattuiko suhun? -Ei sattunut. No sitten ei ole mitään hätää, peltiä saa aina uutta. Siitä lähdettiin mäkkärin kautta ostamaan uutta etuvannetta fillariin, eikä koko asiasta puhuttu enää koskaan.

Opetus numero kaksi lapsille on ollut että vanhoja vahinkoja ei tarvi muistella, eikä niistä pidetä lukua eikä saarnata. Lapset ei ole tyhmiä, he tajuavat asian itsekin ja kun heitä kohtelee tasavertaisena ja oikeudenmukaisesti, he uskaltavat puhua vanhemmilleen kaikesta pelkäämättä ja häpeilemättä.

Heitä ei tarvitse kiusata, pelotella eikä uhkailla, kuten Saarikarju kertoi isän tehtäviksi olla "paha poliisi"

Se tekee myös sen että lapset uskaltavat tulla vanhempanakin lähelle, koska me ollaan tiimiä aina. Poikani oli 23 viime vuonna kun kävi kylässä ja minä kävin Suomessa. Istuttiin mökin sohvalla jalat ristiin rastiin toistemme päällä ja puhuttiin aivan kaikesta.

Meillä on niin hyvä yhteys että se ei katso etäisyyttä. Ollaan aina yhdessä silti. Samaa verta.

Siinä on se ero että Jobs ei elänyt elinaikanaan kuten opetti. Minä olen ollut pois oravanpyörästä jo kohta 20 vuotta erittäin rennosti. Kaikessa tähdätään siihen ettei tule stressiä. Kelloon ei meidän perheessä herätä ikinä. Aurinko nousee ja jokainen nousee omaan tahtiin.

2010

Lue lisää

Ahdistaako onko sinulla huolia, kuvitteletko että kaikki palstakirjoituksen on tarkoitettu juuri sinulle, epäiletkö että sinua vakoillaan, puhuvatko seinät sinulle, kuuletko ääniä mitä muut eivät kuule, onko noita muita kuin vain mielikuvituksessasi, onko sinulla huono omatunto elämästäsi elämästä, kun taas panikoit.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan muu ei ole kimpussani kuin sinä ja suitsuttamassa köyhyyden onnea. Kukaan muu ei kirjoita näin:

"Tuossa on 2010'lle oppimista....
ja myös kaikille muille jotka "ostavat onnea" elämäänsä. Se ei onnistu"

Olet myös väärä mies siteeraamaan Jobsia, kun hän kuolinvuoteellaan sanoi näin:
"Siispä toivon että tajuat, kun sinulla on ystäviä, veljiä ja siskoja, joiden kanssa keskustelet, naurat, puhut, laulat, puhut pohjois-kaakko-itästä tai taivaasta ja maasta... tämä on todellista onnea!"

Minä olen aina sanonut että sillä ei ole mitään merkitystä missä olet, missä asut, millä ajat, minne menet ja mitä teet, vaan ainoastaan seuralla on merkitystä ja sillä että kaikilla on siinä hyvä olla ja ketään ei syrjitä eikä jätetä paitsioon.

Pidetään siis yhtä. Se on onnea se. Olen senkin sanonut täällä tuhat kertaa että jokin upea trooppinen ja puhdas sininen laguuni jollakin eksoottisella saarella ei ole yhtään mitään, jos sinulla ei ole kumppania, kaveria tai seuraa mukana. Se olisi todella surullinen paikka yksin. Kaunis edelleen, mutta surullinen.

Seuran pitää olla sellaista että se vie levottomuuden pois ja tuo rauhan. Jos seisot Kuopiossa vesisateessa hyvän kaverin kanssa odottamassa bussia, voittaa sen että ajelet yksin Ranskan Rivieralla Ferrarilla.

Rauha on minulle kaikki kaikessa. En kestä yhtään huutamista, enkä tykkää höseltämisestä, taivastelu, manaaminen, kauhistelu ja voivottelu on minulle aivan myrkkyä. Sellaisten ihmisten seurasta lähden varsin pian pois.

Asiat pitää valmistella siten ettei ne mene höseltämiseksi ja pitää varautua myös vastoinkäymisiin, niin ne eivät tule niin yllätyksenä. Vaikka mitä sattuisi, se on jo silloin tapahtunut ja sitä on täysin turha kiroilla tai voivotella. Opiksi voi ottaa mutta kiroilu ja manaaminen eivät auta mitään.

Olen opettanut lapsille aina että meillä ei vahingosta suututa, ei koroteta ääntäkään vaan todetaan että hups, on minullekin sattunut kaikenlaista että älä välitä.

Poikani ajoi polkupyörällä autoni kylkeen ja tuli itkien kertomaan. Kysyin että sattuiko suhun? -Ei sattunut. No sitten ei ole mitään hätää, peltiä saa aina uutta. Siitä lähdettiin mäkkärin kautta ostamaan uutta etuvannetta fillariin, eikä koko asiasta puhuttu enää koskaan.

Opetus numero kaksi lapsille on ollut että vanhoja vahinkoja ei tarvi muistella, eikä niistä pidetä lukua eikä saarnata. Lapset ei ole tyhmiä, he tajuavat asian itsekin ja kun heitä kohtelee tasavertaisena ja oikeudenmukaisesti, he uskaltavat puhua vanhemmilleen kaikesta pelkäämättä ja häpeilemättä.

Heitä ei tarvitse kiusata, pelotella eikä uhkailla, kuten Saarikarju kertoi isän tehtäviksi olla "paha poliisi"

Se tekee myös sen että lapset uskaltavat tulla vanhempanakin lähelle, koska me ollaan tiimiä aina. Poikani oli 23 viime vuonna kun kävi kylässä ja minä kävin Suomessa. Istuttiin mökin sohvalla jalat ristiin rastiin toistemme päällä ja puhuttiin aivan kaikesta.

Meillä on niin hyvä yhteys että se ei katso etäisyyttä. Ollaan aina yhdessä silti. Samaa verta.

Siinä on se ero että Jobs ei elänyt elinaikanaan kuten opetti. Minä olen ollut pois oravanpyörästä jo kohta 20 vuotta erittäin rennosti. Kaikessa tähdätään siihen ettei tule stressiä. Kelloon ei meidän perheessä herätä ikinä. Aurinko nousee ja jokainen nousee omaan tahtiin.

2010

Lue lisää

Vuonna 2019 kerrot eläneesi kymmen vuotta lainarahalla, ei taida juttusi ihan täsmätä.

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 2019 kerrot eläneesi kymmen vuotta lainarahalla, ei taida juttusi ihan täsmätä.

Missä kohtaa tuossa Kymppi puhui omista tai lainarahoista? Hän puhui yleisellä tasolla ja hyvin puhuikin. Sitäpaitsi hän on kertonut elävänsä pääomatuloilla, eikä lainarahalla ja komeasti elääkin.

"Minä olen aina sanonut että sillä ei ole mitään merkitystä missä olet, missä asut, millä ajat, minne menet ja mitä teet, vaan ainoastaan seuralla on merkitystä ja sillä että kaikilla on siinä hyvä olla ja ketään ei syrjitä eikä jätetä paitsioon"
Tuo oli hyvin kiteytetty. Tietääkö Huihain marakatti mihin miehen ominaisuuksiin naiset kiinnittävät huomiota valitessaan partneria? He kiinnittävät huomiota siihen miten mies kohtelee muita ihmisiä kuten tarjoilijoita, taksikuskia, lapsia, eläimiä ja miten hän puhuu niistä.
Toisia kunnioittavasti kohteleva mies on naisten mieleen. Sellainen joka tulee toimeen lasten kanssa eikä hauku niitä pennuiksi tai kakaroiksi. Jos mies on töykeä vaikka kaupan myyjälle, nainen näkee siitä oman tulevaisuutensa ja naisesta tehdään siinä suhteessa tiskirätti kun alkupanot on hoidettu.

Siksi sinulle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi muodostaa talousasioihin ja tyhjiin lupauksiin perustuva paperiavioliitto jossa vakka löysi kantensa ja sai mitä tilasi. Sai rakkaudettoman liiton jossa kumpikaan ei ymmärrä toisiaan ja sinä ressukka luulet että se on yleistä ja normaalia thainaisten kanssa. Se ei ole normaalia ja se perustuu enää vain läheisriippuvuuteen ja pelkoon siitä ettei pärjää enää ilman ja ei löydä enää uutta.
Minulle vaimo sanoi että hän valitsi minut koska olen kiltti, kohtelias ja luotettava. Ei ole vielä joutunut pettymään enkä ole minäkään. Lapset puhuu jo hyvää suomea.

TT