Kun on niin kaunis että esineellistetään hyvin nuoresta pitäen

BROOKE SHIELDSIN JA BJÖRN ANDRESEN TRAGEDIA

Sun julkaisu on 2v sitten tehty, mutta yhä ajankohtainen ja hyvä. Näin Brooken dokkarin Pretty Baby ajasta ja sen jälkeen. Olin yllättynyt, että löysin suomeksi ihmisen, joka ajattelee samoin. Yleensä joudun kirjoittamaan kaiken englanniksi. Ja olet oikeassa, näiden ihmisten tarinassa ja kohtaloissa on paljon samaa. Heiltä on ikäänkuin riistetty esimurrosikä ja murrosikä, ja yritetty heittää aikuisten maiilmaan, objekteina.
10-15v pitäisi saada vielä leikkiä, hullutella, seikkailla ja rauhassa tutustua omaan kehoon ja toisiin nuoriin. Se että joutuu objektiksi ei sovi lapsille. Molempien sukulaiset, Brookella äiti ja Björnillä mummo oikein työntämällä työnsivät nämä lapset siihen maailmaan. Äiti kuitenkin vahti kaikkia kuvauksia, mutta miksi hän salli ne alaston kuvat 10vuotiaasta Brookesta Playboylle?
Brooke on ekstrovertti eikä vieläkään näytä kunnolla tuomitsevan kaikkia juttuja, se onkin vaikeaa, koska hän oli myös malli ja raja on hiuksenhieno. Hän puhuu estottomasti, mutta hänen silmänsä ovat koko dokumenttien ajan kauhusta levällään, ikäänkuin hän ei pystyisi ollenkaan rentouttamaan otsan ja silmien aluetta. Brooke koki aikuisena seksuaalista väkivaltaa, mutta ei lapsena, ainakin niin väitetään, en olisi ihan varma asiasta. Brooken neitsyydestä tuli jostain syystä kummallisen tärkeä asia, vielä silloin, kun hän oli aikuinen. Ehkä hän varttui katolisissa yhteisöissä. Samaan aikaan pohjoismaissa kaikki arviolta 15v olivat harrastaneet jonkinlaista seksiä, joko itsekseen tai jonkun samanikäisen kanssa. Ikäraja täällä oli jo silloin 16v.Mutta sitä tapahtui silti. Brookessa on kuitenkin jotain hälyttävää, tekopyhää, se on varmaan joku suojamuuri sekin hänen kokemuksilleen. Hän vakuuttaa, ettei tiennyt mistään mitään ja kuitenkin, tiesi jo kaiken, kun joutui näyttelemään. Päälleliimattuja lauseita. Pretty Baby on todella rankka elokuva.(ei striimattivissa )Hän on joutunut esittämään lasta, joka myydään aikuiselle miehelle ja tekemään pornografisia kuvauksia 10-vuotiaana. Jolloin seksistä on saattanut tulla vastenmielinen asia. Hän on amerikkalaisen yhteiskunnan tuote. Edes raha ei ole pelastanut häntä, hän vaikuttaa olevan vieläkin tosi traumatisoitunut. Onneksi hänellä on nykyään hyvä mies ja perhe ja paljon tukiverkostoja ja naispuolisia ystäviä. Hänkin on selvinnyt siitä kutakuinkin, mutta vasta 50-60vuotiaana.

Olen nähnyt molemmat elokuvat murrosikäisenä äidin kanssa joskus 80-luvun loppupuolella. Ymmärsin että sen mitä tapahtui Pretty Babyssä, (1978) oli sairasta, mutta en ymmärtänyt Kuolema Venetsiassa(1971) elokuvan näkökulmaa, pidin sitä taide-elokuvana, kauniit maisemat ja kaunis Tadzio, musiikki. Äitini reagoi molempiin elokuviin todella voimakkaasti ja poltti paljon tupakkaa. Elokuvat sijoittuvat menneisyyteen. 1900 luvun alkuun. Kuolema Venetsiassa elokuva 1971, kirja on julkaistu 1912. Äitini oli vihainen elokuville, mutta en aivan ymmärtänyt miksi. Hän kyllä yritti varoitti minua ja sanoi, että nykyisin edes pojat eivät ole turvassa ja tytöt vielä vähemmän.

Näin Björnin dokumenttielokuvan: The most beautiful boy in the world n. 2v sitten. Se on surumielinen ja kuinka suojaton hän oli aikuisten maailmassa, vaikka mummo olikin läsnä, mutta ei kaiken aikaa. Björn on luonteeltaan Brooken vastakohta, introvertti ja täysin aito, ei maneereja. Hän kuvaa aikaa Italiassa ohjaaja Viscontin seurassa painajaiseksi. Sanoo tämän toimineen kuin fasisti, ei aurinkoa, ei uintia, ei kunnon vapaa aikaa eikä ikätovereita. Hänen piti pukeutua lasten vaatteisiin, vaikka oli jo aikuisen pituinen 15v. Kasvoistaan hän näyttikin nuoremmalta kuin oli, n. 12v. Hän sanoi, ettei Visconti antanut kenenkään koskettaa häntä, ei miesten ei naisten, mutta vei itse hänet homoklubille kaikkien saalistajien ympäröimäksi.
Vaikka hän ei todennäköisesti koskaan joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Hän joutui olemaan aikuisten miesten seksiobjekti ja se yksin riittää. Japanissa hänen ollessa 17-18v, asetelma ei ollut seksuaalisesti korostunut; hän sai vähän vapaa aikaa tavata kavereita ja tyttöjä, mutta hän sanoo, että musiikisessiot kestivät n. 16t päivässä. Siellä hänestä tuli kaikkien animehahmojen esikuva, japanilaiset kasvot väistyivät. Pariisissa toiminta ollut aika kyseenalaista elämää. Hän sanoo, että hienostopiirit ovat teeskentelyä, kuin 100 000 verenimijä lepakkoa pyörisi ympärillä sekä miehiä että naisia, hän murtui. Hän palasi Ruotsiin, jossa oli enemmän turvassa ja jatkoi elokuvien tekoa siellä. Pääasiassa hän on muusikko, pianisti. Hän kuitenkin kokee, että Kuolema Venetsiassa ja Visconti pilasi hänen elämänsä. Hän joutui päihdekierteeseen, alkoholi, huumeet ja yksi hänen lapsistaan kuoli, kun hän oli nuori mies. Hän on kaikesta huolimatta jotenkin, kuin oisi selvinnyt siitä paremmin, kuin Brooke, ehkä 70-luvulla pedot ei toimineet niin julkeasti kuin nykyään, varsinkin, jos oli poika. Björn sanoo että hän on päässyt vapaaksi kaikista demoneistaan nyt.