Uusi kirkkoherra valittiin niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt aloittaa kähmintää ja mustamaalausta. Hyvä niin! Toivotan viisautta ja kärsivällisyyttä, kaiken kaikkiaan Jumalan siunausta uudelle kirkkoherralle!
Kirkkovaltuutettujen (ainakin osan) toiminta tässä asiassa herättää kysymyksen: miksi näin? Kirkkoneuvosto esitti 11.1.23. kirkkovaltuustolle yksimielisenä mielipiteenään, että kirkkoherra valitaan välillisillä vaaleilla eli kirkkovaltuusto valitsee kirkkoherran. Yllättäen kirkkovaltuusto olikin eri mieltä ja päätti 26.1.23, että seurakuntalaisia ei voi ohittaa ja seurakuntalaisten on saatava valita kirkkoherra suoralla kansanvaalilla, niinkuin ennenkin.
Kun viran hakijoita ilmaantuikin vain yksi, seurakunnan piti päättää, pannaanko virka uudelleen haettavaksi siinä toivossa, että hakijoita ilmaantuisi lisää vai otetaanko heti se ainoa hakija. Kirkkoneuvosto oli kokouksessaan 22.3.23 edelleen samalla kannalla kuin aikaisemminkin: kirkkovaltuusto päättää ja tämä ainoa hakija riittää.
Kirkkovaltuuston kokouksessa 29.3.23 noin puolella kirkkovaltuuston jäsenistä takki kääntyi. Enää heille ei ollutkaan tärkeää se, että seurakuntalaiset saisivat valita kirkkoherransa, vaan valtuustokin oli yksimielisesti sitä mieltä, että tämä ainoa hakija otetaan. Eli kirkkovaltuusto valitsi kirkkoherran seurakunnan mielipidettä kysymättä.
Kirjoitukseni ainoana tarkoituksena on tuoda esiin se, että valtuusto hylkäsi itse itselleen asettamansa ylevän tavoitteen seurakuntalaisten valintaoikeudesta ja päätti kuitenkin itse valita kirkkoherran. Se siitä seurakuntalaisten valintaoikeudesta!
Onhan tietenkin mahdollista, että toisellakaan hakuajalla ei olisi ollut muita hakijoita, sillä kun seurakunnan oma pappi on hakijana, vieraat papit ovat solidaarisia, eivätkä hae sellaista virkaa, ellei virka ole hyvin tärkeä.
Kirkkovaltuutettujen (ainakin osan) toiminta tässä asiassa herättää kysymyksen: miksi näin? Kirkkoneuvosto esitti 11.1.23. kirkkovaltuustolle yksimielisenä mielipiteenään, että kirkkoherra valitaan välillisillä vaaleilla eli kirkkovaltuusto valitsee kirkkoherran. Yllättäen kirkkovaltuusto olikin eri mieltä ja päätti 26.1.23, että seurakuntalaisia ei voi ohittaa ja seurakuntalaisten on saatava valita kirkkoherra suoralla kansanvaalilla, niinkuin ennenkin.
Kun viran hakijoita ilmaantuikin vain yksi, seurakunnan piti päättää, pannaanko virka uudelleen haettavaksi siinä toivossa, että hakijoita ilmaantuisi lisää vai otetaanko heti se ainoa hakija. Kirkkoneuvosto oli kokouksessaan 22.3.23 edelleen samalla kannalla kuin aikaisemminkin: kirkkovaltuusto päättää ja tämä ainoa hakija riittää.
Kirkkovaltuuston kokouksessa 29.3.23 noin puolella kirkkovaltuuston jäsenistä takki kääntyi. Enää heille ei ollutkaan tärkeää se, että seurakuntalaiset saisivat valita kirkkoherransa, vaan valtuustokin oli yksimielisesti sitä mieltä, että tämä ainoa hakija otetaan. Eli kirkkovaltuusto valitsi kirkkoherran seurakunnan mielipidettä kysymättä.
Kirjoitukseni ainoana tarkoituksena on tuoda esiin se, että valtuusto hylkäsi itse itselleen asettamansa ylevän tavoitteen seurakuntalaisten valintaoikeudesta ja päätti kuitenkin itse valita kirkkoherran. Se siitä seurakuntalaisten valintaoikeudesta!
Onhan tietenkin mahdollista, että toisellakaan hakuajalla ei olisi ollut muita hakijoita, sillä kun seurakunnan oma pappi on hakijana, vieraat papit ovat solidaarisia, eivätkä hae sellaista virkaa, ellei virka ole hyvin tärkeä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paras valinta, Kiitos Jumalalle! 🙏☝️👍
Eteenpäin
Eteenpäin..
Maassa hyvä tahto !
jaa keskutaliset etykätteen vlitti koska eteen päi huutoja
Eteenpäin