Matkailun aloittaminen

Kysymys oli aivan matkailuun kuuluva, mutta Saariuimarin herjaavat saatesanat aiheutti poistamisen.

Siis milloin aloitit matkailun, kysyi hän. Omalta osalta varsin myöhään eli kun täytin 18. Neljän kaverin kanssa Dodge Monacolla stadiin ja Sally Albatrossille.

Olin kaivanut jonkun alikokoisen valkoisen kauluspaidan jostakin juhlan kunniaksi. Buffassa söin itseni niin ähkyyn että paidasta lähti ainakin kaksi nappia.

Laivahan vaan kävi vieraan maan puolella pyörähtämässä täyttääkseen lain vaatimukset tax freestä. Ideana oli bongata vähän naisseuraa laivalta, mutta sattumoisin se oli jokin veteraaniristeily.

Silti se tuntui maailmanmiehen touhulta ja seikkailulta hyvien kavereiden kanssa. Vuokrattiin pariksi tunniksi pikkuinen saunaosasto altaineen johon tilattiin "norsukaljaa" eli Changia sekä jotakin kotimaista. En muista kenelle se Chang oli ennestään tuttu mutta se oli vahvaa ja kävi hyvin nuoren pojan kupoliin.

Eka kerta on aina eka kerta. Se on sama mihin sitä menee kun seura ja meininki on hyvää! Samalla rytmiryhmällä tehtiin paljon kotimaan road trippejä. Sen iloisen ajanjakson elämässä lopetti armeija, parisuhde tulevan vaimon kanssa ja kova tahti töissä.

Olen erityisen iloinen siitä että olen voinut tarjota Suomen lapsilleni matkailuelämyksiä laajasti, toisin kuin omassa lapsuudessa asianlaita.

He ovat jo ennen murrosikää käyneet vaikka missä ja nähneet vaikka mitä.

Alpit viidessä eri maassa, Saksan linnat, hurjimmat köysiradat, suurimmat huvi- ja vesipuistot, Napoleonin rakennuttamat alppisyheröt, Välimerellä noin viidessä kohteessa, Gardajärvi, Kroatia, Eurodisney, Legoland, Norjan vuonot, Lappi, Fårö, Kinnaroddenin kallioniemi Nordkappin vieressä (Euroopan mantereen pohjoisin paikka) ,Kreeta ja Kypros, mummonsa kanssa kävivät Phuketissa, laskettelulomat, kotimaan huvi- ja vesipuistokiertue matkailuautolla, mökkeilyä joka kesä...

Jotakin varmaan unohtui. Kun lapsilla alkaa tosiopinnot ja oman elämän alkuvaiheet, on matkailut yhdessä suurinpiirtein matkailtu.

Samalla matkailuautoreissulla Välimerelle tyttäreni 7 vuotiaana kiteytti sen mikä on tärkeintä sanoen "Iskä, se on sama missä me ollaan, kuhan me ollaan yhdessä".

Toinen herkkä hetki oli kun ajoin yöllä Saksan halki, pojat oli valveilla mutta tytär nukkui, hän oli silloin viisi. Autobahnan varressa oli valtava öljynjalostamo, jossa putki- ja siiloviidakon valaisi tuhannet todella kirkkaat valot. Se oli kuin avaruusalus tai toiselta planeetalta.

Tytär heräsi sopivasti takamakuuhuoneesta, nosti ikkunasermin ylös ja huokaisi: "Tuo on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt"

Siihen riittää lapselle elämykseen vaikka öljynjalostamo, Väitänpäs että lapsistani tuli pykälää kansainvälisempiä, rohkeampia ja avarakatseisempia juurikin matkailun ansiosta.

Poika opiskeli Saksassa ja tyttö on Sveitsissä. Kaikissa on tekemisen meininkiä eikä paikallaan nysväämistä. Töiden ohella pojat reissaa ja käy tapahtumissa, pitkä viikonloppu Chamonixissa tai Åressa, eikä ne ole mitään pelkkiä pämppämatkoja vaan sportti on pääosissa.

Ehkäpä ensi talvena sitä pääsee itsekin Lappiin laskettelemaan pitkästä aikaa, kun poika vielä kasvaa.

Tiedän että tämä kirjoitukseni ärsyttää suunnattomasti Saarikiukkua ja hän keksii siitä vaikka mitä, mutta jokainen sana on totta eikä se muuksi muutu millään solvauksilla. Niin ja itsehän kysyit.

2010