Vaalikoneessa oli kysymys, jossa kysyttiin, onko julkisen velan pienentäminen hallituksen tärkein tehtävä?
Eiköhän maamme eduskunnan ja hallituksen tärkein tehtävä nyt ja aina ole
maamme pitäminen poissa sodasta. Sota kuitenkin tuo mukanaan, niin laaja-alaista kärsimystä. Suomen poliittinen johto on nyt ilman kunnollista riskianalyysia, ilmeisesti pelkän median massa hypnotisoinnin tuoman pelkoanalyysin kautta, valinnut linjaksi Suomen sotilaallisen liittoutumisen. Liittoutuminen sitoo päätäntävaltamme sodan ja rauhan kysymyksistä maamme
ulkopuolelle. Aivan kuten talousliittouminen EU:n kautta on meille monien talouskysymysten osalta tehnyt. Olemme liittotuneet porukkaan, jonka tapausmerkinnät sääntöjen noudattamisen osalta EU.ssa ovat olleet huonot. Odotukset sääntöjen noudattamiseen Natossakaan eivät siis ole korkeat. Ja ottaen huomioon, että Natoa johtaa maa, joka paitsi presidenttinsä Joe Bidenin puheessa uhkasi tuhota miljardien kaasuputket Itämerellä, myös
toimittaja Seymour Hershin, sisäpiiri vuodon pohjalta tehdyn, yksityiskohtaisen artikkelin mukaan toteutti uhkauksen ja räjäytti nuo putket. Samalla tuhottiin Saksan teollisuuden halvan energian kilpailuetu, joka vaikuttaa kaupan kautta myös maamme teollisuuden tilauksiin. Näin häikäilemättömään porukkaan Suomi on liittoutumassa, vaikka kuten kaikki liitot, pitäisi liiton perustua luottamukseen. Taannoinen liittolaismaiden naamamaski tilausten sumpiliminen itselle, oli konkreettimen osoitus siitä omien etujen härskistä ajamisesta kriisitilanteessa. Mitään luottoa ei tämän porukan apuun tositilanteessa ole.
Suomen olisi pitänyt reivata itsensä vanhan Paasikiven mallin mukaisesti puolueettomaksi ja diplomatian toteuttamiseen. Jos tuo onnistui Stalinin kanssa, olisi se onnistunut Putininkin kanssa. Paasikiven tosiasioiden tunnustamisen edessä meritoitunut viisaus on totta tänäänkin:
”Suomi ei saa koskaan joutua suurvaltojen pelinappulaksi”. Historiamme opettaa kyllin hyvin kuinka tuskalliseksi kansalle käy, jos maa ei sotaan jouduttuaan voi päättää rauhansopimisesta. Tästä kertoo meille 1700-luvun kauhut, kun Ruotsin kuningas Kaarle XII ei suostunut sopimaan
rauhasta kansamme kärsimyksistä huolimatta.
Vaaleissa voit vielä äänestää puoluetta, joka ainoana puolueena eduskunnassa on yksimielisesti ollut tätä itsenäisyytemme viimeisten rippeiden luovuttamista vastaan. Siksi valinnaksi VKK.
Eiköhän maamme eduskunnan ja hallituksen tärkein tehtävä nyt ja aina ole
maamme pitäminen poissa sodasta. Sota kuitenkin tuo mukanaan, niin laaja-alaista kärsimystä. Suomen poliittinen johto on nyt ilman kunnollista riskianalyysia, ilmeisesti pelkän median massa hypnotisoinnin tuoman pelkoanalyysin kautta, valinnut linjaksi Suomen sotilaallisen liittoutumisen. Liittoutuminen sitoo päätäntävaltamme sodan ja rauhan kysymyksistä maamme
ulkopuolelle. Aivan kuten talousliittouminen EU:n kautta on meille monien talouskysymysten osalta tehnyt. Olemme liittotuneet porukkaan, jonka tapausmerkinnät sääntöjen noudattamisen osalta EU.ssa ovat olleet huonot. Odotukset sääntöjen noudattamiseen Natossakaan eivät siis ole korkeat. Ja ottaen huomioon, että Natoa johtaa maa, joka paitsi presidenttinsä Joe Bidenin puheessa uhkasi tuhota miljardien kaasuputket Itämerellä, myös
toimittaja Seymour Hershin, sisäpiiri vuodon pohjalta tehdyn, yksityiskohtaisen artikkelin mukaan toteutti uhkauksen ja räjäytti nuo putket. Samalla tuhottiin Saksan teollisuuden halvan energian kilpailuetu, joka vaikuttaa kaupan kautta myös maamme teollisuuden tilauksiin. Näin häikäilemättömään porukkaan Suomi on liittoutumassa, vaikka kuten kaikki liitot, pitäisi liiton perustua luottamukseen. Taannoinen liittolaismaiden naamamaski tilausten sumpiliminen itselle, oli konkreettimen osoitus siitä omien etujen härskistä ajamisesta kriisitilanteessa. Mitään luottoa ei tämän porukan apuun tositilanteessa ole.
Suomen olisi pitänyt reivata itsensä vanhan Paasikiven mallin mukaisesti puolueettomaksi ja diplomatian toteuttamiseen. Jos tuo onnistui Stalinin kanssa, olisi se onnistunut Putininkin kanssa. Paasikiven tosiasioiden tunnustamisen edessä meritoitunut viisaus on totta tänäänkin:
”Suomi ei saa koskaan joutua suurvaltojen pelinappulaksi”. Historiamme opettaa kyllin hyvin kuinka tuskalliseksi kansalle käy, jos maa ei sotaan jouduttuaan voi päättää rauhansopimisesta. Tästä kertoo meille 1700-luvun kauhut, kun Ruotsin kuningas Kaarle XII ei suostunut sopimaan
rauhasta kansamme kärsimyksistä huolimatta.
Vaaleissa voit vielä äänestää puoluetta, joka ainoana puolueena eduskunnassa on yksimielisesti ollut tätä itsenäisyytemme viimeisten rippeiden luovuttamista vastaan. Siksi valinnaksi VKK.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.