Helsingin Sanomien kuukausiliite on julkaissut Anu Nousiaisen artikkelin otsikolla ”Yhä useampi lapsi ja nuori tuntee syntyneensä väärään sukupuoleen. Yhteiskunta tekee heidän elämänsä vaikeaksi.”
Miksi yhteiskunta tekee sukupuolisuuden kanssa kipuilevien lasten aseman vaikeaksi. Jos pitkän artikkelin jaksaa lukea ja punnita sitä mitä toimittaja ja taustajoukot todella ajavat takaa, niin suurin syy näiden lasten vaikeuksiin on se, ettei heille Suomessa anneta hormoniblokkereita, lääkkeitä, jotka estävät murrosiän.
Bloggereiden pitkäaikainen käyttö tekee ihmisestä lisääntymiskyvyttömän ja se voi aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia kuin osteoporoosia. Blokkerit johtivat Britanniassa siihen, ettei keskenkasvuisella potilailla ollut enää todellista harkinnan mahdollisuutta vaan he ohjautuivat jo hyvin varhain raskaiden hormonihoitojen, rintojen poistamisen ja genitaalileikkausten tielle, jota moni tuli myöhemmin katumaan. Väärinkäytösten johdosta Britannian terveysviranomaiset ovat nyt lakkauttamassa hoitoja antaneen Tawistock instituutin kokonaan. Myös Ruotsissa on alettu tarkastamaan aiempaa hoitolinjaa
Suurinta ääntä hormoniblokkereiden puolesta ovat pitäneet transjärjestöt, joiden tavoitteena näyttää olevan kaikkien tilapäisestä sukupuolidysforiasta kärsivien lasten saaminen lääketieteelliseen transitiohoitoon. Tosiasiassa suurimmalla osalla ”väärään sukupuoleen syntymisen” tuntoja kokeneista lapsista nämä tunteet ovat tilapäisiä, he hyväksyvät ajan myötä syntymäsukupuolensa, jos saavat aikuistua rauhassa ilman vanhempien ihmisten ja järjestöjen painostusta ja manipulointia.
Nousiaisen artikkelissa vedotaan myös tieteelliseen tutkimukseen lasten murrosikää estävän hoidon puolesta. Tärkein auktoriteetti ovat ne hollantilaiset alan lääkärit, jotka aloittivat lasten bloggerihoidot ensimmäisinä maailmassa. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka luotettavia ovat niiden henkilöiden tutkimukset ja lausunnot, jotka ovat sitoneet ammatillisen mainensa ja ehkä uransakin tähän kiistanalaiseen ja suuria riskejä sisältävään hoitomuotoon.
Sukupuolen korjausta hakevien ihmisten määrä on kasvanut Suomessa 20-kertaiseksi noin viidessätoista vuodessa. Samanlaista kasvua on tapahtunut kaikissa länsimaissa. Artikkelissa väitetään, että tähän ei ole löytynyt mitään selitystä, mutta ainakaan sosiaalisesta tartunnasta ei ole kysymys. Näinkö todella on? Jos ”väärään sukupuoleen syntyneitä” koulutyttöjä oli 20 vuotta sitten nolla kappaletta ja niitä on nyt satoja vuodessa, eikö tällä kasvulla ole todellakaan mitään tekemistä sosiaalisen tartunnan kanssa, netin, järjestöjen, median ja yliopistojen genderideologien levittämän transitiota normaalistavan (”transfobiaa” vastustavan) sanoman kansa?
Miksi yhteiskunta tekee sukupuolisuuden kanssa kipuilevien lasten aseman vaikeaksi. Jos pitkän artikkelin jaksaa lukea ja punnita sitä mitä toimittaja ja taustajoukot todella ajavat takaa, niin suurin syy näiden lasten vaikeuksiin on se, ettei heille Suomessa anneta hormoniblokkereita, lääkkeitä, jotka estävät murrosiän.
Bloggereiden pitkäaikainen käyttö tekee ihmisestä lisääntymiskyvyttömän ja se voi aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia kuin osteoporoosia. Blokkerit johtivat Britanniassa siihen, ettei keskenkasvuisella potilailla ollut enää todellista harkinnan mahdollisuutta vaan he ohjautuivat jo hyvin varhain raskaiden hormonihoitojen, rintojen poistamisen ja genitaalileikkausten tielle, jota moni tuli myöhemmin katumaan. Väärinkäytösten johdosta Britannian terveysviranomaiset ovat nyt lakkauttamassa hoitoja antaneen Tawistock instituutin kokonaan. Myös Ruotsissa on alettu tarkastamaan aiempaa hoitolinjaa
Suurinta ääntä hormoniblokkereiden puolesta ovat pitäneet transjärjestöt, joiden tavoitteena näyttää olevan kaikkien tilapäisestä sukupuolidysforiasta kärsivien lasten saaminen lääketieteelliseen transitiohoitoon. Tosiasiassa suurimmalla osalla ”väärään sukupuoleen syntymisen” tuntoja kokeneista lapsista nämä tunteet ovat tilapäisiä, he hyväksyvät ajan myötä syntymäsukupuolensa, jos saavat aikuistua rauhassa ilman vanhempien ihmisten ja järjestöjen painostusta ja manipulointia.
Nousiaisen artikkelissa vedotaan myös tieteelliseen tutkimukseen lasten murrosikää estävän hoidon puolesta. Tärkein auktoriteetti ovat ne hollantilaiset alan lääkärit, jotka aloittivat lasten bloggerihoidot ensimmäisinä maailmassa. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka luotettavia ovat niiden henkilöiden tutkimukset ja lausunnot, jotka ovat sitoneet ammatillisen mainensa ja ehkä uransakin tähän kiistanalaiseen ja suuria riskejä sisältävään hoitomuotoon.
Sukupuolen korjausta hakevien ihmisten määrä on kasvanut Suomessa 20-kertaiseksi noin viidessätoista vuodessa. Samanlaista kasvua on tapahtunut kaikissa länsimaissa. Artikkelissa väitetään, että tähän ei ole löytynyt mitään selitystä, mutta ainakaan sosiaalisesta tartunnasta ei ole kysymys. Näinkö todella on? Jos ”väärään sukupuoleen syntyneitä” koulutyttöjä oli 20 vuotta sitten nolla kappaletta ja niitä on nyt satoja vuodessa, eikö tällä kasvulla ole todellakaan mitään tekemistä sosiaalisen tartunnan kanssa, netin, järjestöjen, median ja yliopistojen genderideologien levittämän transitiota normaalistavan (”transfobiaa” vastustavan) sanoman kansa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hesarissa näyttää olevan menossa sisällissota tieteen ja transkultin myötäjiuoksijoiden välillä. Vastikään ilmestyi hyvä juttu Tawistockin klinikasta. Transkultti on kyllä edelleen selvästi niskanpäällä. Jopa johonkin Hesarin peiarvosteluun piti vastikään lisätä J. K. Rowlingin herjaamista.
Miksi kaikki hullutukset Atlantin toiselta pitää tuoda tännekin? Helsingin Sanomissa on lähes päivittäin aihetta liippaavia kirjoituksia. Yksittäisen henkilön sukupuolen epäselvyys on aina vähintään koko sivun kokoisen jutun aihe. Lopulta kyse on lääketehtaiden bisneksestä ja sen lobbaamisesta.