Krylovin satu
Ivan Krylov (1769-1844) oli venäläinen saturunoilija, joka terävästi, rehevällä huumorilla ja kansanomaista kieltä käyttäen ruotii yhteiskunnan epäkohtia, pilkkaa sivistymättömyyttä ja raakuutta, kuten tämäkin runo osoittaa.
Kettu ja aasi
- "Mistä matka, vanha älynpesä?"
aasin kohdatessa kysyy kettu.
- "Tulenpahan jalopeuran luota.
Mutta, kuoma, se on kummallista
kuinka sävyisä on nyt tuo vanha hirmu:
minne katosi sen vanha mahti?
Muinoin metsä voihki, kun se karjui,
pedot peloissansa pakenivat –
nyt kuin hako, liioin liikkumatta,
voimatonna loikoo luolassansa.
Elukoiltakin on pelko poissa,
uskaltavatpa jo julkisesti
vaatia ja – usko taikka älä –
tilitellä herran tihutöitä:
ken vain kehtaa – kukin tavallansa
häneen kostoansa kohdistavi,
kuka sarvilla, ken hampahilla..."
"Mutta ethän sinä toki liene
koskenut?" – sai kettu sanoneeksi.
"Nyt on hyvä!" – vastaa hälle aasi:
"miksi minä oisin arastellut?
Tietysti minä potkaisin:
tuntekoonpa potkun aasinkin!"
Niinhän tekee aina pienet sielut:
Sinuhun ne tuskin katsettansa
uskaltavat julkisesti luoda,
mahtava jos olet, kunniassa;
vaan jos sorrut – silloin varmaan ovat
ensimmäiset sua solvaamassa.
Ivan Krylov (1769-1844) oli venäläinen saturunoilija, joka terävästi, rehevällä huumorilla ja kansanomaista kieltä käyttäen ruotii yhteiskunnan epäkohtia, pilkkaa sivistymättömyyttä ja raakuutta, kuten tämäkin runo osoittaa.
Kettu ja aasi
- "Mistä matka, vanha älynpesä?"
aasin kohdatessa kysyy kettu.
- "Tulenpahan jalopeuran luota.
Mutta, kuoma, se on kummallista
kuinka sävyisä on nyt tuo vanha hirmu:
minne katosi sen vanha mahti?
Muinoin metsä voihki, kun se karjui,
pedot peloissansa pakenivat –
nyt kuin hako, liioin liikkumatta,
voimatonna loikoo luolassansa.
Elukoiltakin on pelko poissa,
uskaltavatpa jo julkisesti
vaatia ja – usko taikka älä –
tilitellä herran tihutöitä:
ken vain kehtaa – kukin tavallansa
häneen kostoansa kohdistavi,
kuka sarvilla, ken hampahilla..."
"Mutta ethän sinä toki liene
koskenut?" – sai kettu sanoneeksi.
"Nyt on hyvä!" – vastaa hälle aasi:
"miksi minä oisin arastellut?
Tietysti minä potkaisin:
tuntekoonpa potkun aasinkin!"
Niinhän tekee aina pienet sielut:
Sinuhun ne tuskin katsettansa
uskaltavat julkisesti luoda,
mahtava jos olet, kunniassa;
vaan jos sorrut – silloin varmaan ovat
ensimmäiset sua solvaamassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
korpikirjailija Ilmari Kiannon nälkämaan laulu:
http://www.suomensisu.fi/kirjasto/laulukirja/nalkamaa.htm
---kiinnittäisin eritysesti huomiota kohtaan, RAPPARIT, ryöstäjät, kaiotkaa!!
T.novus ordo seclorum
on sadun leijona.
on parempaa kuin huono ystävyys!
JK. joko kuuntelit Kekkosen puheen Amerikan matkan jälkeen?
Jos et, niin ota ensin nitro, sillä se voi olla sinulle liian kovaa...
jos et tiedä linkkiä siihen, niin minä kyllä mielellään kerron.
linkki missä on?
syö rasvaisia ruokia ja vältä liikuntaa, niin eipä aikaakan kun jo lääkäri kirjoittaa sinullekin nitro reseptin.
www.lekuri.fi.mulukku
Etäpalvelinta ei voitu paikantaa
Yritit päästä osoitteeseen http://www.lekuri.fi.mulukku/, joka on tällä hetkellä saavuttamattomissa. Varmista, että Web-osoite (URL) on kirjoitettu pisteineen oikein ja kokeile sitten sivun päivittämistä.
kepulaista asiantuntemusta!
Pelkka paksu kaula ei riitä!