Miksi työelämä on nykyisin sellaista, että mennään koko ajan ihan äärirajoilla?

Kysymys koskettaa kovasti isännöitsijän työtä, vaikka ketjun otsikko onkin kopioitu Vauva.fi-foorumilta. Tosiaan, miksi isännöitsijän työn pitää olla, varsinkin keväisin yli neljän kuukauden ajan sellaista, että mennään koko ajan ihan äärirajoilla?

Jokainen isännöitsijä, joka hoitaa 25 kpl taloyhtiöitä tai enemmän tietää, mitä tarkoitan:
- liian monta tilinpäätöstä
- liian monta hallituksen tilinpäätöskokousta
- liian pitkiä kokouksia
- liian monta yhtiökokousta

Tuntuu vaan siltä, että kaikkea on liikaa, kun olet 12 tuntia töissä joka päivä. 70- tai 80-luvuilla suomalaisessa työelämässä työ oli enemmän vain yksi osa elämää. Eikö asioiden pitäisi mennä parempaan eikä huonompaan suuntaan, kun keksittiin tietokoneet ja sähköposti, jotka ovat mullistaneet työnteon tehokkuuden? Nykäänhän pitäisi riittää 6 tunnin työpäivä, jos miettii millaiset ohjelmistot ja tietojärjestelmät meillä on käytössä, etäyhteyksistä puhumattakaan!

Ja silti kaikesta huolimatta hallituksen kokoukset ja yhtiökokoukset kestävät pidempään kuin koskaan aikaisemmin. En tiedä, mutta jossain vuoden 2017 jälkeen tuntui menevän joku uusi vaihde silmään ja työelämä muuttui henkisesti todella rasittavaksi. Ihme rimpuilua ja hajoilua joka puolella, työntekijät ja työtehtävät vaihtuu koko ajan. Moni haluaisi vaihtaa alaa, mutta samat ongelmat taitaa olla muuallakin.

Paljon riittää isännöintialalla tehtävää, että toimintoja saadaan järkeistettyä.