Ensimmäinen osa luettavissa --> http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000008194054#22000000008194054
Part II
------------
Ensimmäisen vuoden lopulla Camille keräsi rohkeutensa ja näppäili ihailemansa Lehtori Kinnusen numeron. Kädet täristen hän odotti vastausta puhelimen toisesta päästä. Puhelin piippasi,kerran ja toisen, kunnes puhelimessa vastattiin.Camille oli samalla äärimmäisen innostunut kuin jännittynytkin.
- " Haloo, haloo ", kuului puhelimesta.
Camille sai jännitykseltään vain vaivoin soperrettua jotakin,mistä oli mahdotanta saadaa selvää.
- " Haloo?", Lehtori Kinnunen toisti.
Nyt Camille sai jo ääntä suustaan. He puhuivat aluksi historiasta mutta pian juttu jo lensi ja puhe alkoi olla vapautuneempaa. Camille päätti tehdä uskaliaan vedon, hän pyysi Lehtori Kinnusta kylään asuntolaansa. Ikävä kyllä Lehtori ei ollut kiinnostunut vaan kertoi Camillelle suoraan,ettei hän ikinä tulisi ihastumaan Camillen kaltaiseen tyttöön.
Camille oli murtunut. Nyt jos koskaan hän tarvitsisi olkapäätä,jota vasten itkeä. Camille oli ollut kovin syrjäytynyt,eivätkä asuntolan muut opiskelijat olleet Camillea kiinnostaneet. Hän yritti päästä opiskelijatovereidensa juttuihin mukaan mutta luovutti huomatessaan sen mahdottomaksi.
Camille keskitti kaiken tarmonsa kuntoiluun ja opiskeluun, hän menestyi loistavasti tunneilla ja kirjoitti mainioita esseitä. Koulutöiden ollessa mallillaan Camille soi itselleen hetken aikaa levähdykseen. Hän kulki pienen matkan asuntolasta läheiseen pieneen mutta kodikkaasti sisustettuun kahvilaan. Pienen kahvi kupposen ja päivän lehden ääressä Camille tutustui Miina Forsbergiin. Tytöillä tuntui olevan paljon yhteistä,molemmat olivat olleet kovin yksinäisiä ja tunteneet alusta lähtien olevansa hieman ulkona muiden opiskelijoiden jutuista.
Ensimmäinen vuosi tuli ja meni ja Camillen ja Miinan ystävyys syveni syvenemistään.
Toisena vuonna Camille jatkoi historian opiskelua,ei tosin niin innostuneena,kuin ensimmäisenä vuonna. Historian opettaja Lehtori Kinnunen oli jäänyt pois töistä ja tilalle oli tullut vanha Herra, Lehtori Kontiokota. Lehtori Kontiokota oli komea ja viisas mies,eikä lainkaan samanlainen, kuin vanha historian opettaja...
Toisena vuonna Camille tutustui Kalpaan ja Ossiin, Miinan kahteen hyvään ystävään. Kolmen ystävänsä kautta Camille pääsi sisälle salaseuraan,hän sai kauniin laamakoristeella koristellun pusakan ja pusakkaan sopivat housut. Camillelta jäi aikaa aina vain vähemmän koulutöiden suorittamiseen. Hän hakkeroi arvosanoja,väärensi rahoja ja chillasi ystäviensä kanssa salaisen salaseuran majapaikassa.
Lehtori Kontiokota oli huomannut,ettei Camillea enää ollut järin kiinnostunut opiskelusta,niinpä hän kerran luennon päätteeksi tuli tapaamaan Camillea. Hän halusi tietää,oliko Camille tosissaan opiskelun suhteen. Camille lupasi parantaa tapansa sillä hän todella halusi suorittaa historian kurssinsa ja valmistua yliopistosta.
Camille alkoi taas päntätä,seurasi opetusta luennoilla ja kirjoitti tyydyttäviä esseitä. Numerot alkoivat nousta ja pian Camille saavutti opiskelijatoverinsa ja oli taas yksi luokkansa parhaista. Tästä kaikesta hän sai kiittää Lehtori Kontiokotaa,joka oli tukenut Camillea koko prosessin ajan.
Opiskelutahdin kiihtyessä Camille ei kuitenkaan ollut unohtanut ystäviään,hän vietti silti suuren osan ajastaan Miinan,Kalpan ja Ossin seurassa. Näin toinenkin vuosi kului loppuun ennenkuin se oli kunnolla edes ehtinyt alkamaan.
Kolmantena vuonna Camille ja Lehtori Kontiokota ystävystyivät ja viettivät yhä useammin aikaa läheisessä kahvilassa. Camille oli hyvin kiintynyt Lehtoriin ja ihaili häntä joka asiassa.
Erään luennon päätteeksi Lehtori tuli Camillen kanssa asuntolaan ja teki aloitteen. Hän kertoi olleensa jo kauan ihastunut Camillen punaisiin hiuksiin,avoimeen mieleen ja vihreisiin silmiin. Camille tunsi punastuvansa ja kertoi myös ihailleensä Lehtoria,hänen jo valkeita hiuksia ja silti niin kirkkaana loistavia silmiä. He suutelivat ja näin heidän ystävyyssuhteensä syveni seurustelusuhteeksi.
Camillen aika ei tuntunut riittävän kaikille sitä haluaville. Hän jätti taas opiskelun vähemmälle ja alkoi viettää yhä enemmän aikaa salaseuran majapaikassa. Hän ei myöskään unohtanut rakastaan,joka kävi joka ilta Camillen asuntolassa ja viipyi usein aina aamun pikkutunteihin asti.
Camille oli korviaan myöten rakastunut Lehtoriin,samoin Lehtori Camilleen. Camillen numerot nousivat,vaikkei hän pahemmin opiskeluun satsannut. Kolmantena vuonna Camille oli onnistunut pitämään itsensä nipin napin yhtenä koulun parhaista oppilaista,tästäkin hän sai suurelta osin kiittää Lehtori Kontiokotaa,joka ystävällisesti kohotti Camillen numeroita,vaikkei tyttöä pahemmin luennoilla näkynytkään.
Kolmannen lukukauden lopussa Lehtori kosi Camillea eikä Camillella tuntunut olevan mitään sitä vastaan.
Neljäs lukukausi alkoi ja Camille opiskeli yhä historiaa. Hänen tähtäimenään oli ura sotilasalalla,vaikka hänen vanhempansa olivatkin sitä mieltä,ettei Camillesta ole noin rankalle alalle.
Neljäs lukukausi sujui samaan tahtiin,kuin ensimmäiset kolme. Opiskelua,kuhertelua ja ystävyyttä.
Neljän "vuoden" aikana,Camille oli jo alkanut päästä jyvälle muiden asuntolassa asuvien jutuista. Hän saattoi jo kuluttaa aikaansaa opiskelijatovereidensa kanssa asuntolan oleskeluhuoneessa. Näin hän tutustui asuntolassa asuvaan Jereen ja Carliin.
Hyviä ystäviä heistä ei kuitenkaan koskaan tullut,he pysyivät aina vain ystävinä.
Neljäskin vuosi meni kuin siivillä. Camille oli kampuksen parhaita opiskelijoita,eivätkä opiskelijatoverit hevin unohda Camillen ikimuistoisia valmistujaisia,joihin kutsuttiin lähes kaikki. Oli tanssia,rupattelua,vaahtokarkkien paistoa ja tietenkin pusuttelua.
Näin oli Camillen aika sanoa hyvästit kampuksella ja lähdettävä takaisin kotiinsa, Outolaakson outookin oudompaan naapurustoon.
------------------
Tuli vähän pitkänpuoleinen tarina,enkä ole vieläkään onnistunut kirjoittamaan tätä minnekään muualle..
Part II
------------
Ensimmäisen vuoden lopulla Camille keräsi rohkeutensa ja näppäili ihailemansa Lehtori Kinnusen numeron. Kädet täristen hän odotti vastausta puhelimen toisesta päästä. Puhelin piippasi,kerran ja toisen, kunnes puhelimessa vastattiin.Camille oli samalla äärimmäisen innostunut kuin jännittynytkin.
- " Haloo, haloo ", kuului puhelimesta.
Camille sai jännitykseltään vain vaivoin soperrettua jotakin,mistä oli mahdotanta saadaa selvää.
- " Haloo?", Lehtori Kinnunen toisti.
Nyt Camille sai jo ääntä suustaan. He puhuivat aluksi historiasta mutta pian juttu jo lensi ja puhe alkoi olla vapautuneempaa. Camille päätti tehdä uskaliaan vedon, hän pyysi Lehtori Kinnusta kylään asuntolaansa. Ikävä kyllä Lehtori ei ollut kiinnostunut vaan kertoi Camillelle suoraan,ettei hän ikinä tulisi ihastumaan Camillen kaltaiseen tyttöön.
Camille oli murtunut. Nyt jos koskaan hän tarvitsisi olkapäätä,jota vasten itkeä. Camille oli ollut kovin syrjäytynyt,eivätkä asuntolan muut opiskelijat olleet Camillea kiinnostaneet. Hän yritti päästä opiskelijatovereidensa juttuihin mukaan mutta luovutti huomatessaan sen mahdottomaksi.
Camille keskitti kaiken tarmonsa kuntoiluun ja opiskeluun, hän menestyi loistavasti tunneilla ja kirjoitti mainioita esseitä. Koulutöiden ollessa mallillaan Camille soi itselleen hetken aikaa levähdykseen. Hän kulki pienen matkan asuntolasta läheiseen pieneen mutta kodikkaasti sisustettuun kahvilaan. Pienen kahvi kupposen ja päivän lehden ääressä Camille tutustui Miina Forsbergiin. Tytöillä tuntui olevan paljon yhteistä,molemmat olivat olleet kovin yksinäisiä ja tunteneet alusta lähtien olevansa hieman ulkona muiden opiskelijoiden jutuista.
Ensimmäinen vuosi tuli ja meni ja Camillen ja Miinan ystävyys syveni syvenemistään.
Toisena vuonna Camille jatkoi historian opiskelua,ei tosin niin innostuneena,kuin ensimmäisenä vuonna. Historian opettaja Lehtori Kinnunen oli jäänyt pois töistä ja tilalle oli tullut vanha Herra, Lehtori Kontiokota. Lehtori Kontiokota oli komea ja viisas mies,eikä lainkaan samanlainen, kuin vanha historian opettaja...
Toisena vuonna Camille tutustui Kalpaan ja Ossiin, Miinan kahteen hyvään ystävään. Kolmen ystävänsä kautta Camille pääsi sisälle salaseuraan,hän sai kauniin laamakoristeella koristellun pusakan ja pusakkaan sopivat housut. Camillelta jäi aikaa aina vain vähemmän koulutöiden suorittamiseen. Hän hakkeroi arvosanoja,väärensi rahoja ja chillasi ystäviensä kanssa salaisen salaseuran majapaikassa.
Lehtori Kontiokota oli huomannut,ettei Camillea enää ollut järin kiinnostunut opiskelusta,niinpä hän kerran luennon päätteeksi tuli tapaamaan Camillea. Hän halusi tietää,oliko Camille tosissaan opiskelun suhteen. Camille lupasi parantaa tapansa sillä hän todella halusi suorittaa historian kurssinsa ja valmistua yliopistosta.
Camille alkoi taas päntätä,seurasi opetusta luennoilla ja kirjoitti tyydyttäviä esseitä. Numerot alkoivat nousta ja pian Camille saavutti opiskelijatoverinsa ja oli taas yksi luokkansa parhaista. Tästä kaikesta hän sai kiittää Lehtori Kontiokotaa,joka oli tukenut Camillea koko prosessin ajan.
Opiskelutahdin kiihtyessä Camille ei kuitenkaan ollut unohtanut ystäviään,hän vietti silti suuren osan ajastaan Miinan,Kalpan ja Ossin seurassa. Näin toinenkin vuosi kului loppuun ennenkuin se oli kunnolla edes ehtinyt alkamaan.
Kolmantena vuonna Camille ja Lehtori Kontiokota ystävystyivät ja viettivät yhä useammin aikaa läheisessä kahvilassa. Camille oli hyvin kiintynyt Lehtoriin ja ihaili häntä joka asiassa.
Erään luennon päätteeksi Lehtori tuli Camillen kanssa asuntolaan ja teki aloitteen. Hän kertoi olleensa jo kauan ihastunut Camillen punaisiin hiuksiin,avoimeen mieleen ja vihreisiin silmiin. Camille tunsi punastuvansa ja kertoi myös ihailleensä Lehtoria,hänen jo valkeita hiuksia ja silti niin kirkkaana loistavia silmiä. He suutelivat ja näin heidän ystävyyssuhteensä syveni seurustelusuhteeksi.
Camillen aika ei tuntunut riittävän kaikille sitä haluaville. Hän jätti taas opiskelun vähemmälle ja alkoi viettää yhä enemmän aikaa salaseuran majapaikassa. Hän ei myöskään unohtanut rakastaan,joka kävi joka ilta Camillen asuntolassa ja viipyi usein aina aamun pikkutunteihin asti.
Camille oli korviaan myöten rakastunut Lehtoriin,samoin Lehtori Camilleen. Camillen numerot nousivat,vaikkei hän pahemmin opiskeluun satsannut. Kolmantena vuonna Camille oli onnistunut pitämään itsensä nipin napin yhtenä koulun parhaista oppilaista,tästäkin hän sai suurelta osin kiittää Lehtori Kontiokotaa,joka ystävällisesti kohotti Camillen numeroita,vaikkei tyttöä pahemmin luennoilla näkynytkään.
Kolmannen lukukauden lopussa Lehtori kosi Camillea eikä Camillella tuntunut olevan mitään sitä vastaan.
Neljäs lukukausi alkoi ja Camille opiskeli yhä historiaa. Hänen tähtäimenään oli ura sotilasalalla,vaikka hänen vanhempansa olivatkin sitä mieltä,ettei Camillesta ole noin rankalle alalle.
Neljäs lukukausi sujui samaan tahtiin,kuin ensimmäiset kolme. Opiskelua,kuhertelua ja ystävyyttä.
Neljän "vuoden" aikana,Camille oli jo alkanut päästä jyvälle muiden asuntolassa asuvien jutuista. Hän saattoi jo kuluttaa aikaansaa opiskelijatovereidensa kanssa asuntolan oleskeluhuoneessa. Näin hän tutustui asuntolassa asuvaan Jereen ja Carliin.
Hyviä ystäviä heistä ei kuitenkaan koskaan tullut,he pysyivät aina vain ystävinä.
Neljäskin vuosi meni kuin siivillä. Camille oli kampuksen parhaita opiskelijoita,eivätkä opiskelijatoverit hevin unohda Camillen ikimuistoisia valmistujaisia,joihin kutsuttiin lähes kaikki. Oli tanssia,rupattelua,vaahtokarkkien paistoa ja tietenkin pusuttelua.
Näin oli Camillen aika sanoa hyvästit kampuksella ja lähdettävä takaisin kotiinsa, Outolaakson outookin oudompaan naapurustoon.
------------------
Tuli vähän pitkänpuoleinen tarina,enkä ole vieläkään onnistunut kirjoittamaan tätä minnekään muualle..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se tarina oli tosi hyvä! Ei se mitää haittaa vaiks se olikin noin pitkä, tarinoita on aina kiva lukee (varsinkin jos ne on noin hyviä...)