Uskotteko siihen, että kahden ihmisen välillä oleva rakkaus voi olla jotain niin suurta, että se kestää vuosikymmenet, aina kuolemaan asti?
Olen kuullut puhuttavan sielunkumppaneista? Mistähän heidät voi tunnistaa ja onko teillä jo sellainen "kainalossa"?
Olen kuullut puhuttavan sielunkumppaneista? Mistähän heidät voi tunnistaa ja onko teillä jo sellainen "kainalossa"?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Uskon kyllä samoin lujasti, että on olemassa sielunkumppani jokaiselle. Aina se ei ole välttämättä heti ensimmäinen, vaan se kyllä kävelee eteen. Siitä kumppanuudesta....kun katson miestäni, tiedän mitä hän tarkoittaa, tunnen suurta vetovoimaa häntä kohtaan, vaikka olemme olleet kauan yhdessä, ajattelen häntä usein ja hän minua, olemme suuntautuneet samoille aloille ja harrastuksia on yhteisiä omia, yhteinen hyvä on päämääristä tärkein meille ja olen niin onnellinen kuin vain nainen voi olla miehensä kanssa. Ilon ja onnen löydän yhteisistä askareista, päivistä, matkoista ja öistä. Rakastan häntä todella paljon ja hän on ehdottomasti elämäni suurin rakkaus.
Tiedän pariskunnan, joka oli yhdessä 60 vuotta.. :))
Avioliitto kesti, toisen puolison, kuolemaan asti.. :)))
Vihkiminen tapahtui, heidän ollessaan 20 - vuotiaita.. ;)))
Kai tuossa ajassa jo ns. "hitsautuu" yhteen...
Eikä se ole pelkkä uskonkappale. Kun ja jos sinulla on kainalossasi sielunkumppani, tiedät sen. Mutta se ei tarkoita, etteikö teillä olisi mitään ristiriitoja, mutta tarkoittaa kyllä sitä, että ne ovat selvitettävissä. Ja sielunkumppaniin rakastuu aina uudestaan ja uudestaan, tiedän mä...
suureen rakkauteen.
Munkin vanhemmat oli naimisissa toisen puolison kuolemaan saakka ja olivat mun mielestä koko ajan kuin vastarakastuneita,tietenkin pientä sanaharkkaa oli.
Minäkin odotan vielä sitä suurta ihmettä.
olla, että vain toinen parista luulee suhdetta sielunkumppanuudeksi?
Ihan kuin minulle olisi joskus käynyt näin...vaikea sitä on tunnistaa,sitä ihan oikeaa sielunkumppania.
Ja vaikea on myös rakastaa vuosikymmeniä...
vahvasti, että jokaiselle on olemassa sielunkumppani...se voi todella kestää vuosikymmenten yli..
voihan sitä sitten käydä niinkin että se sielunkumppania asustaa aivan jossain muualla eikä sitä yhden elämän aikana tavoita. Pitäisikö sitten vain itekseen nököttää koko ikänsä ja ihmetellä.
Mie luulen että tuo sielunkumppani-asia ois niin kuin sen jokainen meistä kohallaan toivoo ja tahtoo. Pitkiin ja vahvoihin parisuhteisiin tosin uskon kyllä :)
voi ilman muuta asua myös kauempana..eihän se tuosta matkasta olekaan kiinni:) Eikä se sielunkumppani välttämättä ole edes se joka elää sinun kanssasi..Sielunkumppania ei kuitenkaan voi tahtoa ja toivoa...sen TUNTEE..:)
sielunkumppanin, mutta mutta...
Hän oli toisen, mutta miksi, syyllisyyttä tuntisin
- hän saa tuntemaaaaaaaaaaan, kuin oisin vain
viidentoista vanha!
No, ei nyt sentään. Harmitti sentään, sillä liiko-
ja sanoja ei tarvitse ja ajatuskin kulkee samoja
ratoja kaihoja myöten. Sitä on sielunkumppani.
Vaivatonta yhdessäoloa.
Kyllä suhde voi kestää sielunkumppanin kanssa vuosikymmeniäkin.
Nykyisin olen huomannut että todennäköisyys saattaa nykymaailmassa olla suurmpi tavat ns sielunkumppani. Sen kyllä tunnistaa pitkistä yhteisistä katseista, ei tarvitse puhua mitään ollakseen samassa tilassa. Yllätyksellistä myös, että luette jopa toisenne tunnetiloja sekä ajatusten luku on yllätyksellistä.
*Ajattelette tietämättänne samaa ja ykskas toinen kertoo sen ääneen, pelottavaa joskus, kun ajatuksetkaan ei saa olla rauhas, mutta kuitenkin harmonia on yllä ei turhaa riitaa ja jos on niin kestoltaan minimaalisen lyhyitä, kun kumpikin lukee toisesta että kumpikaan ei halua riidellä. Ihan hullua.
Toisinaan sellainen sielunkumppanuus, rakkautta läpi elämän vastamäistä huolimatta, on yksipuolista, sillä se rakkauden kohde on saattanut masentua niin pahoin, ettei kykene sitä rakkautta vastaanottamaan.
ei edes arkielämässä ollut vuosiin, mutta jos kohdataan, häviää kaikki muu ja on olemassa vain tämä hetki, eikä mitään muuta. Sydämessä asuu, eikä lähde kulumallakaan. Elämä on valintoineen kuljettanut eri suuntiin, mutta ei unohduksiin.
Kohtaamiset on puhumista ja hiljaisuutta. Läheisyyttä, ei seksiä tai muuta sellaista. Vain se läheisyys, joka nielee ja vie mennessään. Täydellinen ymmärrys, huumoria ja hymyä kyynelten läpi, kun tietää, että hetken voin nauttia rakkaan ihmisen seurasta. Koen sen suurena rakkautena ja siunauksena.
kierähti silmänurkasta. Oli kuin itse olisin tuon laittanut.
EN usko vaan tiedän,että sellaista on.Olen itse vähän yli 40v. vaimo n.10v.vanhempi.Nyt n. 10v.
naimisissa ja vielä hienosti,toki riitamme meilläkin ja "avioerot"mut ei sielunkumppania
erota kuin kuolema. Molemmat tiedämme sen ja se on ihanata. Me ajattelemme samoin ja paskahätäkin on aina samaan aikaan.Ja useimmiten
kun toinen avaa suunsa jostakin asiasta,niin toinen on miettinyt juuri sitä samaa, se on sitä sielunkumppanuutta,mielestäni sen kohtaa vain kerran elämässä ja hyvä niin.
ettei, toinen ole ripulilla, kun odottaa, että WC vapautuu.. :DD
Heti eron jälkeen tapasin miehen, jota en voi koskaan unohtaa. Järjellä ei sitä tunnetta voinut selittää eikä järkeä koko asetelmassa ollut muutenkaan, mutta ihanaa se oli. Vielä vuosien jälkeenkin sattuu mielettömästi, kun muistan sen kesän. Rakkaus ei loppunut, mutta olosuhteet veivät meidät erilleen.
Mun täti ja sen mies ihastuivat toisiinsa kun ne olivat 13 vuotiaita he tiesivät jotenkin silloin että päätyvät naimisiin.No nytten ne ovat 50 vuotiaita hiukan yli ja naimisissa vieläkin eli aika kauan heidän rakkaus on kestänyt.Heillä on myös kaksi aikuista lasta.
tiedä mutta minulla ja miehelläni tulee 20 vuotta tapaamisesta tänä vuonna ja itse olen vasta 33 eli on tässä mahdollisuus pitkäänkin suhteeseen;=)
Rakkautta ei ole saakeli, kolmen 36 vuoden kokemuksella. Mä en usko koko touhuun. ja piste.....
Rakkautta ei ole saakeli, kolmen 36 vuoden kokemuksella. Mä en usko koko touhuun. ja piste.....
Että kaikki vaan on pelkää valhetta, valheiden valtakunta.